1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kirjallisuus

Koko Hubara kirjoitti kirjan äitien ja tyttärien suhteista eikä juuri antanut miehille rooleja: "Miehet ovat aika tylsiä ja epäkiinnostavia"

Kirjailija ja toimittaja Koko Hubara nostaa esikoisromaanissaan esiin myös jemeninjuutalaisten kadonneiden vauvojen mysteerin.

kirjallisuus
Suomalainen toimittaja, kääntäjä ja kirjailija Koko Hubara. 14.4.2021.
Koko Hubara kertoo esikoisromaanissaan ruskeista naisista kolmessa sukupolvessa. Jorge Gonzalez / Yle

– On hämmentävää, miten ylimielisesti äiteihin suhtaudutaan. Vaikka itse äiteinä tiedämme, miten pelottavaa ja suurta se on. Miten paljon rakastamme lapsiamme, pohtii Koko Hubara.

Äidin ja tyttären suhde alkoi kiehtoa Koko Hubaraa, 37, entistä enemmän oman tyttären myötä. Ensin aiheesta syntyi essee ja sitten kokonainen podcast-sarja yhdessä muusikko Astrid Swanin kanssa. Samaan aikaan alkoi muotoutua esikoisromaani Bechi (Otava 2021), jossa Hubara käsittelee äitien ja tyttärien suhteita fiktion keinoin.

Juuri ilmestyneessä romaanissa on äitejä ja tyttäriä kolmessa sukupolvessa, eivätkä heidän välinsä ole helppoja tai läheisiä.

Päähenkilö Bechi on raskaana, ja suhde omaan äitiin on epävakaa. Bechi uskoo, että äiti olisi elänyt paljon onnellisemman elämän ilman häntä. Hänen suurin toiveensa on, että äiti Shoshana katuisi hänen syntymäänsä.

Shoshana puolestaan ajattelee, että tytär on hänelle maailman tärkein asia. Hän haluaa rakastaa ja auttaa Bechiä. Omaa äitiään Shoshana ei edes kutsu äidiksi. Hän halveksii ja häpeää äitiään. Shoshana jätti kodin ja siis äitinsä ja kotimaansa Israelin heti ensimmäisen tilaisuuden tullen ja päätyi Suomeen.

Suhde Israeliin on vaikea

Koko Hubaran esikoisromaani liittyy siihen nykykirjallisuuden trendiin, jossa käsitellään muistamisen epävarmuutta ja muistojen häilyvyyttä. Hubaran kirjasta tekee poikkeuksellisen se, että henkilöt ovat ehdottomia. He eivät epäile muistojensa ja tulkintojensa pitävyyttä.

– Mielestäni ihmiset ovat juuri noin armottomia ja mustavalkoisia. Etenkin mitä läheisemmästä ihmissuhteesta on kyse. En tunnista sitä kirjojen ihmistyyppiä, joka on jatkuvasti myötätuntoinen ja tiedostaa muistojensa hataruuden.

Hubaran mukaan äitien ja tyttärien suhteet ovat usein kipeitä, mutta niissä on myös lämmintä huumoria.

– Lähes päivittäin olen mukana keskusteluissa, joissa joku ystävistäni puhuu, että "mun mutsi on niin rasittava, se taas laittoi viestiä...". Saan myös kuulla lähes päivittäin oman 9-vuotiaan tyttäreni suusta, "miksi sä oot tuollainen, sä et tajuu". Puhumme äideistämme aika tylysti, mutta se ei tarkoita, etteivät he olisi tärkeitä.

Suomalainen toimittaja, kääntäjä ja kirjailija Koko Hubara. 14.4.2021.
Koko Hubara on elänyt lapsuutensa Vantaalla. Kuvat on otettu helsinkiläisessä puistossa.Jorge Gonzalez / Yle

Vaikka romaani on fiktiota, siinä on paljon samankaltaisuuksia Hubaran oman elämän kanssa. Bechi on sukujuuriltaan jemeninjuutalainen, kuten Hubarakin.

Jemenissä oli vielä toisen maailmansodan aikaan suuri, kymmenien tuhansien juutalaisten yhteisö. Suuri osa heistä on kuitenkin muuttanut aikojen saatossa Israeliin. Nykyisin sisällissodan repimässä Jemenissä asuu enää ehkä kymmeniä juutalaisia.

– Isäni on syntynyt Israelissa, ja isoäitini asuu siellä yhä.

Suhde Israelin valtioon on Koko Hubaralle vaikea. Hän vietti lapsuuden kesät usein mummulassa sisarustensa kanssa, ja niihin kesiin liittyy paljon hyviä muistoja. Myöhemmin vierailut vähenivät. Hän on viimeksi käynyt Israelissa vuonna 2015 tyttärensä kanssa.

– Poliittinen tilanne on niin hankala ja kaikkien arvojeni vastainen, etten pysty ainakaan tällä hetkellä edes ajattelemaan sinne matkustamista. Asenteet ovat selvästi muuttuneet siellä kovemmiksi.

Vaikka oma tytär on vain kerran päässyt käymään Israelin mummulassa, Hubara haluaa kotona pitää esillä jemeninjuutalaiseen kulttuuriin liittyviä esineitä ja syödä silloin tällöin seudun ruokia.

Hubara on saanut sekä luterilaisen että juutalaisen kasvatuksen. Nykyisin hän kuuluu luterilaiseen kirkkoon, mutta viettää molempien uskontojen juhlapyhiä.

Myytti kadonneista vauvoista

Hubara on huomannut, miten vähän Suomessa tiedetään jemeninjuutalaisista. Koko juutalaisuuden nähdään tiivistyvän vain holokaustiin ja amerikanjuutalaisiin.

– Jopa Suomessa on paljon ei-valkoihoisia juutalaisia. Minun isäni ei ole suinkaan ainut.

Sitäkään moni ei tiedä, mitä jemeninjuutalaisten vauvoille tapahtui heti Israelin valtion perustamisen jälkeen. Vanhempi sukupolvi oli kertonut kummallista tarinaa vauvoista, jotka katosivat, eikä Koko Hubara ollut varma, olivatko hänen lapsena kuulemansa tarinat totta.

Vauvoja katosi Israelissa etenkin jemeninjuutalaisilta. Tarinan mukaan monille äideille oli ilmoitettu pian synnytyksen jälkeen, että vauva oli viety parempaan hoitoon toiseen sairaalaan. Myöhemmin lapsen kerrottiin kuolleen. Monia surun murtamia vanhempia ihmetytti, miksi he eivät saaneet kuolintodistusta, tai miksi heille ei näytetty edes hautapaikkaa.

– Tarinaa kerrottiin ikään kuin myyttinä, mutta nykyään asialle on saatu tieteellistä vahvistusta dna-testauksen avulla.

Alkoi löytyä näyttöä, että valtio antoi tai myi vauvat holokaustista selvinneille perheille, jotka olivat menettäneet omat lapsensa. Sittemmin asian tutkimiseksi on perustettu komiteoita. Tästä BBC:n jutusta (siirryt toiseen palveluun) voit lukea lisää aiheesta.

Hubara halusi tämän tarinan osaksi romaaniaan. Siinä Shoshanan isoveli kuoli tai katosi heti syntymänsä jälkeen. Asia oli niin vaikea, että siitä vaiettiin tyystin. Isoveljen kohtalo vaivasi Shoshanaa läpi elämän.

Seksuaalisessa väkivallassa ei ole harmaata aluetta

Vaietun isoveljen lisäksi Hubaran romaanissa on vain vähän sijaa mieshahmoille. He ovat lähinnä statisteja.

– Tein valinnan tietoisesti. Miehet ovat aika tylsiä ja epäkiinnostavia. Omassa elämässäni en jaksa enää lainkaan ajatella, mitä miehet ajattelevat. Olen tarpeeksi kyvykäs tekemään asioita itse, minun ei tarvitse tehdä niitä miesten kautta.

Romaanissa käsitellään myös seksuaalista väkivaltaa tai sen harmaata aluetta, kuten Hubara asiaa ensin nimitti. Kirjoittaessaan kohtausta ja keskustellessaan ystäviensä kanssa termi kuitenkin muuttui. Se ei ollut mitään epämääräistä tai harmaata – kohtaus kertoi raiskauksesta.

Romaanissa päähenkilö Bechi joutuu hyväksikäytetyksi. Tilanne on niin hämmentävä, että Bechi ei pysty sanomaan jyrkästi "ei". Hän ei ilmaise suostumustakaan. Pahinta on, että raiskaaja on vanha "kaveri".

– Halusin kuvata kohtauksen, joka on tuttu ja samastuttava monille naisille. Hämmentävässä tilanteessa ei uskalla ryhtyä hankalaksi, sillä mihin se voisi johtaa? Jos kaveriksi luultu tyyppi pystyy raiskaamaan, mitä voi tapahtua, jos kieltäytyy ja lähtee pois? Jääkö siinä henkiin?

Hubara aloitti romaanin kirjoittamisen vuonna 2017, jolloin #metoo-liike oli vasta aluillaan. Kun seksuaalisesta väkivallasta ja sen yleisyydestä ryhdyttiin puhumaan entistä enemmän, se myös kirkasti Hubaran kirjan kohtausta.

– Meidän on päästävä siitä mielikuvasta, että raiskaus tapahtuu jossain Kaisaniemen pusikossa. Ei, vaan se on juuri sitä, että joutuu hämmentävään tilanteeseen ja lamaantuu pelon vuoksi. Naiset joutuvat usein ajattelemaan, että täytyy nyt vain olla kiva, ettei tämä tilanne muutu pahemmaksi.

Roolimallit ovat tärkeitä

Romaanin päähenkilö Bechi muistuttaa taustaltaan Koko Hubaraa, vaikka kirja on täysin fiktiota. Hubaralle on äärimmäisen tärkeää kirjoittaa henkilöstä, joka poikkeaa etnisesti kantaväestöstä.

– Minun kaltaisteni kirjailijoiden edustus suomalaisen kirjallisuuden kaanonissa on niin vähäinen. Tai paremmin sanottuna, se on olematon.

Hubara korostaa roolimallien tärkeyttä. Niiden avulla voi unelmoida ja tehdä asioita todeksi.

Koko Hubara tuli tunnetuksi Ruskeat tytöt -blogistaan ja esseekokoelmastaan. Niiden seurauksena hän alkoi saada yhteydenottoja muilta ruskeilta tytöiltä. He olivat innoissaan, että heidät oli tehty näkyväksi. Lisäksi hänelle lähetettiin käsikirjoituksia, sillä kirjoittamisesta haaveilevat nuoret eivät uskaltaneet lähestyä kustantamoita, joissa on enimmäkseen töissä valkoisia suomalaisia.

– Monet pelkäsivät, että heidän tarinoilleen nauretaan tai niitä vähätellään. He olivat tottuneet siihen esimerkiksi koulumaailmassa.

Suomalainen toimittaja, kääntäjä ja kirjailija Koko Hubara. 14.4.2021.
Koko Hubara uskoo, että asiat muuttuvat, joskin hitaasti.Jorge Gonzalez / Yle

Hubara ihmettelee jähmeyttä, jolla kustantamot ja muut instituutiot ovat reagoineet siihen, että Suomessa voisi syntyä paljon enemmän vaikkapa ruskeaihoisten tekemää kirjallisuutta.

– Toivon, että instituutiot ottaisivat enemmän vastuuta. Ettei se olisi yksittäisen ihmisen tai pienen yhdistyksen harteilla. Sen lisäksi, että huolehdin yksin omasta lapsestani, olen auttanut, kannustanut ja ollut jopa lapsenvahtina, jotta kirjailijan työstä unelmoivat tytöt voisivat kirjoittaa.

Hän uskoo kuitenkin, että asiat kehittyvät parempaan suuntaan, ja tulevaisuudessa suomalaiset saavat lukea enemmän ruskeiden kirjoittamaa kirjallisuutta.

Hubara muistuttaa, että hänen lanseeraamansa termi ruskeat ei viittaa pelkästään ihonväriin, vaan se kattaa kaikki vähemmistöt.

Nykyisin Ruskeat Tytöt on yhdistys, joka tuottaa monimuotoista mediaa ja koulutusta. Koko Hubara jättäytyi toiminnasta pois kirjoituskiireidensä vuoksi.

Rasismi on yhä arkipäivää

Koko Hubara on julkisuudessa puhunut paljon rodullistamisesta ja sen seurauksista. Vaikka termeihin ja puheeseen kiinnitetään nykyisin enemmän huomiota, eivät asiat ole Hubaran mielestä kovin paljon parantuneet.

Yhä edelleen hän kohtaa mikroaggressiota eli tahatonta loukkaamista. Ihmiset saattavat puhua hänelle englantia tai kysellä innokkaasti hänen taustastaan, vaikka eivät tarkoita sillä mitään pahaa. Myös rasistiset kokemukset ovat arkipäivää.

– Hiljattain metrossa päihtynyt ihminen huuteli, että painu sinne mistä olet tullutkin. Se oli tietysti tyttärelleni aika raju kokemus. Tytär kyseli, että miksi tuo puhuu noin, onko tuo nyt sitä rasismia?

Esikoisromaanissa rodullistamista käsitellään paljon. Ymmärryksen lisäämisessä on kuitenkin vielä työsarkaa, joten Hubaralla on työn alla jälleen uusi esseekokoelma. Fiktion kirjoittaminen oli kuitenkin niin vapauttavaa, että hän suunnittelee jo toista romaania.

– Kirjoittaminen on siitä hyvä duuni, että siinä pystyy ottamaan kantaa. Siinä muokkaa myös omia ajatuksiana. Harva asia maailmassa on täysin mustavalkoinen. On tärkeää näyttää myös ajattelun keskeneräisyys ja antaa samalla mahdollisuus muutokselle.

Koko Hubara ja Sampo Terho julkaisevat esikoisromaaninsa – esittelemme 9 kiinnostavaa kevään kaunokirjaa

Koko Hubara Luomiskertomus-radio-ohjelmassa

Koko Hubara kirjoittaa äideistä ja tyttäristä: “Se on loputtoman kiinnostava aihe”

Syömishäiriötä sairastava Koko Hubara: “Satutan itseäni syömällä kahdeksan lautasellista pastaa”

Lue seuraavaksi