1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. oppivelvollisuus

Juuri päättynyt sisällissota leimasi oppivelvollisuuden säätämistä sata vuotta sitten: porvarit pelkäsivät vallankumousta ja sdp ahdistui uskonnonopetuksesta

Oppivelvollisuus täyttää tänään 100 vuotta. Koulutuksella ylpeilevä Suomi tuli jälkijunassa oppivelvollisuusasiassa.

oppivelvollisuus
Heinolan opettajaseminaari 1912
Valkoisen Suomen ihanteet näkyivät 1920–30 -luvuilla myös opettajakoulutuksessa. Kuvassa seminaarilaisia vuonna 1912.Lahden kaupunginmuseo / Finna

Oikeiston oli vallannut kulttuuripessimismi.

Suomeen oltiin vihdoin vuonna 1920 säätämässä oppivelvollisuuslakia, mutta estäisikö se uuden kapinan.

Juuri päättynyt sisällissota oli murentanut porvariston uskoa rahvaan pohjimmaiseen kunnollisuuteen. Sota oli synkimmän konservatiivisen näkemyksen mukaan seurausta työväestön vallanneesta joukkohysteriasta.

Uhkaisiko länsimaista sivistystä rappio? Ehkä täydellinen tuho?

Siitä olivat kirjoittaneet menestysteoksia niin saksalainen Oswald Spengler kuin ranskalainen Gustave Le Bon, jonka vuonna 1912 suomennettu kohukirja Joukkosielu kiersi pessimistien lukupiireissä.

Le Bonin mukaan joukkoliikkeissä tiivistyi niin tyhmyys kuin raakuuskin, eikä kehitystä pysäyttäisi mikään. Ei edes kansanvalistus.

Valkoisen Suomen oikealla laidalla epäiltiin, oliko rahvas ylipäänsä kehityskelpoista. Kysyttiin, voiko kaikkia lapsia yhtä voimaperäisesti viedä koulussa eteenpäin.

Kokoomuksen kansanedustaja Juhani Arajärvi huomautti oppivelvollisuuslaista käydyssä keskustelussa syksyllä 1920:

"Vuoden 1918 sodan mellakoitsijoista suurin osa oli käynyt kansakoulun -- ei ole varma että ihmiset kaikinpuolin viisastuvat jos ne käyvät kansakoulun."

Kansa ei ehkä tarvinnutkaan yhteistä koulua.

Vuonna 1905 yli puolet lapsista ei käynyt kansakoulua

Suomeen oli yritetty saada kaikkia lapsia koskevaa oppivelvollisuutta pitkään.

Jos Suomi meinasi olla kansakunta muiden joukossa, oli sen kansalaisten osattava lukea ja laskea - sitä vaati sekä kehittyvä teollisuus että näköpiirissä häämöttävä demokratia.

– Maksutonta opetusta siivitti ajatus kansakunnan rakentamisesta. Se tarvitsi valistuneita kansalaisia, jotka osaisivat hoitaa niin omat kuin yhteisetkin asiat, sanoo koulutuksen historiaa tutkinut professori emerita Sirkka Ahonen.

Suomi oli asiassa auttamatta myöhässä. Euroopassa oppivelvollisuus puuttui Suomen ohella vain Neuvosto-Venäjältä. Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa laki oli säädetty jo 1800-luvun alkupuoliskolla.

Varpasen koulun oppilaita 1920-luvulla.
Oppivelvollisuuslaki paransi erityisesti maaseudun lasten koulunkäyntimahdollisuuksia. Kuvassa Varpasen koulun oppilaita 1920-luvulla.Pielisen museo / Finna

Kansakoululaitos oli toki perustettu jo vuonna 1866, mutta se ei tavoittanut läheskään kaikkia.

Erityisesti maaseudulla lapsia ei useinkaan haluttu lähettää kouluun, koska heitä tarvittiin työvoimaksi. Moni talonpoika piti halvempaa ja vähemmän aikaa vievää kirkon kiertokoulua riittävänä sivistyksen lähteenä. Osa epäili kansakoulun kasvattavan lapsista herroja.

Seuraava koulutuksen taitekohta oli vuoden 1898 piirijakoasetus. Byrokraattiselta kuulostava muutos moninkertaisti kansakoulujen määrän, sillä se pakotti kunnat jakamaan alueensa koulupiireihin ja rakentamaan niihin koulut. Koulupiirijako oli voimassa lähes 100 vuotta ja sen määrittämä enintään viiden kilometrin koulumatka on monelle tuttu.

Piirijakoasetuskin jäi osin tehottomaksi, sillä se ei velvoittanut koulunkäyntiin. Monen kunnan onnistui myös kiertää asetusta ja välttää uuden koulun aiheuttamat kustannukset.

Oppivelvollisuuslain tarpeellisuudesta todistaa tilastotieto vuodelta 1905: alle 40 prosenttia 9–15 -vuotiaista kävi kansakoulua.

Suomessa puhalsivat kuitenkin jo uudistuksen tuulet: vanha säätyihin perustunut edustusjärjestelmä oli korvautumassa puolueisiin ja yleiseen äänioikeuteen pohjaavalla yksikamarisella eduskunnalla.

Edistyksen ilmapiirissä alettiin valmistella myös oppivelvollisuuslakia. Kaikki puolueet asettuivat lain taakse ja se hyväksyttiin eduskunnassa vuonna 1910.

Venäjällä tuulen suunta oli kuitenkin jo ehtinyt kääntyä. Toinen sortokausi oli alkanut, eikä venäläismielinen senaatti hyväksynyt lakia.

Viekö koulu vallankumoukseen vai vakauteen?

Oppivelvollisuuslain säätäminen jäi juuri itsenäistyneen Suomen tehtäväksi.

Vuosikymmenen takainen yksimielisyys oli kuitenkin tiessään, kun lakia alettiin taas käsitellä eduskunnassa vuonna 1920.

– Sisällissodan vaikutus näkyi oppivelvollisuuskeskustelussa selvästi. Usko valistukseen, edistykseen ja yhtenäiseen kansaan oli vesittynyt, Sirkka Ahonen sanoo.

Viipuri punavangit marssitetaan kulkueessa keskuskasarmille 1918
Vuoden 1918 sisällissota rikkoi kansan yhtenäisyyden ja se näkyi pari vuotta myöhemmin oppivelvollisuuskeskustelussa.Lappeenrannan museot / Finna

Päävastuu lain edistämisestä oli edistysmielisellä Maalaisliiton ja Edistyspuolueen hallituksella. Sisällissodan kahtia repimä kansa piti eheyttää ja siinä tehtävässä kaikkia koskeva koulu olisi tärkeässä roolissa.

Opetusministeri Mikael Soininen tulkitsi punakapinan johtuneen kiihotuksesta, jota kouluttamaton työväestö ei osannut vastustaa. Soinisen mielestä kansanopetus siis varjelisi sisällissodan kaltaiselta katastrofilta.

Eduskunnan ainoa työväenpuolue sosialidemokraatit oli ehkä kiivain oppivelvollisuuden kannattaja. SDP:n tulkinta koulutuksen vaikutuksesta oli tosin varsin erilainen kuin keskustalaisen hallituksen: koulutus olisi tie luokkatietoisuuteen ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan.

SDP:n kritiikin kohteena oli kansakoulun opetusohjelma, jota se piti valkoisen Suomen perinteen vaalijana. Erityisesti SDP vaati uskonnonopetuksen poistamista opetusohjelmasta. Uskonnonopetuskiista meinasi kaataa koko lain ja lopulta kaikkia oppiaineita koskeva lista poistettiin laista.

Kokoomuksen kanssa SDP kävi luokkataistelun sävyjä saaneen väittelyn oppivelvollisuuden aiheuttamista kustannuksista. SDP huomautti, että koulutuksen osuus budjetista oli vain 5 prosenttia, kun puolustusmenot veivät 20 prosenttia.

Demareiden mielestä "poliisivaltiosta oli aika tehdä kulttuurivaltio". Oikeistosta huomautettiin juuri itsenäistyneen Suomen huterasta asemasta, jota horjutti myös sisäinen epävakaus. Tässä yhteydessä ääneen pääsivät myös oikeiston kulttuuripessimistit, jotka siis epäilivät koko rahvaan koulutuksen mielekkyyttä.

Ehkä kriittisin oppivelvollisuuslakia kohtaan oli RKP - se piti sitä kalliina ja kulttuuripoliittisesti arveluttavana - ja esitti lain lepäämään jättämistä.

Oppivelvollisuuslaki kuitenkin hyväksyttiin marraskuussa 1920 keskustan ja vasemmiston äänin 111-55. Laki astui voimaan 15. huhtikuuta 1921.

Sirkka Ahonen Haagassa.
Professori emerita Sirkka Ahonen on tutkinut oppivelvollisuuslaista käytyä eduskuntakeskustelua.Mårten Lampén / Yle

Valkoisen Suomen oppivelvollisuuskoulu

Millainen koulu Suomeen sitten saatiin tasan 100 vuotta sitten? Tuliko siitä koko kansan koulu niinkuin alunperin oli tarkoitus?

Sirkka Ahosen mukaan oppivelvollisuuskoulu oli valkoisen Suomen koulu, jossa vallitsivat talonpoikaiset hyveet kodista, uskonnosta ja isänmaasta. Uskonnonopetuskin oli mukana opetussuunnitelmassa, kun se pari vuotta oppivelvollisuuslain voimaantulon jälkeen hyväksyttiin.

Myös opettajakunta omaksui valkoisen Suomen aatemaailman. Kun vielä 1900-luvun alussa opettajaseminaareissa saattoi olla työväenliikkeen aktiiveja, oli moinen 1920-luvulla lähes mahdotonta.

– Punaisten puolella sotineista opettajista tehtiin ilmiantoja kouluylihallitukselle, Ahonen sanoo.

Kuvaamataidon tunti Jyväskylän seminaarissa 1900-luvun alkupuoliskolla..
Kuvaamataidon tunti Jyväskylän seminaarissa 1900-luvun alkupuoliskolla.Jyväskylän yliopisto / Finna

Vuonna 1921 ei syntynyt aivan koko kansan koulua siinäkään mielessä, että laki vapautti oppivelvollisuudesta "surkeista oloista lähtöisin olevat lapset" sekä niin sanotut erityistarpeiset lapset. Köyhyys ja oppimisvaikeudet olivat siis peruste jäädä pois koulusta.

– Kaikista hankalimmassa asemassa olleet, ne, jotka ehkä olisivat eniten tarvinneet koulun tukea, jäivät sitä vaille, Ahonen huomauttaa.

Toisaalta oppivelvollisuuslain myötä koulutie avautui niille noin viidennekselle 7–12 -vuotiaista lapsista, jotka olivat jääneet opetusta vaille.

Myös alueellinen tasa-arvo parani, vaikkakin lain toteutukseen myönnettiin siirtymäaikaa niin, että syrjäisimmät maaseutupitäjät tulivat oppivelvollisuuden piiriin vasta juuri ennen toista maailmansotaa.

Oppivelvollisuuslakiin jäi siis valuvikoja, joita korjailtiin erityisesti peruskoulua perustettaessa 1970-luvulla. Jo 1960-luvulla oppivelvollisuusikää pidennettiin 16 vuoteen. Viime vuonna ikäraja nostettiin 18 vuoteen. Taustalla oli erityisesti huoli nuorten syrjäytymisestä.

Sirkka Ahonen ei huomannut viimeisimmässä oppivelvollisuuskeskustelussa kaikuja sadan vuoden takaa.

– Nyt puhuttiin aika lailla vain rahasta.

Lue myös:

Sata vuotta täyttävä oppivelvollisuuslaki yhdisti sisällissodan repimän kansan

Eduskunnan keskustelu oppivelvollisuuden laajentamisesta yltyi kiivaaksi

Lue seuraavaksi