Hyppää sisältöön

Ratsastusterapeuttien rinnalle on kasvanut monisatapäinen joukko hevosavusteisia ohjaajia – uusi ala sai ensimmäistä kertaa laatukäsikirjan

Alan uudempi tulokas, sosiaalipedagoginen hevostoiminta (SPHT) suoristi rivinsä, vaikka räikeitä epäkohtia ei ole.

Mikko Aine on käynyt lempääläisen psykologin, Riikka Lammisen, hevosavusteisessa neuropsykiatrisessa valmennuksessa. Osin sen avulla hän sai peruskoulun käytyä ja nyt hän tähtää jo työelämään. Kuva: Outi Parikka/ Yle

Pirkkalan lentokentän lentokoneet suihkivat hevoshaan yllä, mutta islanninhevoset Leira, Lögg ja Prufa eivät hötkyile siitä. Hevosten seuraan pariksi tunniksi tullut 19-vuotias Mikko Aine kaapii kätevästi hevosen kaviot puhtaiksi ja harjaa ratsut kauttaaltaan.

Mikko Aine kärsii neuropsykiatrisista häiriöistä ja siksi peruskoulun käynti takkuili. Häntä pelottivat sosiaaliset tilanteet ja mistä koitui mielialan ongelmia.

Viisi vuotta sitten tamperelaisnuori hakeutui hevosavusteiseen neuropsykiatriseen valmennukseen Riikka Lammisen luo.

– Hevoset ovat tuoneet elämääni iloa ja rauhallisuutta. Olen pystynyt tunnistamaan tunteitani herkemmin, kun hevonen toimii peilinä. Jos minulla ei ole hyvä päivä, niin ei ole hevosellakaan. Ja jos minä olen rento, niin hevonenkin on rento, Mikko Aine kuvailee.

Mikko Aine on pystynyt islanninhevosten lempeässä ilmapiirissä parantamaan tunnetaitojaan. Kuva: Outi Parikka/ Yle

Hevosavusteista hoivaa tarjoaa iso kirjo ammattilaisia

Riikka Lammisen tavoin hevosta käyttää apunaan monen muunkin alan ammattilaiset. SPHT-ohjaajiin lukeutuu opettajia, sosiaalityöntekijöitä, sairaanhoitajia, lähihoitajia, nuoriso-ohjaajia, vapaa-ajanohjaajia, psykologeja ja terapeutteja.

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta syntyi 20 vuotta sitten. Se ei ole erillinen tutkintonimike, vaan siihen voi opiskella täydennyskoulutuksen kautta monia väyliä pitkin. Hevosta hyödynnetään terapian, oppimisen tai harrastustoiminnan tukena riippuen siitä, mikä on ohjaajan pohjakoulutus.

Ammattikunta sekoitetaan välillä myös vanhimpaan hevosavusteiseen terapiamuotoon, ratsastusterapiaan (SRT). Siihen erikoistuvat pääasiassa fysio- tai toimintaterapeutit. Heitä on Suomessa pari sataa.

Psykologi Riikka Lamminen on täydennyskoulutuksen kautta hankkinut myös SPHT-ohjaajan pätevyyden. Hevonen auttaa muun muassa ujoa ihmistä tulemaan vuorovaikutukseen toisen kanssa. Kuva: Outi Parikka/ Yle

– Ratsastusterapia ja sosiaalipedagoginen hevostoiminta eivät ole kilpailijoita keskenään, kertoo SRT ry:n puheenjohtaja Sanna Mattila-Rautiainen

Ratsastusterapeuttien koulutusta on järjestetty jo vuodesta 1988 asti. Koska ratsastusterapia on lääkinnällistä kuntoutusta , se on tiukasti säädeltyä ja valvottua toimintaa. Ratsastusterapeuteilla on ollut jo pitkään laatukäsikirja.

SPHT-ohjaajia Suomessa jo useita satoja, joista pari sataa on järjestäytynyt alan yhdistykseen. SPHT-ohjaajien toiminta on hyvin kevyen valvonnan varassa. Aluevalvontaviranomainen valvoo vain SPHT:n käyttöä terapiamuotona. Kaikki muu SHPT on omavalvonnan varassa.

Omavalvonnan pohjaa vahvistaa tuore laatukäsikirja. (siirryt toiseen palveluun) Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys ry laati sen yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Kirja tuo kaivattua selkeyttä palvelun ostajien suuntaan kuin myös yhtenäistää kirjavan ammattilaisryhmän palvelulupauksia. .

Hevosavusteinen ohjaaja on tuplaosaaja - ymmärrettävä ihmistä ja hevosta

Luonnonvarakeskuksen tutkijan Maija Lipposen mukaan eläinten käyttö hoivapalveluissa ei ole mutkatonta.

– Siihen liittyy eettisiä kysymyksiä kuten, miten ja miksi eläintä käytetään apuna, tutkija toteaa.

Maija Lipponen oli mukana luomassa käsikirjaa, ja hän on itse myös SPHT-ohjaaja sekä kouluttaa SPHT-ohjaajia. Tutkijan mukaan ala ei ole mennyt villiksi eikä tiedossa ole räikeitä epäkohtia.

– SPHT vaatii paljon osaamista ohjaajalta. Sen vuoksi katsottiin, että on syytä laatia laatukriteerit.

Hän kuitenkin muistuttaa, että olipa eläinlaji mikä tahansa, sen lajityypillistä käyttäytymistarpeista pitää huolehtia terapiaeläimenäkin. Esimerkiksi hevosen pitää päästä etsimään ruokaa laitumelta ja koskettamaan lajitoveria. Muuten se stressaantuu.

Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys perää sitä, että terapiahevosta pitää käyttää eettisesti ja kunnioittaa sen lajikäyttäytymistä. Kuva: Outi Parikka / Yle

– Videot hoivakotivierailuja tekevistä eläimistä ovat ihastuttavia, mutta jokainen voi niissä tarkkailla, onko tilanne eläimelle ok vai jollain tavalla kuormittava. Toiset lajit sopivat paremmin tällaiseen kuin toiset, Maija Lipponen toteaa.

Sosiaalipedagogisen hevostoimintayhdistyksen varapuheenjohtaja Teea Ekola toivoo, että uusi laatukirja auttaisi kaikkia osapuolia paremmin jäsentämään, mistä on kyse. Hänkään ei luonnehtisi alaa villiksi, vaikka alalla on toimijoita, jotka eivät kuulu heidän yhdistykseensä. Nyt kun kaikensorttinen eläinavusteisuus on suuressa suosiossa, oli tarpeen saada alalle yhtenäistä laatua.

– Haaste on se, että jokaisen ohjaajan pohjakoulutus määrittää sen, mitä termejä hän käyttää. Ymmärrettävästi opettaja käyttää eri termejä kuin sosiaalityöntekijä.

Hevonen motivoi tulemaan terapiaan

Riikka Lamminen on psykologi ja on hankkinut täydennyskoulutuksen sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajaksi. Hän työskentelee pääasiassa nuorten kanssa ja on huomannut, että hevonen sitouttaa nuoret. Poisjääntejä tapaamisesta on vähän.

– Hevostallilla aina sattuu ja tapahtuu. Meillä on hauskoja tilanteita. Ja välillä on iloa ja surua ja pettymystäkin, Riikka Lamminen kertoo.

Etuna tavalliseen terapiaistuntoon on se, että asiakas saa nauttia samalla hevosen lämmöstä, pehmeydestä ja leikkisyydestä. On myös imartelevaa, kun jalo iso eläin osoittaa uteliaisuuttaan ja tulee tykö, vaikka pakoeläimenä voisi sännätä pois. Eläin antaa välittömän ja aidon palautteen. Se ei arvostele, eikä ole ennakkoluuloinen tai pitkävihainen, kuten ihminen.

Hevostallin ilmapiirissä sisäisesti räjähtelevä teini voi saada paremmin reaktionsa ulos ja pystyy kehittämään tunnetaitojaan. Myös hevoselta saatu sylikokemus voi olla avuksi. Hevosen hoidossa tehdyistä virheistäkin hoidettava voi ammentaa oppia.

Riikka Lammisen lisätutkinnolle hymähdeltiin

Lempäälässä nuoria auttava psykologi Riikka Lamminen muistelee, että lähtiessään yhdeksän vuotta sitten hankkimaan SPHT-ohjaajan koulutusta Ypäjän Hevosopistolta, hän sai osakseen hieman vähättelyä ja huvittuneisuutta, koska ala oli vielä tuolloin hyvin vieras.

– Hevosiako sinä alat terapioimaan, jotkut kyselivät, Riikka Lamminen muistelee.

Riikka Lamminen on esimerkki, miten monipuolisia ammattilaisia alalla voi olla. Hän on pätevöitynyt myös ratkaisukeskeiseen psykoterapiaan ja kognitiiviseen lyhytterapiaan. Lista jatkuu vielä tästäkin.

- Hevosavusteissa terapiatilanne on tavallaan haastavampi kun siinä on kolme osapuolta kahden sijaan. Minun pitää olla valppaampi kuin, jos siinä olisi yksistään asiakas. Tärkein asia on varmistaa asiakkaan turvallisuus, Riikka Lamminen

Riikan asiakas Mikko Aine kertoo olevansa nyt paljon rohkeampi kuin viisi vuotta sitten, kun hän aloitti käynnit valmennuksessa. Hän on kokeillut erilaisia opiskelumuotoja.

– Olen tullut siihen tulokseen, että työpainotteinen koulutusväylä on minulle sopivin.