1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. koulut

Epätoivoinen äiti antoi lapsensa sijoitukseen saadakseen tämän pienryhmään: "Se oli tosi rankka päätös" – opetuksen tuki vaihtelee kunnissa

Erityisluokkia ja pienryhmiä on lopetettu ja tukea tarvitsevia on siirretty tavallisiin luokkiin. Riittävä tuki ei kuitenkaan monessa paikassa ole seurannut lapsia yleisopetukseen, vaikka juuri sitä edellyttää inkluusion onnistuminen eli kaikkien oppilaiden koulunkäynti perusopetusryhmissä.

Äiti odottaa malttamattomasti kesää, jolloin saa lapsensa taas kotiin koko kevätlukukauden kestävästä avohuollon sijoituksesta. Perhe päätyi harvinaiseen ja raskaaseen ratkaisuun, koska piti pienryhmäopetukseen pääsyä lapselle välttämättömänä. Kuva: Juuso Stoor / Yle

– Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Se oli tosi rankka päätös, mutta kun ajattelen lapsen parasta, tämä oli vain tehtävä.

Näin huokaa keminmaalainen äiti kertoessaan raskaasta ratkaisusta: perhe on antanut erityistä tukea tarvitsevan lapsensa väliaikaiseen sijoitukseen, jotta lapsi pääsee pienryhmäopetukseen ja saa oppimiseensa tarvittavaa tukea. Alakoululainen on kevätlukukauden asunut toisella paikkakunnalla, kaukana kotoa.

Lapsella on adhd-diagnoosi ja keskittymishäiriöiden vuoksi koulunkäynti on vaikeaa. Erityisen tuen tarve on todettu jo vuosia sitten, mutta äidin mukaan saatu tuki on ollut riittämätöntä eikä opiskelu tavallisessa opetusryhmässä ole onnistunut. Lapsi on ollut luokassa rauhaton, ei ole pystynyt keskittymään opetukseen ja koulupäivän keskeytyksiä on tullut usein.

Koulujen tavoitteena on lisätä lasten tasavertaisuutta niin sanotulla inkluusiolla eli kaikkien oppilaiden osallistumisella perusopetukseen tavallisessa opetusryhmässä. Ajatuksena siis on, että tuki tulee oppilaan luo eikä oppilas mene tuen luo esimerkiksi erityisluokkaan.

Kuntien ja jopa koulujen väliset erot opetuksen ja tuen järjestämisessä ovat kuitenkin isot. Kaiken lisäksi edes opetusalan ammattilaiset eivät ole yksimielisiä esimerkiksi erityis- ja pienryhmien tarpeesta.

Tätä juttua varten on kuultu ja haastateltu useita vanhempia, niin erityislasten kuin heidän luokkakavereidensa vanhempia. Asian arkaluontoisuuden vuoksi he esiintyvät nimettöminä.

Lappilaisäiti kertoo perheen harvinaisesta ja raskaasta ratkaisusta antaa alakoululainen lapsi kevätlukukaudeksi avohuollon sijoitukseen toiselle paikkakunnalle. Lapsen yksityisyyden suojaamiseksi äiti esiintyy jutussa nimettömänä ja hänen äänensä on muutettu.
– Tietysti olisin toivonut jo aikoja sitten pienryhmää ja tarvittavaa tukea, mutta nyt lähinnä toivon, että muut lapset ja vanhemmat eivät joudu tätä samaa kärsimään, sanoo lapsensa sijoitukseen antanut äiti. Kuva: Juuso Stoor / Yle

Huoli kanavoitui valtuustoaloitteeksi

Sijoitukseen lapsensa antanut äiti ei ole ongelmineen yksin. Toinen keminmaalaisäiti kertoo omasta lapsestaan, jolle niin ikään on tehty erityisen tuen päätös. Lastenpsykiatrian lääkärin mukaan lapsi hyötyisi pienryhmästä, mutta lapsi on kuitenkin tavallisessa opetusryhmässä.

– Hän on purkanut uhmakkuuttaan ja turhautumistaan toisiin oppilaisiin, ja näistä tilanteista tulee sitten koulupäivän keskeytyksiä. Tämähän työllistää myös sosiaalipuolta, muut vanhemmat ovat tietysti huolissaan tilanteesta ja ovat yhteydessä sosiaalitoimeen.

Lapsen tukena on nyt avustaja koko koulupäivän ajan, mutta se ei ole auttanut toivotusti. Lapsi on valvonnasta huolimatta käyttäytynyt jopa väkivaltaisesti toisia lapsia kohtaan.

– Pahin skenaario omassa perheessä on, että lapsi joutuu jonnekin sijoitetuksi, jotta pääsee pienryhmään.

Keminmaassa vanhempien huoli koulun työrauhasta kanavoitui alkuvuonna valtuustoaloitteeksi, jossa esitettiin pienryhmän perustamista intensiivistä tukea tarvitseville. Aloitteessa oli muun muassa Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin lasten- ja nuorisopsykiatrian ylilääkäri Assi Kannalan lausunto.

– On lapsia tai nuoria, jotka eivät kykene lainkaan työskentelemään yleisopetuksen ryhmässä, vaan tarvitsevat välttämättä joko vuosien tai vain viikkojen ajan pienempää opetusryhmää, ylilääkäri Assi Kannala kirjoitti lausunnossaan.

Sivistyslautakunta päätti keväällä esittää kunnanhallitukselle ja -valtuustolle, että kuntaan perustetaan elokuun alusta alkaen yksi uusi alakouluikäisten erityisluokka, yksi erityisluokanopettajan virka ja yksi koulunkäynninohjaajan toimi.

Kunnanhallitus kuitenkin vetosi muun muassa kunnan talous- ja toimintasuunnitelmaan sekä yt-neuvotteluihin eikä se esitä valtuustolle uuden erityisluokanopettajan viran perustamista kuntaan. Valtuusto käsitellee asiaa kesäkuussa.

Lue lisää: "Lapseni ei neljään vuoteen saanut riittävää tukea" – Ylen kysely paljastaa erityislasten vanhempien karut kokemukset arjesta

Pula osaajista tuo vaikeuksia

Vs. sivistystoimenjohtaja Ari Aho ei voi mitenkään kommentoida yksittäisten oppilaiden tilanteita, vaan puhuu aiheesta vain yleisellä tasolla.

– Ymmärrän jokaisen huoltajan huolen lapsensa asiassa sekä laajemminkin.

Ahon mukaan inkluusion ja erityisopetuksen tilanne Keminmaassa on hyvä, mutta ei toki ongelmaton. Hän sanoo, että kovasta työstä huolimatta on lähes mahdotonta onnistua täydellisesti.

– Opetusjärjestelyt, opetus, oppimisen tuki ja oppilashuolto on järjestetty lain ja opetussuunnitelman mukaan ja muutenkin asianmukaisesti.

Keskittymishäiriöiden vuoksi koulunkäynti tavallisessa opetusryhmässä oli vaikeaa, mutta yhdeksän oppilaan pienryhmässä lapsen koulu on äidin mukaan sujunut ilman ongelmia. Kuva: Juuso Stoor / Yle

Oppilaiden tuki on kolmiportainen: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Ainakin periaatteessa kaikilla kolmella portaalla on käytettävissä esimerkiksi tukiopetusta, erityisopetusta, avustajapalveluita ja joustavia ryhmittelyjä sekä oppilashuollon palveluita.

Esimerkiksi Keminmaassa monialainen oppilashuoltoryhmä voi Ahon mukaan kokoontua nopeastikin ja lähes aina viikon sisällä. Terveydenhoitajalle pääsee samana tai seuraavana päivänä, kuraattorille tai psykologille viikon kuluessa.

Psykiatrille joutuu odottamaan pidempään, useita viikkoja. Pitkät jonot ovat ongelma muuallakin maassa.

– Psykologeista ja psykiatreista tuntuu olevan jatkuva pula. Samoin on pulaa erityisopettajista ja erityisluokanopettajista. Avoimiin virkoihin tulee vähän hakemuksia, sijaisuuksiin ei aina ollenkaan, vs. sivistystoimenjohtaja Aho murehtii.

Osa vanhemmista näkee eri tavoin kuin sivistystoimi sen, kuinka hyvin tuki on kunnassa toteutunut.

Tilanteen arkaluontoisuudesta ja vaikeudesta kertonee myös se, että kesken jutunteon Keminmaan kunnasta tehtiin ilmoitus ja tutkintapyyntö viranhaltijan mahdollisesta virkasalaisuuden rikkomisesta. Tutkinta ei johtanut jatkotoimiin.

Tavoitteena on yhdenvertaisuus, toteutus nilkuttaa

Suomi on sitoutunut moniin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka painottavat inkluusion tärkeyttä ja sen perimmäistä ajatusta eli tasavertaisuutta.

Ongelmana on se, että monin paikoin inkluusio ei toteudu tarkoitetulla tavalla, kun lapset eivät saa riittävää tukea koulunkäyntiin. Tässä tilanteessa oppilas voi joutua väliinputoajaksi, kun hän ei pääse osalliseksi kummankaan opetusjärjestelyn hyvistä puolista.

Puolitiehen jätetty inkluusio eli kaikkien oppilaiden opiskelu tavallisessa opetusryhmässä ilman riittäviä tukitoimia merkitsee pahimmillaan ongelmia koko opetusryhmälle.

Opetusneuvos Jussi Pihkala opetusministeriöstä huomauttaa, että inkluusion toimeenpano ei merkitse luopumista joustavista pienryhmistä kokonaan. Hän muistuttaa perusopetuslain kirjauksesta, jonka mukaan erityisopetus järjestetään muun opetuksen yhteydessä tai osittain tai kokonaan erityisluokalla tai muussa soveltuvassa paikassa.

Pihkala tuo esille yhden suuren ongelman, joka haittaa inkluusion onnistumista. Hänen mukaansa opettajien koulutuksessa käydään aivan liian vähän läpi (siirryt toiseen palveluun) (siirryt toiseen palveluun) erityislasten kohtaamista ja heidän kanssaan työskentelemistä.

Inkluusion toimivuudesta sekä onnistumisen mahdollisuuksista ja esimerkiksi pienryhmien tarpeesta tuntuu olevan opetusalalla suoranainen oppiriita.

Työrauhaa haetaan esimerkiksi koulupäivän keskeytyksillä

Erityisluokkien määrä on tuntuvasti laskenut sen jälkeen kun Suomessa otettiin opetuksessa käyttöön kolmiportainen tukijärjestelmä.

Parin vuoden takaisen tilaston mukaan erityisen tuen päätöksen saaneista lapsista 22,5 prosenttia oli kokonaan yleisopetuksessa. Suurin osa heistä siis saa opetusta ainakin osan ajasta erityisjärjestelyin.

Koulun tehtävä on tietysti pääasiassa huolehtia opetuksesta. Siksi koulu opetusneuvos Jussi Pihkalan mukaan helposti toteuttaa ongelmatilanteissa poislähettämisen kulttuuria.

Häiritsevästi käyttäytyvältä voidaan työrauhan varmistamiseksi keskeyttää opetus. Yksi haastatelluista äideistä kertoo, että pelkästään viime syyslukukaudella hänen lapsensa koulupäivä keskeytettiin 30 kertaa eli lapsi jäi ilman opetusta yhteensä kuukaudeksi.

Pihkala pitää noin suurta koulupäivän keskeytysten määrää hälyttävänä. Hänen mukaansa selvää, että oppilas on monenlaisen lisäavun tarpeessa.

Kunta ei voi rahapulassakaan jättää tehtäviään hoitamatta

Perusopetuslain mukaisiin palveluihin ja vammaisoikeudellisiin tapauksiin erikoistuneen lakimies Jukka Kumpuvuoren mukaan moni kunta yrittää säästösyistä kiemurrella vastuustaan ja lain määräämistä tehtävistä.

– Kyse on subjektiivisesta oikeudesta saada perusopetuksessa tarvitsemansa tuki, esimerkiksi avustaja, koulunkäynnin ohjaaja tai koulukuljetus. On laitonta jättää palvelu antamatta, kun yksilöllinen tarve palvelua edellyttää. Kunta ei oikein voi vedota rahapulaan, koska nämä palvelut on lain mukaan järjestettävä.

Kumpuvuoren firmassa on tälläkin hetkellä vireillä esimerkiksi 60 kouluavustajiin ja noin 40 koulukuljetuksiin liittyvää juttua eri puolilta Suomea.

Äiti kertoo kovan ikävän tietysti vaivanneen, kun lapsi asuu kaukana kotoa. Huojentavaa kuitenkin on, että lapsen koulutyö on pienryhmässä sujunut hyvin. Kuva: Juuso Stoor / Yle

Vaikka opetusministeriöllä ei ole kuntien käytäntöihin suoranaista toimivaltaa, huolestuneet vanhemmat eri puolilta maata ottavat silti usein yhteyden myös ministeriöön perätessään lasten oikeuksia. On tapauksia, joissa esimerkiksi rehtori tai kunta on evännyt lapselta pääsyn pienryhmään sillä perusteella, että pienryhmässä ei ole tilaa.

Opetusneuvos Jussi Pihkalan mukaan tällainen peruste on kestämätön. Näin ei kunta opetuksen järjestäjänä voi toimia.

– Jos pienryhmän tarve on todettu, on perustettava uusi ryhmä, jos muualla ei ole tilaa, hän sanoo.

Pihkala ymmärtää, että tilanne ei ole talouspuristuksessa kunnille helppo.

Hän kuitenkin nostaa esille yhtenä kuntien eroja selittävänä keskeisenä tekijänä arvopohjan. Miten paljon ollaan valmiita satsaamaan lapsiin ja lasten tukemiseen? Meneekö lapsen etu muiden asioiden edelle?

Lähtökohtana on tietysti se, että asiat ratkaistaan koulun ja kodin yhteistyöllä ja neuvottelemalla. Jos kuitenkaan ei ole tyytyväinen ratkaisuihin ja pitää niitä virheellisinä, asiasta voi valittaa. Siksi on pidettävä huoli siitä, että ratkaisuista saa selkeän päätöksen.

– Ei pidä tyytyä siihen, että rehtori tai opetustoimen johtaja puhelimessa vain toteaa, että tukea ei tule. Kunnan pitää tehdä ja vanhemman tulee vaatia asiasta kirjallinen, hallinnollinen päätös. Näin myös valittaminen mahdollistuu, Jukka Kumpuvuori sanoo.

Prosessit ovat hitaita, mutta valituksilla kuitenkin saadaan usein aikaan muutoksia. Jotakin asiasta kertonee myös se, että osassa kunnista tuki järjestyy jopa saman tien kun tieto tehdystä valituksesta sinne tulee.

"Kotiin on ikävä, mutta koulu menee nyt hyvin"

Sijoitukseen lapsensa antanut äiti sanoo tunteneensa aiemmin jopa epätoivoa, mutta kertoo olevansa nyt valoisammalla mielellä.

– Tietysti olisin toivonut jo aikoja sitten pienryhmää ja tarvittavaa tukea, mutta nyt lähinnä toivon, että muut lapset ja vanhemmat eivät joudu tätä samaa kärsimään.

Äiti kertoo erityislapsensa kevätlukukauden sujuneen erittäin hyvin. Lapsi on yhdeksän oppilaan ryhmässä, jota luotsaavat erityisopettaja ja koulunkäyntiavustaja.

– Koulu on mennyt tosi hyvin, mitään ongelmia ei ole ollut. Ero entiseen on selkeä. Kotiin on tietysti ikävä, mutta koulu menee nyt hyvin, äiti kertoo huojentuneena.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella lauantaihin 22.5. kello 23 saakka.

Lue myös:

Antto Hautamäki kävi ala-asteensa erityiskoulussa ja on siitä kiitollinen – "Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia pärjätä normaalikoulussa"

Suomi siirsi erityisoppilaat suuriin luokkiin, eivätkä kaikki opettajat pidä muutoksesta: "En ole koskaan ollut näin väsynyt"