1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Puoli seitsemän

Hanna Brotherus teki tanssiteoksen miesten välisen kosketuksen vaikeudesta: "Mukana ollut 61-vuotias ei ollut koskettanut miestä lapsuuden jälkeen"

Brotheruksen esikoisromaanissa pohditaan kehoa ja oman haavoittuvuuden myöntämistä.

Puoli seitsemän
Koreografi Hanna Brotherus teki teoksen miesten välisestä kosketuksesta
Koreografi Hanna Brotherus teki teoksen miesten välisestä kosketuksesta

Koreografi Hanna Brotheruksen tanssielokuva MEN käsittelee miesten välistä kosketusta ja koskettamattomuutta. Aihe oli alkanut kiinnostaa Brotherusta erityisesti kolmen pojan äitinä.

– Kolmen pojan äitinä olen miettinyt paljon poikien ja miesten välistä kosketusta. Sitä miten se edelleenkin on tabu meidän yhteiskunnassa.

Elokuvan tanssijoina on yhdeksän erilaisista taustoista tulevaa 12-85 -vuotiasta suomalaista miestä. Ryhmästä löytyi muun muassa eläkeläinen, palomestari, postimies ja lukiolainen.

– Meillä oli kahden viikon työpaja, jossa me harjoiteltiin alkaen siitä, että pidetään kädestä kiinni ja kävellään salissa. Siellä tapahtui uskomattomia asioita. Yksi vanhemmista miehistä sanoi, että sen jälkeen kun hän oli 6-vuotias ja piti isäänsä kädestä, hän ei ole koskenut miehen käteen. Että tässä maassa voi elää elämänsä niin.

Brotherus näkee koskettamisessa selvän sukupuoli-, ja myös sukupolvieron.

– Me naiset voidaan kulkea kaulakkain ja käsikkäin eikä sitä kukaan katso, mutta suomalainen heteromies ei helposti ota toista miestä kädestä vaan siksi, että se tuntuu hyvältä. Se on kyllä myös sukupolvikysymys ja siksi oli hienoa, että ryhmässä oli mukana 12-vuotias ja myös muutama hyvin iäkäs mies. Kaikkien kokemusten jakaminen oli arvokasta.

Tanssielokuva MEN on katsottavissa Yle Areenassa:

Esikoisromaani epätäydellisyydestä ja itsetunnosta

Hanna Brotherus julkaisi maaliskuun lopussa esikoisromaanin Ainoa kotini. Autofiktiivisessä romaanissa käsitellään muun muassa kehoa, syömishäiriöitä ja itsensä löytämistä. Brotherus kertoi Puoli seitsemän -ohjelmassa kirjoittamisen auttaneen myös oman haavoittuvuuden myöntämisessä.

– Miksi minä olen aina piilotellut ja hävennyt sitä, että minulla olisi joku (syömis)häiriö. Miten vapauttavaa on ollut myöntää, että tarvitsen apua, ja tarvitsen muita ihmisiä. Minulla oli ollut joku hullu vääntymä siitä, että minä olen aina vain muita varten.

Katso koko haastattelu Yle Areenasta:

Lue seuraavaksi