1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. rauhanturvaaminen

23 vuotta sitten rauhanturvaajaksi lähtenyt nainen aloitti tarjoilijana – Susanna Lindemark meni esimiehensä puheille ja teki lopulta historiaa

Naisten osuus kriisinhallintatehtävissä halutaan tuplata.

rauhanturvaaminen
Vaaleahiuksinen nainen seisoo puun edessä auringonpaisteessa.
Susanna Lindemark oli rauhanturvaajana yli vuoden, mikä on poikkeuksellisen pitkä aika. Kiira Ikävalko / Yle

Kun Susanna Lindemark huomasi hakuilmoituksen naisten rauhanturvajoukkoihin 1990-luvun lopulla, hänen ei tarvinnut kauanmiettiä.

– Tuntui sielussa asti, että tämä on se juttu, mitä haluan tehdä. Halusin päästä haastamaan itseäni. Palveluksen fyysinen puoli kiinnosti. Lisäksi halusin päästä kokeilemaan osaamistani kansainvälisessä ympäristössä, kertoo Lindemark.

Elettiin aikaa, jolloin ensimmäiset naiset olivat astuneet vapaaehtoiseen asepalvelukseen Suomessa. Lindemark oli maanpuolustushenkinen, mutta armeijaa hän ei ollut käynyt.

– Olin niitä viimeisiä, jotka lähtivät rauhanturvaajaksi Niinisalon kansainvälisen keskuksen koulutuksella. Kävin sen tuplana, koska minut oli ensin määrätty Libanoniin, mutta se vaihtui Bosnia-Hertzegovinaksi.

Ensimmäinen nainen

Vuonna 1998 Susanna Lindemark lähti Bosnia-Hertzegovinan rauhanturvaamisoperaatioon. Aluksi hänet sijoitettiin Unkariin huollon tukikohtaan, jolle kuului pohjoismais-puolalaisen prikaatiin kuuluneen Suomen pataljoonan ja joukko-osaston tarvike- ja rahahuolto. Myös lomille lähdettiin Unkarin tukikohdan kautta.

Lindemarkin tehtäviin kuului lähinnä keittiöpuolen edustustarjoilu. Puolen vuoden kuluttua hänet siirrettiin Bosnia-Hertzegovinaan. Sielläkin hän joutui ensin tarjoilutehtäviin.

– Kävelin esimiehen pakeille ja sanoin, että nyt olisi nälkää enempäänkin ja että löytyisikö tekevälle hommia. Minulla oli jo esimieskoulutusta taustalla. Hän kysyi, luuletko pärjääväsi tilannepäivystäjän tehtävissä.

Lindemark aloitti pohjoismais-puolalaisen prikaatin tilannepäivystyksessä ensimmäisenä suomalaisena naisena.

Susanna Lindemark kertoo, millaista oli elämä naisrauhanturvaajana 1990-luvun lopussa. Toimittaja on Kiira Ikävalko.

Kyseessä oli Nato-ohjattu monikansallinen operaatio, jossa pohjoismais-puolalainen prikaati toimi yhdessä ruotsalaisten lääkintäjoukkojen kanssa.

Prikaati puolestaan oli osa divisioonaa, jonka johdossa oli Yhdysvallat. Tilannepäivystäjänä Lindemark otti vastaan tietoja ja havaintoja Yhdysvaltojen divisioonalta.

– Meille tuli tieto, jos oli havaintoja joltakin sektorilta. Me vähän suodatimme niitä ja mietimme, mitkä voivat johtaa jatkotoimiin. Sitten jaoimme tiedot eteenpäin.

Pitkä pesti

Nykyään pestit kriisinhallintatehtävissä ovat puolen vuoden mittaisia tai lyhyempiä, tehtävästä tai tilanteesta riippuen. Lindemark oli maailmalla reilun vuoden yhtä mittaa.

– Se oli poikkeuksellisen kauan. Koen olevani onnekas, että sain tehdä niinpitkän rupeaman.

Aseenkäsittelykoulutus naisten erikoisjoukkoreservin valintakokeessa.
Naisten erikoisjoukkoreservin nelipäiväinen koulutus- ja valintatilaisuus järjestettiin viime viikolla Utissa. Puolustusvoimat

Yle Uutiset kertoi keskiviikkona uudesta naisten erikoisjoukkokoulutuksesta, joka alkaa Utin jääkärirykmentissä.

Lue lisää: Naissotilaat karsiutuvat erikoisjoukoista fyysisissä testeissä – nyt Puolustusvoimat keksi, miten heitä voidaan hyödyntää: "Paremmat edellytykset vuorovaikutukseen"

Susanna Lindemarkin aikana naisrauhanturvaajia oli etenkin Tanskasta, jossa on Suomea pidempi historia naisten asepalveluksesta. Suomalaisiakin oli, mutta vähemmän. Tilanne ei ole hirveästi muuttunut.

Naisten osuus aiotaan tuplata

Lindemark asuu Pyhtäällä. Hän toimi vuodenvaihteeseen asti Kymenlaakson rauhanturvaajien puheenjohtajana. Nykyään hän on yhdistyksen hallituksen jäsen. Yhdistykseen kuuluu 360 jäsentä, joista naisia on kymmenen.

Myös Suomen Rauhanturvaajaliiton hallitukseen kuuluva Lindemark arvioi, että naisten osuus Suomen kriisinhallintatehtävissä on 3–5 prosenttia. Nyt liiton tavoitteena on tuplata naisten määrä.

– Askel tähän suuntaan on, että Utin jääkärirykmentti alkaa kouluttaa naisten erikoisjoukkoja. Se on hienoa.

Naiset ampumaradalla erikoisjoukkojen valintokokeessa.
Naisten erikoisjoukkojen valinta- ja koulutustilaisuudessa Utissa käydään läpi sotilaan perustaitoja, kuten ampumista ja aseenkäsittelytaitoja. Puolustusvoimat

Naisia tarvitaan Lindemarkin kokemuksen mukaan etenkin maissa, joissa kulttuuri tai uskonto estää kanssakäynnin miesten sekä paikallisten naisten ja lasten välillä. Näissä maissa miehet ovat päättävissä elimissä, mutta kriiseissä kärsivät usein naiset ja lapset.

– Toki siellä ollaan ammattitaidon, asenteen ja fyysisten ominaisuuksien takia. Monessa tarvitaan sekä miehiä että naisia, ja se kombinaatio on paras tapa hoitaa asia.

Isoäiti sai apua

Lindemarkilla on jo 90-luvun lopulta Bosnia-Hertzegovinasta mieleen painunut kokemus, jossa naissukupuolesta oli hyötyä.

– Olimme liikkeellä porukassa, ja kohtasimme paikallisia. Sain erään isoäidin juttelemaan juuri minulle ja jakamaan huoliaan.

Yhteistä kieltä ei ollut, mutta elekielen avulla asia selvisi.

– Hänellä oli ollut perheeseen kohdistuvia tapahtumia, joiden vuoksi hän kaipasi lääketieteellistä apua. Oli unettomuutta ja ahdistusta. Ohjasimme hänet hoitoon.

Lisäksi paljon luonnollisia kohtaamisia naisten kanssa tuli arjessa. Paikallisia naisia oli paljon prikaatin ja pataljoonan tulkkeina tai keittiötehtävissä. Tulkkien kautta oli myös helppo saada informaatiota paikallisista.

– Käytännön tilanteet suunnilleen perunoita kuoriessa olivat parhaita. Niissä oli välitöntä, maanläheistä kohtaamista.

"Pelko oli lyhytkestoinen tunne"

Lindemark osallistui toki myös fyysisempiin tehtäviin. Hän kantoi varusteita ja asetta siinä missä miehetkin. Samoihin aikoihin alkoi Kosovon kriisi, joka aiheutti ylilentoja eri vihollisryhmien tahoilta.

– Silloin oli täyssuojaus, teimme töitä suojaliivit ja kypärä päällä. Kivääri oli siinä välittömässä läheisyydessä. Koin sen hyvin luonnolliseksi.

Nämä tilanteet olivat kuitenkin lyhytkestoisia, ja Lindemark oli varautunut niihin henkisesti.

– Valehtelisin, jos sanoisin ettei pelottanut. Se oli kuitenkin lyhytkestoinen tunne ja koulutuksen antama varmuus toi helpotuksen siihen.

Lue seuraavaksi