1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. koronakaranteeni

Robotti tuo vettä ja mielen täyttää ruoka – kiinalaisessa hotellikaranteenissa vain rutiineilla on merkitystä

Arkea maailmalla: Kun et saa valita itse ateriaasikaan, ruoka maistuu eristykseltä, kirjoittaa Aasian-kirjeenvaihtaja Kirsi Crowley.

koronakaranteeni
Kirjeenvaihtaja Kirsi Crowley.
Nella Nuora / Yle, kuvankäsittely Harri Vähäkangas / Yle

Toinen kiinalainen koronaviruskaranteeni menee jo sujuvasti, mietin pyyhkiessäni pois matkalaukkuni pintaan liimautunutta desinfiointiainetta hotellihuoneessa Shanghaissa. Olin tajunnut tuoda omat puhdistusaineet ja rätit kotoa. Karanteeni opettaa.

Hotellin edustalla valkoiseen suojapukuun pukeutunut ruiskuttaja oli sumuttanut jättisuihkulla kaikkien matkatavarat. Ulkomailta ei haluta tänne Kiinaan enää yhtään pandemiapöpöä.

Meidät kuljetettiin huoneisiimme takaovesta parhaat päivänsä nähneessä rahtihississä. Täällä ollaan itsekseen kaksi viikkoa. Kukaan ei tule siivoamaan tai kysymään kuulumisia.

Huoneeni ikkunasta seuraan väen määrää läheisen teollisuusrakennuksen ruokalassa. Pitkissä pöydissä on lounasaikaan väkeä tungokseksi asti. Ulkopuolella näkyy jopa kalliita sporttimaisia sähköautoja. Taitaa olla suosittu paikka.

Yksin huoneessa syödessäni olen huvitellut lähettämällä ystävilleni kuvia omista ruoka-annoksistani. Ne ovat herättäneet omituisen paljon kiinnostusta. En usko, että ikkunastani näkyvän ruokalan pitkissä pöydissä syödään samaa.

Tänä aamuna sain aamiaiseksi palan punajuurta. Tai sitten se oli violetti bataatti. Se oli kantapala. Oletan, että kuoret olivat kurtussa, koska juurikas oli keitetty, ei paahdettu uunissa.

Ruoat tuodaan kolmesti päivässä oven ulkopuolelle pöydälle.
Ruoat tuodaan kolmesti päivässä oven ulkopuolelle pöydälle.Kirsi Crowley/Yle

Tämän lisäksi tarjoiltiin pieniä suolakurkkuviipaleita kastikkeessa chilin ja herneiden kera. Lisukkeena oli makeahkoa sitkasta taikinaa, joka oli höyrystetty kumimaisen kiinteäksi sämpyläksi.

Tässä karanteenissa kestävyys on ollut koetuksella. Oven ulkopuolelle muovipakkauksissa tuotu ruoka on kehon lämpötilan mittauksen ohella tärkeä osa päivärutiinia, kun huoneesta ei saa muutoin poistua viikkokausiin eikä kukaan tule keskustelemaan. Rutiinit ja siivous ovat omalla vastuulla.

Tervehdin ja kiitän ääneen oven taakse toisinaan ilmestyvää robottia, joka tuo vesipulloja naamansa takaa ilmaantuvasta säilytystilasta. Se vain hymyilee ja lipuu suristen pois.

Kiinassa on yleensä hankala löytää huonoa ruokaa. Kiinassa on neljä eri ruokakulttuuriryhmää ja niiden sisällä niin paljon muunnelmia, että maassa voisi syödä joka aterialla aina uuden herkullisen ruokalajin.

Wuhanissa, jossa koronaviruspandemia havaittiin ensin, syödään aamiaiseksi – ja miksei iltaisinkin – kuivia tulisia nuudeleita, joiden seesamitahnan ja chilin yhdistelmä on taivaallinen kokemus.

Pannukakkua ja nuudeleita muistellessa täällä karanteenissa tulee nälkä. Punajuuripötkäle ei maistunut.

Tänään söin aamiaisestani keitetyn kananmunan ja jugurtin. Kananmunan kuori on rikki, koska se on suolattu. Valmiiksi suolattu kananmuna maistuu yllättävän hyvältä.

Aamiaistarjonta on ollut joka päivä vastaavaa. Ensimmäisenä päivänä paketissa killui taro. Taron mukula on suosittu perunamainen kasvi Kaakkois-Aasiassa. Sitä voi maistaa joskus vaikka filippiiniläisessä sinigang-keitossa. En ole kuitenkaan aiemmin saanut sitä kokonaisena ja kuorimattomana aamiaiseksi.

aamiainen hotellissa
Ensimmäisellä aamupalalla muovisella lautasellani värjötteli yksinäinen taro. En ymmärtänyt mikä kikkare oli, joten kysyin kavereilta. Se on perunamaista perusruokaa Aasiassa. Olen varmastikin sitä syönyt, mutta en aiemmin näin perusmuodossaan.Kirsi Crowley / Yle

Kiinalaisille ruoka on tärkeä. Kiinalaisessa ruokapöydässä syötäväksi tuodaan annoksia niin kauan, kunnes ruokailijat lopettavat syömisen. Sen merkiksi pöytään pitää aina jäädä kesken jäänyt annos.

Ruoan taso parani olennaisesti, kun karanteeniväki alkoi valittaa Wechat-keskusteluryhmässä. Viime aikoina lounaalla olen herkutellut muun muassa lootuksen juurilla.

Eilen saimme jopa pienen palan Pekingin ankkaa. Tänään tarjolla oli täkäläinen karjalanpaisti. Mureaa naudanlihaa luineen sienikastikkeessa, jossa maistui muun muassa inkivääri. Pääruoan vieressä oli herkullisesti maustettuja ituja sekä suussasulavan ohuita perunansiivuja tomaattikastikkeessa.

Ruokailun jälkeen keitän kahvit, jotka toin matkalaukussani. Karanteenia on vielä viikko jäljellä. Arkirytmiin alkaa nyt tottua. En muista, milloin aiemmin olisin miettinyt näin paljon ruokaa. Karanteeni tuo perusasioiden äärelle.

Lue seuraavaksi