1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. teatterirakennukset

"Haluatko tietää, miltä tuntuu kuolla?" Espoon teatteri houkuttelee katsojia digitaaliseen roolipeliin ja lisää on luvassa

Teatteritaide ottaa haparoivia askeleita virtuaalimaailmassa. Uusia keinoja kehitetään kuumeisesti.

TM -rekrytoija pyytää arvioimaan, oletko hyvä ihminen, ja jos, niin kuinka hyvä. Kuva: Guinness Frateur / Ontroerend Goed

Tilanne on sosiaalisesti äärimmäisen kiusallinen.

Virtuaalisessa odotushuoneessa on webkameroiden välityksellä viisi toisilleen ventovierasta ihmistä eri mantereilta. Yksi on menossa pian nukkumaan, toinen vasta lounastunnille.

Tiedämme, että meitä on jossain lisää, kymmeniä ainakin, mutta emme tiedä missä.

Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu, ja milloin. Emme edes tiedä tapahtuuko.

Ehkä tämä kiusallisuus onkin koko jutun idea?

Joku mainitsee käyneensä Afrikassa, toinen epäilee, ovatko muut oikeastaan todellisia ihmisiä lainkaan. Joku aina alkaa höpöttää, kun hiljaisuus käy liian raskaaksi.

Epäluuloon on syynsä: olemme kaikki tulleet tänne osallistuaksemme maanalaisen, kaikkialle levittäytyneen TM -liikkeen rekrytointitilaisuuteen. Koronan takia se järjestetään verkossa.

Miten täydentäisit lauseen? Kuva: Guinness Frateur / Ontroerend Goed

Lopulta muut osallistujat katoavat tietokoneeni näytöltä.

Näkymäni ottaa haltuun tummatukkainen nainen, joka katsoo minua lämpimästi syvälle silmiin, ja kertoo miksi tähän liikkeeseen on syytä lähteä mukaan. Hän kertoo myös, miksi juuri minua tarvitaan. Hänellä on todistajia asialleen ympäri maailmaa.

Seuraavaksi selvitetään, kelpaanko heille. Haastattelu on erittäin intensiivinen. Kuvia ei saa ottaa tietosuojan takia. Muutenkin on kyse hyvin salaisesta operaatiosta.

Kelpoisuuttani TM:n jäseneksi arvioi Luca Amsterdamista. Jokainen rekrytoitava tapaa eri ihmisen.

Pelkäänkö rikkaita? Haluanko tietää miltä tuntuu, kun kuolee? Kuinka hyvä ihminen äitini on asteikolla 1-20, entä minä itse? Mikä sana tulee mieleeni, kun minulle sanotaan lentokone? Onko suurin osa meistä tähän rekrytointiin osallistuvista rasisteja, vai kenties vain muutama?

Välillä pyydetään sulkemaan silmät.

Pyörryttää.

Luca ehdottaa, että hengitämme yhdessä syvään.

En ehkä ikinä ole ollut näin nopeasti näin lähellä täysin vierasta ihmistä. Ainakaan en yhdessäkään niiistä lukemattomista teatteriesityksistä, joiden katsomossa olen istunut hiljaa.

Osa kysymyksistä on näennäisen viattomia. Kuva: Guinness Frateur / Ontroerend Goed

“Jos ei kaipaa yleisöä livenä, ei sitä kaipaa verkossakaan”

Lähes kaikki taidelaitokset joutuivat yhden vuoden kuluessa ottamaan vastentahtoisen digiloikan, kun ovet menivät koronarajoitusten takia säppiin.

Kun yleisö ei päässyt teatteriin, oli teatterin opeteltava menemään yleisön luokse.

Varovaisia kokeiluja uuden (tai no, uuden ja uuden) teknologian kanssa oli otettu toki jo ennen koronaa, mutta nyt pakosta on tullut kovaääninen muusa.

Teatterit ovat hapuilleet verkossa kohti katsojiaan lähinnä striimatuilla live-esityksillä tai näytösten taltioinneilla.

Maanalaisen TM -liikkeen rekrytointitilaisuus (siirryt toiseen palveluun) on yksi harvoista teatteriesityksistä, joka on suunniteltu alusta lähtien varta vasten verkkoon ja täysin verkon ehdoilla.

Alexander Devriendt haluaa haastaa esitystensä katsojan. Se vaatii läsnäoloa. Kuva: Chad Batka / Ontroerend Goed

TM:ssä on mukana lukuisia teattereita ympäri maailmaa, Suomesta Espoon kaupunginteatteri. Konseptista, käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa belgialainen Ontroerend Goed -ryhmä. (siirryt toiseen palveluun)

Sen taiteellinen johtaja Alexander Devriendt kertoo Ylen videohaastattelussa, miten ajatteli pandemian alkuaikoina jatkavansa taiteen tekemistä vasta sitten, kun ihmisten kanssa voi taas olla fyysisesti samassa tilassa.

Sitten Devriendt meni nettiin, näki useita esityksiä, jotka jättivät hänet täysin kylmäksi, ja mietti, että pitäisikö teatteria tehdä verkkoon toisin.

– Mitä enemmän näin striimauksia, sitä enemmän petyin niihin. Tuntui, että oli samantekevää olenko paikalla vai en. Aloin miettiä, että mitäpä jos tekisin esityksen, jossa läsnäolo on todella merkityksellistä. Itselleni teatteri on mahdollista ainoastaan, jos toisen läsnäolo on välttämätöntä.

Devriendt ei missään nimessä vähättele perinteistä näyttämötaidetta. Hän kirjoittaa itsekin toisinaan näytelmiä, joissa yleisön ja esiintyjien välissä on näkymätön neljäs seinä.

– Perinteistä teatteria tekevät talot alkoivat tehdä striimejä ensimmäisinä. Se ei ollut iso askel niiden tavallisista esityksistä, joissa katsoja vain seuraa passiivisesti. Jos ei ole livenä väliä, onko yleisö paikalla, niin ei sillä verkossakaan ole.

Ontroerend Goed pystyi toimimaan poikkeusoloissa toisin, koska se on toiminut toisin aina muulloinkin.

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta lentokone? Sana, joka tuli tämän jutun toimittajan mieleen, ei kuulemma ollut ennen sitä tullut kenenkään muun mieleen. Kuva: Guinness Frateur / Ontroerend Goed

“Jos taide ei ole haastavaa, niin miksi edes vaivautua?”

Ontroerend Goed on ravistellut perinteisen teatterin konseptia koko 20-vuotisen olemassaolonsa ajan.

Sen esityksissä on työnnelty katsojia silmät sidottuina pyörätuolissa, annettu yleisön äänestää näyttelijöitä ulos esityksestä ja järjestetty nuorisomellakka kadulla. Yksi ryhmän menestysteoksista, Fight night, vieraili Espoon kaupunginteatterissa (siirryt toiseen palveluun) viime vuoden tammikuussa.

Ontroerend Goedin esitykset ovat lähes poikkeuksetta yhteiskunnallisia ja provosoivia. Devriendt kuvailee teatteria dialogiksi yleisön ja esiintyjien välillä. Kirjallisuudessa tai elokuvassa sitä mahdollisuutta ei hänen mielestään samalla tavalla ole.

– Vuoropuhelu on se, mitä tahdon teatterissa nähdä. Toisinaan vien sen ehkä aika pitkälle. Mottoni on, että jos taide ei ole haastavaa, niin miksi edes vaivautua.

Teokseen upottavassa immersiivisyydessä ja yleisön osallistamisessa on oltava Alexander Devriendtin mielestä aina selkeä raja ja harkittu tarkoitus.

Esimerkiksi TM vaatii paljon, mutta pakoon pääsee vaikka lyömällä läppärin kannen kiinni tai sanomalla, että ei tahdo vastata kysymyksiin.

– Suoraan sanottuna en juurikaan pidä interaktiivisesta teatterista. Se on useimmiten sellaista, että katsojana pelkää joutuvansa ihan omituisiin tilanteisiin tai kiusallisiin työpajatunnelmiin. Ei katsojan pidä valmistautumatta joutua yhtäkkiä eturivistä temmatuksi näyttämölle. En yhtään pidä sellaisista jutuista.

Devriendtin mielestä on ymmärrettävää, että perinteiset taidelaitokset eivät ole kovin kettärästi keksineet uusia tapoja olla digitaalisesti läsnä.

Pandemia on kestänyt runsaan vuoden ajan. Se on Devriendtin mukaan lyhyt aika itsensä uudelleenkeksimiseen. Ontroerend Goedin ei tarvinnut lähteä nollasta.

– Meitä on aina yhdistänyt uuden muodon etsiminen uudelle sisällölle, joten sen etsiminen verkossa ei ollut kovin suuri askel. Me olemme aina työskennelleet kansainvälisesti ja usein harjoittelemme verkossa välttääksemme turhaa lentelyä. Verkossa toteutuvan esityksen harjoitteleminen verkossa oli hyvin luonnollista meille. Mukana oli lopulta noin sata ihmistä ympäri maailmaa.

TM-kokemuksessa on tärkeää vastata rehellisesti. Kuva: Guinness Frateur / Ontroerend Goed

Ontroerend Goedin tapa lähestyä teatteria, esittämistä ja läsnäolon konseptia on alkanut kutitella myös etabloituneita teatteritaloja.

TM:n kaltaisia esityksiä, tai ehkä täysin toisenlaisia, halutaan lisää. Niitä halutaan muun muassa Espoon kaupunginteatteriin ja niitä halutaan vielä senkin jälkeen, kun yleisö pääsee palaamaan koronan tyhjentämiin katsomoihin.

Kaikki eivät teatteriin lähde, vaikka voisivat. Perinteinen teatteri ei monesta muustakaan syystä yksinkertaisesti ole relevantti taidemuoto kaikille ihmisille. Kaikki eivät voi tulla paikalle, etenkään matkojen päästä tai arki-iltana. Heistä suuri osa ei tule siitä syystä, että ei kiinnosta.

Jos halutaan uutta yleisöä, pitää olla uusia keinoja tarjota sisältöä.

Kriisi pakottaa muuttumaan nopeammin

Espoon kaupunginteatterissa – kuten monessa muussakin teatterissa – on pitkään pohdittu, miten saada uusi teknologia luontevasti osaksi sisältöjä.

Kaikenlaista on kokeiltu, mutta vastaan on yleensä tullut rahan, resurssien tai ideoiden puute. Kuten monessa muussakin teattereissa.

Sitten korona pisti vauhtia asioihin, myöntää teatterinjohtaja Erik Söderblom.

– Maailma hypähtää aina eteenpäin isojen kriisien kautta. Tämän vuoden aikana on vahvistunut ajatus siitä, että tarvitaan myös formaatteja, jotka eivät ole striimattuja tai dokumentoituja, vaan nimenomaan netissä tapahtuvia, teatterinomaisia kohtaamisia.

Erik Söderblom uskoo, että teatteri voi koskettaa myös matkan päästä. Kuva: Retu Liikanen / YLE

Söderblom muistuttaa, että teatteri on aina ollut pioneeri uuden teknologian käyttöönottamisessa.

–Teatteri on aina ollut kokeilun taidetta. Uusiin ilmiöihin ja keksintöihin on tartuttu hanakasti, on sitten ollut kyse sähkövalosta tai mikrofoneista. Valo- ja äänipöydät ovat huipputeknologiaa. Silti jostain syystä kohtaamiset ovat jääneet aika analogisiksi.

TM:n kaltaiset esitykset ravistelevat näkemään, mitä kohtaaminen voi olla virtuaalisessa tilassa, toteaa Söderblom. Se ei tarkoita perinteisen esitystoiminnan kyseenalaistamista, vaan uuden luomista rinnalle.

–Teatteri on kokemuksena aina vähän kuin sokkotreffit ja sellaiset voivat toteutua millä tahansa alustalla. Tässä on kyse teatterin relevanssista. Sama tervehdyttävä kokemus, mikä taiteella on analogisesti, voidaan tarjota myös digitaalisesti.

Pelillisyyttä, keinotodellisuutta, kokemuksia kotoa

Espoon kaupunginteatteri etsii nyt uusia muotoja esittämiselle yhdessä Aalto-yliopiston ja teknologiayritysten kanssa.

Suuria suunnitelmia on, mutta Erik Söderblom ei halua vielä huudella niistä. Kaikki kokeilut eivät kuitenkaan kanna maaliin asti.

– Espoossa kun ollaan, niin tämähän on jonkinlainen huipputeknologian kehto. Meillä on todella kiinnostavia yhteistyöhankkeita, joissa teatteri kohtaa pelillisyyden, teknologian ja digitaalisuuden. Laajennettua todellisuutta ja virtuaalitodellisuutta testaillaan, paljon on tulossa.

Miten täydentäisit lausetta? Kuva: Guinness Frateur / Ontroerend Goed

Mutta entä jos teatteri liukuu yksilölliseksi, virtuaalimaailmassa tapahtuvaksi kokemukseksi, niin miten käy yhdessä jaettujen elämysten, samassa salissa hengittämisen, joukolla nauramisen ja liikuttumisen?

Eikö olla jo aika kaukana perinteisestä näyttämötaiteesta? Onko esimerkiksi TM enää teatteria lainkaan?

Ontroerend Goed -ryhmää luotsaavan Alexander Devriendtin mielestä kysymys on joutava.

– En tahdo olla tyly, mutta minulle se on aivan samantekevää. Sitä mitä me teemme, saa kutsua performanssiksi, teatteriksi, kokemukseksi tai ihan miksi lystää. Itse tahdon vain tarjota katsojalle jotain, joka ehkä haastaa tämän maailmankuvan, auttaa häntä, tai tarjoaa läsnäoloa. Ehkä se on sitten sitä teatteria.

Epilogi

Palataan vielä alkutilanteeseen.

Kun virtuaalinen rekrytointiprosessini on kestänyt puoli tuntia, saan tietää, kelpaanko TM:n jäseneksi. En kerro, miten siinä kävi.

Lopputulos oli lohdullinen, yllättävä ja liikuttava.

Se oli myös äärimmäisen yhteisöllinen, vaikka osallistuin esitykseen yksin kotoani.

Lue myös:

Pitäisikö kulttuurisetelillä pystyä maksamaan myös livestriimi? Valtiovarainministeriö pohtii mahdollista lakimuutosta

“Ihmiset pyörittelivät päätään, että ei me sellaisia määriä myydä” – tamperelainen teatteristriimi keräsi yllättäen lähes 10 000 katsojaa¨

Ensi-ilta vain kymmenelle teatterikriitikolle – Tampereen Teatteri päätti toteuttaa kevään suursatsauksen koronasta huolimatta

Miltä tuntuu esittää komediaa kouralliselle yleisöä? Moni teatteri sulki ovensa koronarajoitusten vuoksi, mutta kahdessa teatterissa päädyttiin toisenlaiseen ratkaisuun

Teatterivinkkejä kotisohville (siirryt toiseen palveluun)

Harrastajateattereiden toiminta on täysin jäissä, ammattiteattereissa harjoitellaan tyhjiin saleihin turhautuneina