1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. sääksi

Satelliittisääksistä osa on jo saapunut Suomeen – kokenut lintuharrastaja ennusti Ilpo-sääksen kotipesälle tulon minuuttien tarkkuudella

Sääksi kohtaa monia vaaroja muuttomatkallaan. Simon kohtaloksi koitui kalalammikon verkko Saksassa.

Haukkojen heimoon kuuluvat sääkset talvehtivat pääosin Länsi-Afrikassa. Suomeen lentää kesäksi pesimään reilut tuhat sääksipariskuntaa. Kuva: Jorma Yrjölä

Sääkset palaavat parhaillaan kaukaa Afrikasta kesäksi pesilleen Suomeen. Osa linnuista on jo tullut, osa on vielä matkalla. Sääksenpesillä riittää tapahtumia – ja hiukan dramatiikkaakin. Janakkalassa nuori sääksipari laittoi parin viikon ajan pesää kuntoon, mutta niiden työ meni hukkaan.

– Nuorelle pariskunnalla tuli nopea lähtö, kun pesän vanha pariskunta ilmestyi paikalle ja otti tilanteen hallintaan. Juuri nyt Hämeeseen saapuu pesiviä lintuja koko ajan, kertoo Sääksisäätiön toiminnanjohtajana aiemmin toiminut ympäristöneuvos Juhani Koivu.

Hän on tutkinut Kanta-Hämeen maakuntalintua jo 1950-luvulta lähtien. Tänä keväänä Koivun tarkka ennustus Ilpo-sääksen saapumisajasta kotipesälleen löi ällikällä Sääksisäätiön Facebook-sivuja seuraavat lintujen ystävät. Ilpo liihotteli Puolan yläpuolella kohti kotia 9. huhtikuuta, jolloin Koivu kirjoitti Facebookiin, että lintu saapuu pesälleen Hämeenlinnan Renkoon 12. huhtikuuta kello 8.10.

Ja kuinkas kävikään!

Ilpo laskeutui pesälleen 12. huhtikuuta kello 8.06.

Kun Ilpo oli Puolan yllä, Juhani Koivu päivitti tämän kuvan myötä Facebookiin arvion, koska lintu on kotona Rengossa. Ennuste heitti neljällä minuutilla. Kuva: Juhani Koivu

Juhani Koivun tarkka laskelma herätti ihastusta. Hän kuittaa veikkauksen leikkimielisenä visailuna, mutta pohjalta löytyy paljon tietoa. Matka-ajan laskemista helpotti se, että Ilpo on vanha konkari, jota on seurattu satelliitin kautta kuutisen vuotta. Lintu tuntee reittinsä Afrikasta Alppien yli Suomeen hyvin.

– Meillä on käytettävissä aikaisempien muuttomatkojen aikataulut, joista voi vetää aika paljon johtopäätöksiä, summaa Koivu.

Sopivassa myötätuulessa sääksi liitää kuin iso purje

Matka-aikaa määritellessään Juhani Koivu otti huomioon sääolosuhteet, koska myötätuuli vaikuttaa paljon linnun matkavauhtiin.

– Sääksi on suuri lintu, jonka siipiväli on jopa 165 cm. Sopivassa myötätuulessa se liihottaa kevyesti eteenpäin kuin iso purje.

Linnut osaavat käyttää hyväkseen ilmavirtoja myös valitessaan sopivaa lentokorkeutta. Ne matkustavat nousevien ilmavirtausten kyydissä ylöspäin.

– Lintu pääsee ilmaisella hissillä ylös. Sieltä ne valitsevat taitavasti juuri sen ilmakerroksen, jossa tuulensuunta on edullisin muuttosuuntaan nähden, sanoo Koivu.

Sääksen poikasia rengastetaan niiden kotipesässä korkean puun latvassa. Kuva: Jorma Yrjölä

Satelliittisääksien on todettu lentävän eri etapeilla välillä 100 metrissä ja joskus taas yli 3 000 metrin korkeudessa. Alppeja ylittäessään ne käyvät jopa 4 000 metrissä, mutta niin korkealla kylmyys pakottaa pitämään etapit lyhyinä. Koivun arvion mukaan keskimääräinen muuttokorkeus tänä keväänä on ollut noin 700 metriä. Lentonopeus on keskimäärin 50 km/h.

– Myötätuulessa sääksen vuorokausietapiksi on havaittu jopa 1 560 kilometriä, mutta vastatuulessa sillä on vaikeuksia. Linnun lihasvoimat eivät silloin riitä pitkään.

Simolle kävi tankatessa kurjasti

Kaikki eivät selviä muuttomatkastaan. Vaaranpaikkoja ovat etenkin Keski- ja Itä-Euroopan kalanviljelylaitokset, joiden liepeille linnut pysähtyvät tankkaamaan voimia muuttomatkan loppuosuudelle. Viime vuonna Simo sai selkäänsä 28 grammaa painavan satelliittilähettimen.

Tämän keväinen välietappi Saksassa oli linnulle kohtalokas.

– Simo pysähtyi kalanviljelylaitokselle tankkaamaan ja takertui siellä ilmeisesti kala-altaan suojaverkkoon. Se menehtyi. Parhaillaan selvitämme, miten Simon todellisuudessa kävi ja onko sen selässä ollut lähetin löydettävissä, kertoo Koivu.

Sääksi kalastaa taitavasti. Se syöksyy vedenpintaan, avaa siipensä heti veteen tultuaan ja ponkaisee ylös saaliinsa kanssa. Kuva: Jorma Yrjölä

Seurantalinnun kuolema on menetys Sääksisäätiölle. Simo on viides muuttomatkalla menehtynyt hämäläinen satelliittisääksi. Aiemmin kolme lintua on kuollut Ukrainan alueella ja yksi Bulgariassa. Monta suomalaista satelliittisääkseä on kadonnut vuosien kuluessa.

Sääkset ovat loistavia suunnistajia

Lintu pystyy kulkemaan tarkkaan samaa muuttoreittiä, mutta hyödyntää usein reitiltä sivuun vievää myötätuultakin. Sopivassa tilanteessa se koukkaa takaisin reitilleen.

– Sääksi tietää aina missä on. Sen sisäinen GPS on äärimmäisen tarkka, sanoo Koivu.

Tällä hetkellä hän on huolissaan satelliittiseurannassa olevan Stenin tilanteesta. Lintu lähti talvehtimisalueeltaan muuttomatkalle myöhemmin kuin Ilpo, mutta eteni nopeasti samalle tasalle Ilpon kanssa. Sen jälkeen itäisempää reittiä kulkenut Sten on joutunut vaikeuksiin ja muuttovauhti on hiipunut huolestuttavasti.

Koivu pelkää, että Sten on nälissään.

– Lintu ei ole ehkä löytänyt riittävästi ravintoa Turkin alueelta ja on siksi kulkenut siksakkia vesistöltä toiselle hitaasti edeten.

Petolinnut kaipaavat kipeästi suojelua

Sääksisäätiö on suojellut sääksiä yli 30 vuotta. Tekopesien rakentaminen on näkyvimpiä sääksien suojelutoimia. Sääksen pesille riittävän vahvat puut ovat käyneet vähiin ja linnut tarvitsevat ihmisen apua.

Suomen sääksikanta on ollut viime vuosina varsin vakaa. Pesä sijaitsee usein suolla tai kallioisella metsäalueella lähellä vesistöä. Kuva: Jorma Yrjölä

Kaikkiaan 45 sääksen liikkeitä on seurattu satelliittilähettimen avulla. Hämeessä pesivistä sääksistä kolmella on ollut satelliittiseurantalaite. Sääksisäätiön nettisivulla olevien pesäkameroiden avulla pääsee seuraamaan (siirryt toiseen palveluun) komeiden lintujen arkea lähietäisyydeltä.

Sääksisäätiön toimitusjohtaja Markku Hyvärinen kertoo, että nykyään säätiö suojelee muitakin petolintuja. Esimerkiksi aiemmin WWF:n suojeluksessa ollutta merikotkaa.

– Petolinnuista oikeastaan vain merikotkalla menee hyvin. Se on erittäin hyvä malliesimerkki siitä, kuinka suojelutyö voi onnistua, sanoo Hyvärinen.

Merikotkia on nykyään enemmän kuin ennen, mutta silti sekin kaipaa suojelutoimia. Aivan kuten muutkin petolinnut. Sääksisäätiö selvittää yhteistyössä tuulivoimayhtiöiden kanssa uusille tuulimyllyille paikkoja, joissa voimalat eivät olisi vaaraksi petolinnuille.

Lyijyhaulit ovat yhä suuri riski merikotkalle. Siitä saatiin näyttöä myös Hämeessä, kun kuollut merikotka lähetettiin laboratorioon tutkittavaksi.

– Sorsa syö lyijyhaulin pohjaa tonkiessaan ja merikotka nappaa sorsan saaliikseen. Tällöin jo yksi merikotkaan joutunut lyijyhauli voi aiheuttaa sille myrkytyskuoleman, huomauttaa Hyvärinen.