1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. stand up -komiikka

Korona vei esiintyjiltä leivän, mutta masennuksesta kärsineelle Teemu Vesteriselle kulkutauti toi pelkkää hyvää – "Kerrankin sytyin eloon"

Stand upin uranuurtaja Teemu Vesterinen yhtä aikaa ikävöi ja ei ikävöi yleisöä. Hän kokee korona-ajan myötä nousseensa horroksesta.

Teemu Vesterinen kuvailee komiikkaa venttiiliksi. Kuva: Toni Pitkänen / Yle

Mies seisoo lavalla. Hän kertoo jutun, toisen, ja yhtäkkiä hän tajuaa hengittävänsä yhtä aikaa yleisön kanssa. Lihasmuistissa on, missä kohtaa yleisön pitää antaa odottaa, antaa ymmärtää.

Valot hehkuvat vasten kasvoja, ja siristyneet silmät hakevat eturivistä reaktioita. Ja sitten naurunpyrskähdys, toinen.

Yleisö syö kädestä. Stand up -koomikko on saanut annoksen sitä, mikä ruokkii riippuvuutta. On päästävä esiintymään, vaikka se tarkoittaa joka kerta itsensä altistamista tyrmäykselle.

Teemu Vesterinen, 43, vertaa onnistuneesta esiintymisestä jäseniin virtaavaa humahdusta ensimmäiseen humalaan. Kokemusta hakee yhä uudelleen, mutta ensimmäistä kertaa ei voi toistaa.

Kun riippuvuus kasvaa, sama olo on aina vain vaikeampi tavoittaa.

– Kyllä se paras keikka varmaan on jo takana, Vesterinen sanoo.

Hänen hymynsä on koko ajan samanlainen, joten sitä on vaikea tulkita. Onko mies tosissaan?

Teemu Vesterinen kertoo, miksi korona-aika on vaikuttanut hänen elämäänsä myönteisesti. Kuuntele haastattelu:

Haastattelijana Susanna Pekkarinen.

Stand up -komiikan uranuurtaja kuvaa tekemistään venttiiliksi. Elämän ylä- ja alamäet purkautuvat yleisön edessä. Traumaperäinen stressihäiriö on diagnoosina sanahirviö mutta stand upin tekijälle ehtymätön materiaalipankki.

– Käsittelen tätä asiaa jutuissani varmasti aina. Puhun uupumuksestani ja masennuksestani, sillä tiedän, että yleisö voi samastua siihen.

Jos keikkoja ei ole, paine ei pääse purkautumaan venttiilistä. Koomikko kokee olevansa puolikas. Samaan aikaan Vesterisellä ei oikeastaan edes ole ikävä yleisöä.

– Ehkä jotkut kollegoistani valehtelevat, että heillä on ikävä yleisön eteen. Epäonnistumisen pelko on pienempi, kun yleisöä ei näe. Toisaalta kokonaan ilman pelkoa ei ehkä olisi mitään filttereitä sille mitä sanon.

Teemu Vesterinen viihtyy Kuopion savolaisessa ilmapiirissä. Hän on kotoisin Saarijärveltä. Kuva: Toni Pitkänen / Yle

Hetkittäin Vesterinen on pelännyt kaikkia ihmisiä. Kiivaimman nousukiidon vuodet olivat ehkä paistattelua valokeilassa, mutta silloin työ täytti jokaisen hetken ja ajatuksen. Piti liikkua pääkaupunkiseudun koomikkopiireissä, joka ruotii ja mittaa itseään jatkuvasti.

Kun kaikkea oli jo liikaa ja terveys alkoi reistailla, Vesterinen ehti kertaalleen päättää, että hän ei enää nouse stand up -lavoille. Päätös piti vuoden.

Nyt korona-aikana tuo kokemus on kääntynyt hyödyksi ja mahdollisuudeksi luoda uutta. Perusluottamus elämän hyvyyteen on syrjäyttänyt ahdistuksen, ja uutta materiaalia on syntynyt sivutolkulla.

Tuotteliaisuutensa tunnustaminen saa Vesterisen hieman epäröimään, sillä se voi herättää kateutta. Hän kuitenkin sanoo olevansa ylpeä, että on selviytynyt. Koronatilanne on tehnyt Vesteriselle taiteilijana kaikin puolin hyvää: hän on noussut passiivisesta horroksesta.

– Minä, maailmanluokan lamaantuja, kerrankin sytyin eloon. Tällaisissa koronan kaltaisissa shokkitilanteissa on varmaan kaksi tapaa reagoida, lamaantuminen ja panikoiminen tai selviytyminen.

Ajatuksissa on sekin, että monen esiintyjän ansiot ovat laskeneet tai jopa pudonneet nollaan korona-aikana. Kollegoiden talousahdinko tai luovuuden lopahtaminen eivät naurata. Koomikon kieli on kuitenkin nopeampi kuin mieli:

– Minulle on kertynyt 50 sivua materiaalia. Mutta kirjoita, että minulla on 150 sivua uutta materiaalia, niin se herättää enemmän keskustelua.

Teemu Vesterinen vei viime kesänä yleisönsä metsään stand up -keikoille. Kuva: Toni Pitkänen / Yle

Vesterinen myöntää olevansa onnekas. Pelkkä onni ei kuitenkaan riitä, vaan Vesterisen on myös pitänyt ottaa riskejä ja laittaa aiemmat oppinsa uuteen järjestykseen.

Tienestejä on tullut korona-aikaan jopa tavallista enemmän. Lisäksi aikaa on säästynyt, kun ei ole tarvinnut matkustella. Valvomista on ollut vähemmän.

Viime kesänä Vesterinen toteutti tuottaja Juha Jylhäsalmen kanssa metsäkeikkoja. Koomikko vei kuopiolaismetsään koronarajoitusten salliman määrän yleisöä ja veti siellä viisi stand up -keikkaa.

Valoisassa metsässä koomikko on helppo saalis yleisölle. Kun istuu kivelle ja tietää, että jokainen ele ja ilme näkyy, olo on paljaampi kuin hämärällä klubilla, jonka tuoleissa katsojat istuvat usein alkoholin rentouttamina.

– He olivat maksaneet sikakalliin lipun. Tilanne oli vaativa. Olisi voinut tulla vaivaantuminen kymmenen hengen kesken metsässä, tunnin joukkovaivaantuminen. Se olisi ollut pahempi kuin perusvaivaantuminen stand up -klubilla. Yleisö oli kuitenkin metsässä tavallista enemmän minun puolellani.

Takataskuun jäi luottamus siihen, että stand upille on tilausta muissakin ympäristöissä kuin klubeilla.

– Jos komiikka on lihaksisto, nyt löydettiin uusi lihas.

Korona-aika uudistaa stand upia

Vesterisen mukaan etäkeikoissa oli selvä buumi ennen joulua. Striimien hankaluus ja autuus on se, ettei koomikko näe tai kuule yleisön reaktioita.

– Jatkossa korona-aika voi tuoda stand upille paljon uutta myös ilmaisun kannalta.

Striimi- ja metsäkeikoista saaduilla tuloilla Vesterinen on Sampo Jaakkolan kanssa parannellut käyttämäänsä studiota vaativampiakin tuotantoja varten. Lisäksi tekeillä on podcasteja.

Jos Suomi avautuu, Vesterisellä on edessä heinäkuun kestävä kiertue koomikkoporukalla. Yhtä keikoista on suunniteltu saareen, jonne yleisö tulee veneillä.

Esiintymispaikoiksi on valittu pieniä paikkakuntia myös pohjoisemmasta Suomesta.

Rankin keikka piti kohdata uudelleen

Tänä vuonna tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta Vesterisen ensimmäisestä stand up -keikasta. Alkuaikoihin verrattuna jutut ovat kypsyneet ja oma tyyli löytynyt.

Jos suomalaisesta stand upista kirjoitettaisiin historiikki, Teemu Vesterinen ehdottaa, että hänen kerrottaisiin olevan "mies, joka lähetti itselleen muistiinpanoja tekstiviesteillä".

Vakavammin Vesterinen toivoo, että hänet ylipäätään muistettaisiin moisessa opuksessa. Kun on päässyt maistamaan mainetta ja suosiota, ymmärtää myös, että ne voi menettää. Unohduksiin painuminen voi viedä myös leivän.

Vesterisen puheissa yleisö on hyvä ja paha. Se maksaa palkan ja tarjoaa nauruillaan aallon, jolla koomikko ratsastaa. Toisaalta ääritilanteissa yleisö muuttuu koulukiusaajien joukoksi, joka osaa lannistaa kohteensa heittämällä sanatikareita esiintyjää kohti.

Tai sitten se kannattelee, hymisee ja purskahtelee hoitavaan nauruun juuri niissä kohdissa, joihin koomikko on naurua toivonut.

Vesterinen uskoo, että stand up uudistuu korona-ajan myötä. Kuva: Toni Pitkänen / Yle

Elämän pahin keikka oli Tampereella ja meni pahasti ihon alle. Yksi huutelija sai mukaansa monta muuta. Siitäkin koomikko kertoo jo vapautuneesti uusille yleisöilleen.

Tuon keikan muiston Vesterinen ajatteli kohtaavansa viisi vuotta myöhemmin, kun viimein lupautui samaan paikkaan uudestaan esiintymään.

– Ja olihan siellä taas joku huutelija eturivissä.

Ei ihme, että Vesterinen käyttää paljon aikaa sen miettimiseen, mitä yleisö ajattelee. Käsikirjoittaminen kuuluu tärkeänä osana valmistautumiseen.

Feminismistä riittää veisteltävää jatkossakin

Aloitteleva koomikko tarjoilee lyhyempiä vitsejä, pidemmälle ehtinyt rakentaa isompia kaaria ja haluaa haastaa yleisönsä. Vesterisen mielestä stand upia voi oppia kursseilla tai tarkkailemalla muita koomikoita.

– En siihen voi kyllä kaavaa sanoa. Kirosanat ovat halpa tapa. Niistä en pidä, eikä pidä yleisökään.

Toiselle koomikolle riittää stereotypioiden esittely, toinen haluaa haastaa ne. Vesterisen mielestä molemmat ovat yhtä oikein.

Teemu Vesteriselle itku ja nauru ovat saman asian kaksi eri puolta. Kuva: Toni Pitkänen / Yle

Kun Vesterinen sanoo sanan feminismi, yleisö sähköistyy. Tai alkaa nauraa jo heti silloin, kun mies kertoo aikovansa puhua aiheesta.

Tasa-arvoasiat tai seksuaalisuus ovat edelleen koomikoiden aarreaitta, mutta kaksikymmentä vuotta sitten kerrotut jutut näistä aihepiireistä ovat saattaneet jo ummehtua.

Vesterinen kertoo olevansa feministi mutta haluavansa puhua myös miehisyydestä ja omaksi itsekseen kuoriutumisesta.

Ratkaisevaa ei ole mistä puhuu vaan miten puhuu.

Koomikko seuraa tarkalla korvalla ajankohtaisia puheenaiheita ja puhetapoja. Tarkoituksellinen yleisön loukkaaminen voi kääntyä esiintyjää vastaan.

– En usko, että joudun koskaan pyytämään vitsejäni anteeksi.

Herkkä tosikko perusti klubin parikymppisenä

Vesteristä saa sanoa herkäksi. Koomikkojen joukossa hän on se tosikko. Keikkojen ja ajatusten perusteella tekee mieli kuvata häntä myös älyköksi. Sana saa hänet vaihtamaan asentoa keittiön tuolilla.

– Älyköksi on moni halunnut sanoa, mutta minusta älykkyys on eri asia. Minusta älykäs ihminen on erittäin lukenut, käynyt kaikki Kinnulan kirjaston hyllyt läpi, ja se en ole minä.

Mies on kuitenkin lukenut. Hän on esitellyt Youtube-kanavallaan kirjoja. Suomen kielen yliopisto-opintoja hän ehti tahkota kolme vuotta.

Opinnot jäivät kesken, kun hän sai käsiinsä stand up -komiikan käsikirjan, jota luki puoleenväliin. Kipinä esiintyä oli kytenyt lukioajoilta asti, ja yhtäkkiä Vesterinen tiesi löytäneensä sen, mitä haluaa tehdä.

Vaikka jo alakoulun opettajat olivat ennustaneet pojasta pakinoitsijaa ja lukiossa löytyi taito naurattaa koko koulua, vasta stand upista löytyi oman oloinen purkautumiskanava.

Vesterinen perusti Jyväskylän ylioppilastalo Ilokiveen Seisomapaikkaklubin, jonne Suomessa tuoreen ilmiön ensi hetkiä eläneet koomikot pääsivät kokeilemaan taitojaan.

Sen jälkeen hän on perustanut lisää klubeja, keikkaillut ahkerasti ja ollut mukana käsikirjoittamassa ja kehittämässä esimerkiksi Noin viikon uutiset -ohjelmaa sen ensimmäisellä kaudella, joka palkittiin Venlalla. Miestä on kuultu myös Voice-radiokanavalla ja nähty kesätatterin lavalla.

Teemu Vesterinen ehti kertaalleen päättää, että lopettaa stand upin tekemisen. Tuo aika opetti paljon. Kuva: Toni Pitkänen / Yle

Keikalla saa itkeä

Vesterinen saa joskus keikan jälkeen faneiltaan viestejä, joista näkee, että samastuminen on nostanut tunteet pintaan. Viesteissä on kuvattu, miten keikka vaikutti ja kerrottu omista synkistäkin elämänkokemuksista.

Koomikolle nauru ja itku ovat saman asian eri ilmenemismuotoja.

Kerran keikalla yleisön joukossa istui mies, joka itki koko keikan ajan. Se hämmensi. Jälkikäteen selvisi, että mies oli juuri eronnut, eikä ollut muutakaan paikkaa mennä kuin stand up -keikka.

– Se on ihan okei, kyllä minun keikalleni saa tulla myös itkemään.