1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Rikoksen vanhenemisaika

Kunnallispoliitikon surmaaja pakeni poliisia 20 vuotta ja selvisi ilman rangaistusta – suuri joukko kansanedustajia haluaa, että tappo ei vanhenisi koskaan

Tapon vanhenemisajan poistamiseksi on tulossa uusi lakialoite. Edellinen sai suuren kannatuksen, mutta ei johtanut muutokseen.

Rikoksen vanhenemisaika
Rikospaikkatutkija on löytänyt tahran paidasta ultraviolettivalon avulla. Käyttämällä keltaista suodatinta silmälaseissa tahra saadaan silmälle näkyväksi.
Poliisi on lopettanut henkirikostutkintoja 20 vuoden jälkeen, mikäli ne eivät ole täyttäneet murhan tunnusmerkistöä. Kuvituskuvassa rikospaikkatutkija etsii tahroja paidasta ultraviolettivalon avulla.Petteri Bülow / Yle

Pitkäperjantain aamu valkenee Nokialla, aurinko on juuri noussut. On 5. huhtikuuta vuonna 1996. Aamuseitsemältä Koskenmäen kaupunginosassa koiranulkoiluttaja kävelee koulun vieressä kulkevaa kevyen liikenteen väylää.

Lenkki keskeytyy, kun hän huomaa miehen makaavan maassa. Miehessä on näkyvissä ulkoisen väkivallan merkkejä. Hän on kuollut.

Poliisi aloittaa välittömästi henkirikostutkinnan. Uhri tunnistetaan Markku Mallatiksi, 37-vuotiaaksi nokialaiseksi nuorisotyöntekijäksi ja kunnallispoliitikoksi. Mallat on Nokialla tunnettu henkilö.

Kuten tavallista, alkajaisiksi poliisi selvittää uhrin viimeisiä liikkeitä. Selviää, että hän on ollut edellisenä iltana Pub Hevosenkengässä.

Uhri poistui ravintolasta yöllä yhden aikaan ja nousi myöhemmin taksiin seurassaan kaksi muuta miestä. Toinen miehistä poistui kyydistä melko pian.

Mallat jatkoi toisen miehen kanssa taksimatkaa Koskenmäkeen. He jäivät pois kioskin kohdalla, parinsadan metrin päässä siitä paikasta, josta Mallat aamulla löydettiin surmattuna.

Tuntemattomaksi jäänyt mies poistui taksista ensin. Mallat maksoi kyydin ja lähti kävelemään tämän perään Vesiveräjäntielle. Tämä on viimeinen tiedossa oleva havainto Markku Mallatista ennen hänen löytymistään.

Taksista poistunut mies on ilmeinen epäilty, mutta rikos ei lähde ratkeamaan. Miehen henkilöllisyyttä ei saada selville, taksikuskikaan ei häntä tunnista. Vuosia kuluu, tutkinta hiipuu vähitellen.

Aika loppui

Poliisi aloittaa nokialaisen miehen henkirikoksen tutkinnan uudelleen vuonna 2013. Vuosien aikana poliisi on saanut vihjeitä ja haluaa nyt tapaukselle ratkaisun.

Takaseinä häämöttää, sillä tappona tutkittava rikos vanhenee kolmen vuoden päästä. Poliisi kuulustelee useita henkilöitä, joukossa on niin todistajia kuin epäiltyjä.

Tapausta selvitetään kirjaimellisesti viimeisille minuuteille asti. Viimeinen kiinniotto tehdään vielä pari päivää ennen kuin tappona tutkittava rikos vanhenee. Ketään epäiltyä vastaan ei ehditä saada riittävästi näyttöä syytteen nostamiseksi. Uhrin seurassa viimeksi nähtyä miestä ei koskaan löydetä.

Kyseinen tappo vanhenee. Siitä ei saada tuomiolle enää ketään. Ei, vaikka tappaja tunnustaisi. 20 vuotta kestänyt tutkinta päättyy.

"Tekijä pääsi kuin koira veräjästä"

Pirkanmaalainen kansanedustaja Pauli Kiuru (kok.) seurasi tarkasti tappotutkinnan loppuvaiheita mediasta. Tunnetun kunnallispoliitikon henkirikos kuohutti aikanaan seudulla mieliä. Yhtä lailla loppuratkaisua oli monen vaikea ymmärtää. Tappaja pystyi salaamaan syyllisyytensä 20 vuoden ajan ja selvisi näin ollen ilman rangaistusta.

Kiurun mukaan se oli vastoin oikeustajua.

– Syyteoikeus oli vanhenemassa ja poliisi oli ilmeisesti aika lähellä tapauksen selvittämistä. Tuntui kohtuuttomalta, että tekijä pääsi kuin koira veräjästä, vaikka kaikki mahdollisuudet ratkaisuun olivat olemassa, Kiuru kertaa.

Tapaus toimi kimmokkeena siihen, että kansanedustaja alkoi selvittää mahdollisuutta tapon syyteoikeuden vanhenemisen poistamiseksi.

Kiuru ja hänen puoluetoverinsa Arto Satonen (kok.) panivat vireille lakialoitteen sen puolesta, ettei tappo vanhenisi murhan tavoin koskaan.

Pauli Kiuru Tampereen rautatieasemalla
Kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiuru toivoo yhä, että esitys tapon vanhenemisajan poistamiseksi etenisi. Kiuru kuvattiin helmikuussa 2020.Jussi Mansikka / Yle

Aloite sai nopeasti tuulta siipiensä alle. Sen allekirjoitti peräti 162 kansanedustajaa. Sitä ennen yhtä paljon kannatusta saanut kansanedustajan lakialoite oli vuodelta 2005. Se liittyi biopolttoaineiden edistämiseen autoliikenteessä.

Poikkeuksellisen suuri määrä kansanedustajia oli sitä mieltä, ettei tappo saisi vanhentua.

Kansanedustajien aloitteet tyssäävät

Aloite päätyi lakivaliokuntaan, jonka puheenjohtajana silloin toimi poliisitaustainen kansanedustaja, entinen Helsingin väkivaltarikosyksikön päällikkö Kari Tolvanen (kok.).

Lakivaliokunta pyysi oikeusministeriöltä lausunnon asiaan. Siihen aloitteen tie sitten tyssäsikin. Kiurulle se ei ollut suuri yllätys.

– Fakta on, että hyvin harvoin yksittäisen kansanedustajan aloitteet johtavat samalla vaalikaudella lakimuutokseen, vaikka kannatus olisi suurta.

Kari Tolvanen muistaa hyvin viiden vuoden takaisen keskustelun, jota asiasta julkisuudessa ja eduskunnassa käytiin. Hän yhtyy Kiurun näkemykseen, että kansanedustajien aloitteilla on käytännössä olemattomat mahdollisuudet saada aikaan muutosta lainsäädäntöön.

– Missään tapauksessa yksittäisen edustajan aloite ei voi täyttää kaikilta osin vaadittavia laadukkaan valmistelun edellytyksiä, Tolvanen sanoo.

Kansanedustaja Kari Tolvanen, Kansallinen Kokoomus.
Kansanedustaja Kari Tolvasella (kok.) on pitkä kokemus vakavien väkivaltarikosten tutkinnasta.Kimmo Brandt / Eduskunta

Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva ei ollut aloitteen käsittelyn kanssa tekemisissä. Hän pohtii silti yleisellä tasolla, miksi kansanedustajien aloitteet menevät harvoin seulan läpi.

– Kysymys ei välttämättä ole siitä, että lakialoitteet olisivat huonosti valmisteltuja. Ne saattavat sisältää sellaisia ehdotuksia, jotka ovat jo mukana lakivaliokuntaan tulevissa hallituksen esityksissä, tai sitten niitä yhdistetään muihin samantyyppisiin esityksiin ja käsitellään yhdessä niiden kanssa, Kanerva perustelee.

Kansanedustaja Pauli Kiuru aikoo nostaa asian jälleen esille eduskunnassa. Hän jättää lähipäivinä uuden lakialoitteen, joka on sisällöltään samanlainen kuin viisi vuotta sitten.

Murha ja törkeä maanpetos eivät vanhene

Oikeusministeriö mietti lausunnossaan tapon syyteoikeuden vanhenemisajan poistamisen eri puolia perusteellisesti. Lausuntoon perehtynyt rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen Turun yliopistosta kiittelee sen seikkaperäisyyttä.

– Kannanotto on erinomaisesti perusteltu, mikä ei tosin ole yllättävää. Sen ovat laatineet alan parhaat asiantuntijat. Minun mielestäni siitä ei löydy mitään sellaisia aukkoja, jotka herättäisivät kysymyksiä, Hyttinen sanoo.

Ennen kuin rikosoikeuden asiantuntija antaa tarkemman näkemyksensä lausunnon sisällöstä, hän lähestyy asiaa moraaliselta kannalta.

– Rikoksen hyvityksen näkökulmasta ei ole tyydyttävää, että tekijä voi selvitä henkirikoksesta vanhentumissääntöjen nojalla ilman seuraamuksia. Nyt lainsäädännöllisesti annetaan sellainen viesti, että henkirikos voidaan jättää selvittämättä, Hyttinen myöntää.

Poliisin kyltti.
Mikäli lakialoite menisi läpi, poliisi voisi soveltaa uutta lainsäädäntöä vasta 20 vuoden kuluttua sen voimaanastumisesta. Kuvituskuva.Jorge Gonzalez / Yle

Tätä nykyä vain sellaiset rikokset, joista voidaan tuomita elinkautinen vankeusrangaistus, eivät vanhene. Kyse on käytännössä murhasta, joissain tapauksissa myös esimerkiksi törkeästä maanpetoksesta.

Oikeusministeriön yksi keskeinen peruste tapon vanhenemiselle on, että tapon ja murhan välillä on pysyttävä selkeä raja. Rikokset ovat ministeriön kannan mukaan vakavuudeltaan ja moitittavuudeltaan erilaisia tekoja.

Murha tehdään vakaasti harkiten tai erityisen raa´alla ja julmalla tavalla, tapossa on usein kyse pikaistuksissa tehdystä teosta.

Kansanedustaja Kari Tolvanen huomauttaa, että henkirikoksen lopputulema on aina sama riippumatta siitä, onko teko tehty vakaasti harkiten vai harkitsematta. Molemmissa on kyse peruuttamattomasta teosta.

– Ihmishenki on korvaamaton asia. Omaisten suru ja menetys ei katso sitä, onko läheinen kuollut tapon vai murhan uhrina. Läheisten kannalta olisi suotavaa, että henkirikokset saataisiin selvitettyä. Epätietoisuus kalvaa niin kauan, kun tekijä saadaan selville.

Vanhoja rikoksia vaikea selvittää

Pauli Kiurun ja Arto Satosen viiden vuoden takaisessa lakialoitteessa nostettiin esille teknisten rikostutkintamenetelmien kehittyminen, joka saattaisi edesauttaa vanhojen rikosten ratkaisemista. Esimerkiksi dna-tutkimuksen suomat mahdollisuudet monipuolistuvat koko ajan.

Tämä seikka tiedostetaan oikeusministeriössä, mutta se on kaikkea muuta kuin ongelmaton. Kansanedustaja Kari Tolvanen lähestyy asiaa poliisin näkökulmasta.

Vaikka tekniset tutkintamenetelmät kehittyvät koko ajan, niin vuosikymmenten takaisten rikosten selvittämiseen liittyy usein ylitsepääsemättömiä hankaluuksia. Vanhoja tapauksia on vaikea selvittää, koska keskeisimmät todisteet ovat yleensä puutteellisia.

– Rikospaikalta taltioituja näytteitä ei aikoinaan ole osattu säilyttää asianmukaisesti, jos niitä ylipäätään on taltioitu lainkaan. Vaikka näytteitä olisi tallessa, niiden pitää olla peräisin niin kriittisistä paikoista, että todisteet voi varmuudella liittää tekijään, Tolvanen selventää.

Rikospaikkatutkija laittamassa DNA-näytteen todistenäytepussiin.
Vanhoissa henkirikoksissa dna-todisteiden näyttöarvo on ollut Suomessa varsin pientä. Kuvituskuva. Petteri Bülow / Yle

Ajan kuluminen tekee vanhojen murhien ja tappojen ratkaisemisen hankalaksi muullakin tavalla.

– Henkilötodistelu muuttuu koko ajan epäluotettavammaksi, kun rikoksesta on kulunut vuosia. Ihmisen muisti tekee tepposiaan, sille ei voi mitään.

Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva tyrmää kehittyvät tutkintamenetelmät lakimuutoksen perusteena. Hänen mukaansa muutoksia lainsäädäntöön ei voi rakentaa sen varaan, että menetelmät saattavat kehittyä tulevaisuudessa määrittelemättömän ajan kuluttua.

Sekä Kanerva että rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen huomauttavat lisäksi, että henkirikoksissa dna-näyttö ei yksin riitä epäillyn tuomitsemiseen. Muutakin näyttöä tarvitaan.

– Ymmärtääkseni dna-tutkimukset eivät ole johtaneet merkittävästi vanhojen murhien ratkeamiseen, vaikka murha ei vanhene koskaan, Kanerva toteaa.

Suomesta kuitenkin löytyy henkirikoksia, jotka ovat edenneet vähintään käräjäoikeuden käsittelyyn yli 20 vuotta teon jälkeen. Vuonna 1987 Espoon Muuralassa tapahtunut kivijalostamon talouspäällikön ryöstömurha ehti olla pimeänä yli 21 vuotta ennen ratkeamistaan. Syyllinen tuomittiin elinkautiseen vuonna 2009.

Suomen rikoshistorian tunnetuimpiin tapauksiin lukeutuvaa Bodominjärven kolmoissurmaa käsiteltiin oikeudessa vuonna 2005, peräti 45 vuotta teon jälkeen. Syytetty sai vapauttavan tuomion.

Dna:lla ei ollut kummassakaan tapauksessa ratkaisevaa merkitystä.

Bodominjärven surmapaikka vuonna 1970.
Bodominjärven surmatöiden tekijää ei koskaan saatu selville.Kalle Kultala / Yle

Toukokuussa Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa alkaa käsittely 34 vuotta vanhasta henkirikoksesta. Tanskalaista miestä syytetään murhasta ja murhan yrityksestä. Riokset tapahtuivat Viking Sally -matkustajalaivalla vuonna 1987.

Mikäli syytetty todetaan syylliseksi, mutta teot arvioidaan oikeudessa tapoksi ja tapon yritykseksi, henkilö ei voi saada langettavaa tuomiota.

Muutos helposti toteutettavissa

Rikosoikeuden asiantuntija Tatu Hyttinen palaa esityksen rikosoikeudelliseen puoleen. Hän huomauttaa, että tapon ja murhan kriteerit ovat hyvin erilaisia.

Murhan tunnusmerkistö täyttyy, jos henkirikos tehdään vakaata harkintaa käyttäen, on erityisen raaka tai julma, tietyin ehdoin kohdistuu virantoimitusta suorittavaan virkamieheen tai aiheuttaa vakavaa yleistä vaaraa.

Tapoissa puolestaan joudutaan tekemään enemmän rajanvetoja.

– Mikäli tappotyyppisessä rikoksessa uhri jää henkiin, on hyvin yleistä, että tekijä tuomitaan törkeästä pahoinpitelystä eikä tapon yrityksestä. Jos uhri kuolee, ei ole mitenkään tavatonta, että tuomio tulee törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta. Tämä vaikeuttaa tapon vanhentumisajan poistamista, koska rajanvetojen tekeminen muiden rikosnimikkeiden kohdalla ei ole yksiselitteistä.

Tällä hetkellä rikoksen yritykset vanhenevat samojen sääntöjen mukaan kuin itse rikokset. Murhan yritys ei vanhene koskaan, kuten ei murhakaan. Tapon yritys vanhenee tapon tavoin 20 vuodessa.

Näin ollen lakimuutoksen yhteydessä pitäisi linjata, miten tapon yrityksen, törkeän pahoinpitelyn ja kuolemantuottamuksen sekä surman syyteoikeuden vanhenemiseen suhtauduttaisiin.

Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva puolestaan arvioi, että tapon syyteoikeuden vanhenemisen poistaminen ei välttämättä vaikuttaisi lievempien väkivaltarikosten vanhenemisaikaan.

Apulaisprofessori Tatu Hyttinen on sitä mieltä, että käytännössä lakimuutos olisi varsin helppo toteuttaa.

– Sen kanssa voitaisiin elää ihan hyvin. Mutta muutoksen tosiasiallinen hyöty olisi haittoihin nähden niin pieni, ettei se tällä hetkellä olisi järkevää.

Sen sijaan Hyttinen näkee viisaampana vanhenemisajan pidentämisen esimerkiksi 30 vuoteen.

Lakia ei voi soveltaa takautuvasti

Asiantuntijat huomauttavat, että hyvityksen merkitys haalenee myös vakavissa rikoksissa vuosien kuluessa. Henkirikoksen selvittämisen merkitys vähenee, kun aikaa kuluu vuosikymmeniä.

Tapausten kaiveleminen pitkän ajan jälkeen saattaa päinvastoin olla omaisille traumaattista, varsinkin kun niihin liittyy usein suuri julkisuus.

Oikeusministeriö nostaa lausunnossaan esille myös sen tosiasian, että erittäin suuri osa tapoista selvitetään, vieläpä varsin nopeasti. Ehdotettu sääntely koskisi siis harvinaisia yksittäistapauksia.

Lakimuutos ei myöskään tulisi välittömästi auttamaan tällä hetkellä selvittämättä olevien henkirikosten tutkintaa.

– Tosiasia on, että lakia voisi soveltaa vasta 20 vuoden päästä sen säätämisestä. Suomessa ei voi tehdä takautuvaa lainsäädäntöä, Tatu Hyttinen toteaa.

"Palme-laki" tuotti tulosta Ruotsissa

Ruotsissa astui vuonna 2010 voimaan uusi rikoslaki, jonka mukaan mikään henkirikos ei vanhene. Poikkeuksia ovat tapaukset, joissa syyllinen on ollut rikoksen tekohetkellä alle 21-vuotias.

Lakimuutos tehtiin ennen kaikkea siksi, koska pääministeri Olof Palmen vuonna 1986 tapahtunut selvittämätön murha uhkasi vanhentua. Ennen lakimuutosta länsinaapurissa murhien ja tappojen syyteoikeus poistui 25 vuodessa.

Palmen murhapaikalle kiinnitetty laatta.
Ruotsin pääministeri Olof Palme ammuttiin Tukholman keskustassa 28. helmikuuta 1986. Syyttäjä lopetti tutkinnan viime vuonna, koska pääepäilty on kuollut.Lothar M. Peter / AOP

Viime vuonna Palmen murhatutkinnan pääsyyttäjä ilmoitti näkemyksensä, jonka mukaan syyllinen oli Stig Engström, jota pidettiin alunperin tapauksen todistajana. Koska Engström on kuollut vuonna 2000, ei syytettä voitu nostaa. Siksi murhatutkinta lopetettiin. Ilman “Palme-lakia” tutkinta olisi päättynyt jo vuonna 2011 tuloksettomana.

Suomessa tällainen menettely ei olisi mahdollista, koska rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyy taannehtivuuskielto.

Käytännössä se tarkoittaa, että ketään ei saa pitää syyllisenä eikä tuomita rangaistukseen sellaisesta rikoksesta, joka ei tekohetkellä ole rangaistava. Samaa periaatetta sovelletaan myös rikosten vanhenemiseen.

Mikäli tapon vanhenemisajan poistava lakimuutos astuisi voimaan, voitaisiin sitä soveltaa ainoastaan tapauksiin, joista on kulunut lain voimaanastumisen jälkeen 20 vuotta.

Poliisikansanedustajat yksimielisiä

Eduskunnassa on tällä hetkellä kuusi poliisitaustaista kansanedustajaa, joista osa on työskennellyt pitkään vakavan rikollisuuden parissa. Kaikki poliisikansanedustajat ovat lain muutoksen kannalla.

Kari Tolvanen pitää mahdollisena, että asia voisi edetä lähitulevaisuudessa, jos hallitus ottaisi sen hoidettavaksi.

Kuopiossa poliisina työskennellyt Marko Kilpi (kok.) toteaa, että alkuperäisen lakialoitteen vahva kannatus eduskunnassa on selkeä osoitus siitä, että asiaan halutaan muutos.

Kalle Jokinen (kok.) edistäisi sitä nopealla aikataululla.

– Tämä hallituskausi on vasta puolessa välissä, joten jos hallitus kunnioittaa ihmisen oikeutta elämään, niin halutessaan hallitus ehtii hyvin tuoda lakimuutoksen eduskuntaan. Uskon eduskunnan käsittelevän ja hyväksyvän lakimuutoksen ripeästi. Mikäli asia jää (Sanna) Marinin (sd.) hallitukselta hoitamatta, lakimuutos pitää kirjata seuraavaan hallitusohjelmaan.

Poliisikoulutuksen saanut Mari Rantanen (ps.) suhtautuu epäillen siihen, että asia etenisi nykyisen hallituksen aikana. Hän silti toivoo siitä nousevan keskustelua.

Helsingin poliisilaitoksen yleisjohtajana työskennellyt Tom Packalén (ps.) korostaa, että tappo on tahallinen henkirikos, toisin kuin esimerkiksi törkeä kuolemantuottamus.

Myös rikosylikonstaapelina toiminut Veijo Niemi (ps.) huomauttaa, että pohdinnassa tulisi huomioida teon tahallisuus.

Poliisi voi muuttaa tutkintanimikettä

Täysin keinoton poliisi ei ole, vaikka tappona tutkittava rikos uhkaisi vanhentua. Rikosnimike on mahdollista muuttaa taposta murhaksi, mikäli vakavinta rikosta puoltavia lisätietoja tulee ilmi.

Näin on käynyt viime vuosina ennen kaikkea katoamistapauksissa. Tampereella 1999 kadonneen Raisa Räisäsen tapausta tutkitaan nyt tapon sijaan murhana, kuten myös samana vuonna Kouvolasta kadonneen Kimmo Ojalan juttua.

– Tekotapa ei aina ratkaise sitä, onko kyseessä tappo vai murha. Murhassa saattaa olla vakaata harkintaa, mikä ei välttämättä näy uhrista. Myöhemmin saattaa tulla ilmi seikkoja, jotka viittaavat vakaaseen harkintaan, Helsingin väkivaltarikosyksikön entinen päällikkö Kari Tolvanen kertoo.

Keskusrikospoliisin murharyhmän päällikkö, rikosylikomisario Tero Haapala vahvistaa Tolvasen näkemyksen.

– Tekotavaltaan ja tunnusmerkistöltään tappona kirjattu ja selvittämättömänä ollut henkirikos saattaa myöhemmin tutkinnassa muuttua murhaksi, kun tekijä tavoitetaan ja teolle ilmenee motiivi. Murha ei vanhene koskaan.

KRP:n Tero Haapala
Krp:n rikosylikomisario Tero Haapala. Haapala kuvattiin marraskuussa 2017.Joni Tammela / Yle

Tutkintanimikkeen koventamista ei kuitenkaan voi tehdä löysin perustein. Esimerkiksi nokialaisen miehen surmatyössä mikään ei viitannut suunnitelmallisuuteen eikä teko ollut rikosoikeudellisesti katsottuna erityisen raaka tai julma.

Rikosylikomisario Tero Haapala sanoo, että nykyisen lainsäädännön kanssa tullaan pääsääntöisesti hyvin toimeen. Hän kuitenkin lisää, että toisinaan vakavien rikosten vanhenemisesta on noussut poliisissa sisäistä keskustelua.

– Mitä törkeämmästä rikoksesta on ollut kysymys, sitä kiinnostavampi kysymys on ollut. Onko oikein selvitä rangaistuksetta taposta, kun aikaa on kulunut riittävästi ja juttu on vanhentunut? Pääsääntöisesti keskusteluissa ovat olleet henkirikokset, kun uhriksi on joutunut lapsi, nuori, usein nainen tai muu puolustuskyvytön uhri.

Juttua korjattu klo 19.25: Vesiveräjänkatu korjattu Vesiveräjäntieksi.

Lisää aiheesta:

Opiskelijapari nukkui Viking Sallyn kannella makuupusseissaan, kun tappaja hyökkäsi – Turun poliisin mukaan 33 vuotta vanha murha on selvinnyt

Viaton hipaisu liukuportaissa teki opiskelijasta vakavan rikoksen pääepäillyn: ”Mietin, olenko tulossa hulluksi, jos olenkin tehnyt sen?”

Lue seuraavaksi