1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Anneli Kanto

Kirjailija Anneli Kanto etsi uusinta kirjaansa varten keskiaikaisia solvauksia käräjien pöytäkirjoista ja osallistui kiroilukouluun

Anneli Kannon uusin romaani kertoo Hattulan Pyhän Ristin kirkon keskiaikaisista seinämaalareista.

Anneli Kanto
Kirjailija Anneli Kanto paljastaa keskiaikaisten haukkumasanojen suosikkinsa
Kirjailija Anneli Kanto paljastaa keskiaikaisten haukkumasanojen suosikkinsa

Monista historiallisista romaaneista tunnettu kirjailija Anneli Kanto nauttii kirjoitusprosessissa eniten taustatyövaiheesta. Siirtyminen kirjoittamisvaiheeseen aiheuttaa vitkuttelua ja tuntuu raskaalta.

– Ensin tulee ykkösversio, joka on todella raskas. Se on puurtamista ja suorittamista. Kun olen saanut kakkosversion valmiiksi, iskee kauhea häpeä. Mitä minä olen mennyt tekemään. Tätä ei voi julkaista. Olen aiheuttanut itselleni julkisen häpeän.

Kanto kirjoittaa jokaisen teoksensa neljä kertaa. Kolmannessa vaiheessa alkaa jo helpottaa.

– Kolmannessa versiossa alkaa olla sellaista viilenevää rakkautta, että tämä täytyy tehdä loppuun asti. Neljäs on enää ihan sellaista sanatason tarkastelua ja oikolukua, Kanto kuvailee.

Kannon uusin kirja Rottien pyhimys on fiktiivinen tarina Hattulan Pyhän Ristin kirkon seinäkuvien maalareista. Aihe kypsyi mielessä vuosien ajan. Kiehtovinta Kannosta oli se, että kukaan ei oikeastaan tiedä mitään 1500-luvun alussa maalattujen kuvien tekijöistä.

– Se antoi vapauden. Ensin täytyi opetella keskiaikainen maailma, miten siellä elettiin ja oltiin ja sitten alkaa miettiä keitä kuvien takana olisi voinut olla.

Ronski kiroilu syntyi huolellisen taustatyön tuloksena

Kirjassa on hyvin värikästä ja rehevää kieltä, muun muassa kymmeniä varsin ronskejakin solvauksia ja haukkumasanoja. Kanto vakuuttaa, että sanat eivät ole hänen keksimiään, vaan perustuvat huolelliseen taustatyöhön.

– Keskiajalla ihmisen kunnia oli tärkeä juttu. Kun solvattiin toisia, niistä mentiin käräjille. Käräjien pöytäkirjoihin on kirjoitettu nämä kaikki sanat. Siellä joku Kreetta Aadamintytär syyttää naapuriaan siitä, että olet haukkunut minua kolmen markan huoraksi, ja käräjien kirjuri kirjoittaa sen pöytäkirjaan. Tutkija Veli-Pekka Toropainen on kerännyt näitä minulle.

Kanto kerrytti sanavarastoa myös osallistumalla kiroilukouluun.

– Ruotsalainen Skoklosterin linna piti viime kesänä kiroilukoulun, jota seurasin aktiivisesti. Siellä opetettiin joka viikko uusi solvaus.

Puoli seitsemän -ohjelmassa kysyttiin, mikä on Anneli Kannon oma keskiaikainen suosikkisolvaus.

– Minusta on kuvaavaa haukkua vähän köyhänpuoleista ihmistä surkoperseeksi. Se merkitsee sellaista vähän surkeaa, köyhää, avutonta. Nykyisin voitaisiin sanoa luuseri.

Katso koko haastattelu Yle Areenasta:

Lue seuraavaksi