1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. puutarhanhoito

Lehtikasvi voi olla kaunis kuin kukka – Linda Peltola neuvoo kokeilemaan ennakkoluulottomia yhdistelmiä puutarhassa

Huhtikuu on haravahommien ja taimien koulimisen aikaa. Aivan kulman takana on kausi, jota puutarhurit ovat odottaneet koko pitkän talven.

Näitä hetkiä on odotettu koko talvi. Puutarhuri pääsee vihdoin ulkotöihin. “Merkitsee paljon, että saa olla luonnossa ja luonnon lähellä. Linnunlaulua kuunnellessa maadoittuu ja saa mielenrauhaa”, Linda Peltola kuvailee. Kuva: Mari Vesanummi / Yle

Virtain Killinkoskella helottaa huhtikuinen aurinko. Osa puutarhatoimittaja Linda Peltolan pihasta on vielä lumen peitossa, mutta aurinkoläikissä heräillään jo.

Peltola on myllännyt, muokannut, istuttanut ja suunnitellut puutarhaansa melkein parinkymmenen vuoden ajan. Kivituhkapolut mutkittelevat perennapenkkien ja hyötypuutarhan seassa paikassa, joka Peltolan tarttuessa toimeen vuonna 2003 näytti täysin toiselta. Pajupusikko oli vallannut alan, eikä talolle johtanut edes pihatietä. Edelliset asukkaat olivat jättäneet paikan 1980-luvulla.

Uusi omistaja alkoi raivausurakkaan ja hankki pikkuhiljaa taimia. Kokemusta hänellä ei ollut, mutta työ opetti tekijäänsä. Ennen visuaalisen suunnittelun aloittamista pihassa riitti hikisiä pohjahommia.

– Käsivoimin ja lapiolla tässä on tehty. Kiviä saa kaivaa jatkuvasti. Kunta on aikoinaan räjäyttänyt linjat viemärille ja vesiputkille, ja niiden kohdalla multaa on vähän paremmin, Peltola kuvailee.

Linda Peltolan silmäterä, japaninvaahtera, on jo päässyt ulos talvehdittuaan kodin yläkerrassa viileässä. "Tämän kevätväritys on ihana, lehdet puhkeavat aniliininpunaisina. Kesällä syysväri on aivan hehkuvan punainen." Kuva: Mari Vesanummi / Yle

Killinkoskelaispihassa uskotaan runsauteen ja monimuotoisuuteen. Muokkaamista ja istuttamista on ohjannut periaate vähentää nurmikon määrää, vaikka sitäkin etupihalta löytyy apilaniityn muodossa. Pajupuskien ja ränsistyneiden marjapensaiden tilalle on noussut kukkapenkki toisensa perään. Puita on paljon, koska Linda Peltola haluaa turvata elinolot mahdollisimman monelle eläinlajille. Erityisesti hän rakastaa vanhoja honkiaan.

– Täällä on yksi keloontuvakin puu, joka alkoi pari vuotta sitten kuoria itseään. Metsuri kävi arvioimassa, että puu kyllä pysyy pystyssä kun on niin hitaasti kasvanut ja vanhuuttaan kuollut. Välillä olen myrskyn aikana käynyt kuuntelemassa, mutta ei se ole hievahtanutkaan.

Oksasaksia täällä käytellään harkiten.

– Pihlajia muotoilen vähän, mutta annan niiden kasvaa, koska tykkään tehdä marjoista hyytelöä.

Lehtikasvi voi olla kaunis kuin kukka

Keväisin puutarhuri ruopii lähtökuopissa ja kauan ennen kuin pääsee konkreettisesti kuopsuttamaan pihaansa.

– Kun joulusta päästään, niin siemenhankinnat ja taimikasvatus alkavat. Ikkunalaudat ovat täynnä, Peltola nauraa.

Osa kevätaarteista on kuljetettu Peltolan vanhempien ikkunoille turvaan uudelta kissalta, joka alkoi olla tomaatintaimille todellinen uhka.

Lumista pihaa katsellessaan moni haaveilisi ennen kaikkea kesän kukista, mutta Linda Peltolan mielessä väikkyvät kauniit lehdet. Vaikka pörriäisille tuleekin kylvettyä värikkäät kesäkukkaniityt, puutarhuria itseään miellyttävät tällä hetkellä lehtikasvit.

Peltolan vastikään julkaistu neljäs kirja ViherpuutarhaHarmoniaa lehtikasveilla keskittyy juuri niihin.

– Lehtikasveista ei Suomessa ole kirjoitettu yhtä paljon kuin esimerkiksi amerikkalaisessa ja brittiläisessä kirjallisuudessa. Kaunislehtiset kasvit tunnetaan maailmalla paremmin.

Lehtikasvit luovat puutarhaan mielenkiintoa koko kasvukauden ajan, kun kaikki kukat eivät kuitenkaan ole parhaassa loistossaan yhtä aikaa. Ulkonäön lisäksi Peltola näkee lehdissä muutakin.

– Lehtikasvit ovat tärkeitä. Lehtihän on tavallaan se aurinkopaneeli, missä yhteyttäminen tapahtuu.

Huhtikuu on hyötykasvien kylvön ja koulimisen aikaa. Kuva: Mari Vesanummi / Yle

Suunnittele huolella, yhdistele ennakkoluulottomasti

Linda Peltolan piha on syntynyt pikkuhiljaa. Suunnittelemista on vaadittu paljon, ja siihen Peltola kehottaakin panostamaan ennalta.

– Kannattaa suunnitella talvella. Kesällä on kiire tehdä jotain koko ajan, hän nauraa.

Kasvien yhdistelmät on hyvä pohtia etukäteen. Tarvitaan jonkin verran kasvitietämystä, jotta osaa yhdistellä kasveja oikein.

– Se on luovaa työtä, eikä kaikkea tarvitse suunnitella kerralla. Maisemaa voi katsoa rauhassa, ottaa vaikka syksyllä kuvan ja sitten etsiä sopivan kasvin. Ennakkoluulottomuus kannattaa: Esimerkiksi matalat pensaat, kuten happomarjapensaat, ovat kauniita myös perennapenkissä, ja laukkoja voi yhdistellä kuunliljojen väleihin kukkimaan.

Kannattaa suunnitella talvella. Kesällä on kiire tehdä jotain koko ajan.

Linda Peltola

Rahaa harrastukseen saa halutessaan uppoamaan paljonkin. Peltola ei ole summia uskaltanut laskea, mutta kertoo toimivansa suhteellisen pienellä budjetilla.

– Jotkut tilaavat maansiirtokoneita, minulla tämä on ihan tämmöistä lapiohommaa. Kompostoin, teen omaa multaa ja tilaan hevosenlantaa isolta hevostilalta,

Lavoista rakentuu muotopuutarha

Linda Peltola pääsee poimimaan mustikat ja puolukat oman pihan kuntasta. Lisäksi osa puutarhasta on lohkaistu hyötykasveille, jossa parhaillaan työn alla on muotopuutarhatyyppinen lavarakennelma.

– Tämä oli ongelmapaikka, jossa ei kasvanut mikään. Lavan voi kuitenkin perustaa miten haluaa, eikä sen tarvitse olla maassa kiinni. Meillä on suodatinkankaalla eristetty pohja, sen päällä kivituhkaa ja sen päällä lavat. Yksivuotisille kasveille on tarpeeksi multatilaa, eli tässä pystyy viljelemään vaikka porkkanaa, sipulia ja yrttejä.

Jos haluaa päästä keräämään oman maan satoa jo hyvissä ajoin, Peltola vinkkaa rakentamaan katetun lavan. Minikasvihuoneen kaltaisen rakennelman voi tehdä vaikka vanhoista ikkunoista. Linda Peltola laittaa lavalleen syksyllä hevosenlantaa ja sen päälle multaa.

– Tällainen lava sulaa keväällä nopeasti. Retiisit ja salaatit itävät jo, ja retiisiä pääsee keräämäänkin jo toukokuun alkupuolella. Kannattaa muistaa myös kylmää kestävät kasvit kuten vuonankaali, pinaatti, kiinankaali ja paksoi, jotka voi kylvää jo hyvissä ajoin.

Eikä Peltola olisi lehtikasvi-intoilija, ellei kiinnittäisi vihannesmaallakin huomiota kauneuteen.

– Salaateissa valitsen punalehtisiä ja kauniita lajikkeita kuten kähäräsinappi. Viime kesänä kasvatin maissia, joka kasvaa tosi korkeaksi ja jossa on valtavan hienot lehdet. Voihan hyötypuutarhassakin miettiä visuaalisuutta.

“Pihan pitää olla sekoitus kaikkea kiinnostavaa”, Linda Peltola luonnehtii ennakkoluulotonta puutarhafilosofiaansa. Kuva: Mari Vesanummi / Yle

Puutarhahurahdus näkyy lautasella

Omavaraisuus kiinnostaa Peltolaa. Hän pohtii korona-ajan korostaneen entisestään sitä, miten hyvältä tuntuu saada ruokaa omasta maasta.

– Ympäristön kannalta on tärkeää, että ihmiset tietävät mistä ruoka tulee. Itse kasvattaminen vaikuttaa kuljetuskustannuksiinkin.

Puutarhapuuhiin hurahtaminen näkyy paitsi omalla myös lähisuvun lautasella. Viime kesänä koko suku sai sipulit samasta maasta, ja Peltolan vanhemmat auttavat puutarhassa perunapalkalla.

Ruokavalioon on ujuttautunut omasta pihasta paljon sellaista, jota kaupasta ei aiemmin tullut kannettua.

– Emme ennen syöneet esimerkiksi kesäkurpitsaa, mutta siitä on nyt tullut koko perheen suosikki. Sitä paistetaan sipulin kanssa ja syödään uusien perunoiden lisukkeena.

Ympäristön kannalta on tärkeää, että ihmiset tietävät mistä ruoka tulee.

Linda Peltola

Salaattipitoisen kesäruokavalion lisäksi pihainnostus on muutenkin terveydelle hyväksi. Tietokoneen ääreltä tulee noustua kuopsutushommiin heti kun päivän muut työt on tehty.

Tunteja puutarhassa saattaa vierähtää useampikin, mutta Linda Peltola ei niitä laske.

– Se on niin mukavaa hommaa. Isäni ja äiti ovat yli seitsemänkymppisiä, ja hekin tykkäävät käydä täällä tonkimassa. Siitä on tullut meille yhteinen harrastus, ja kaikki pysyvät hyvässä kunnossa kun tulee liikuttua.

Puutarhanhoito on hyväksi niin mielelle kuin keholle. Oman maan myllääminen tarjoaa tekemistä, kuntoilua ja mielenrauhaa sekä tietenkin vitamiineja lautaselle. Kuva: Mari Vesanummi / Yle

Hajuherneet leikkimökin ympärillä

Peltola laskee todellisen puutarhainnostuksen hiipineen osaksi identiteettiä vähän varkain ja pitkälti oman pihan myötä. Joitakin merkkejä oli ehkä silti nähtävissä jo lapsena.

– Pikkutyttönä laitoin hajuhernettä leikkimökin ympärille, ja tuli siihen siirrettyä lehtikuusikin kasvamaan. Ja muistan aikanaan katselleeni Aarno Kasvin puutarhaohjelmaa, se kiinnosti hirveästi.

Intohimosta tuli puolivahingossa osa Linda Peltolan työtä. Alkuun hän kirjoitti puutarha-aiheista kolumnia Oma piha -lehteen, ja sittemmin kirjoja on ilmestynyt jo neljä. Ideat syntyvät omassa pihassa, josta emännän suosikkipaikka on helppo nimetä.

– Tässä kasvihuoneen vieressä on kierrätysmateriaaleista tehty ruukutuspöytä. Kaikkein paras hetki on huhti-toukokuussa kun saa tässä koulia taimia ja istua teekupposen äärelle ottamaan aurinkoa, Peltola esittelee.

Kovin pitkiä pausseja puutarhuri ei tarvitse.

– Voimaannun siitä kun saan olla yhteydessä maahan. Se motivoi tonkimaan pihaa.

Lue lisää:

Näin kasvatat hyvän perunan – olennaista on perunan idun väri, tietää ammattiviljelijä

Nappaa ylipuutarhurin opit kolmelta kolmen minuutin videolta – aiheina taimien kasvatus, ruukkukasvien hoitaminen ja omenapuun leikkaaminen

"Kun vieras astuu etupihalle, suusta pitää kuulua, vau!" – puutarha-ammattilaiset listaavat 5 yleistä viherpeukalon virhettä