1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. rikostutkinta

Syyttömän miehen dna:ta löytyi raiskaajan käyttämästä kondomista – Helposti leviävä dna on johtanut Suomessakin rikostutkintoja harhaan

Poliisin osaaminen sormenjälkien tunnistuksessa on rapautunut samalla, kun dna-näytteiden keräämiseen ja analysointiin on panostettu entistä enemmän. Pelkän dna-näytteen perusteella ei kuitenkaan aina voi päätellä sitä, kuka on syyllinen rikokseen. Ongelma tunnistetaan myös poliisihallituksessa.

rikostutkinta
Johtava rikoskomisario Joni Länsipuro.
– Niin Suomessa kuin maailmallakin viranomaiset ovat tehneet virhearvioita silloin kun dna on löydetty ja otettu työkalupakkiin. Ei ole ymmärretty vaaroja, joihin tämä saattaa johtaa, sanoo Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario, teknisen rikostutkintayksikön päällikkö Joni Länsipuro Ylelle.Petteri Bülow / Yle

Sisä-Suomen poliisi tutki huonetta, jossa epäiltiin tapahtuneen raiskaus. Roskakorista löytyi käytetty kondomi, josta otettiin dna-näyte.

Laboratoriotulos yllätti poliisit: kondomista löytyi kahden eri mieshenkilön dna:ta.

Rikoskomisario, teknisen rikostutkintayksikön päällikkö Joni Länsipuro kertoo, että toinen dna kuului miehelle, joka oli aiemmin otettu kiinni raiskauksesta epäiltynä. Hänen osaltaan näyte siis vahvisti jo olemassa olevaa näyttöä syyllisyydestä.

Mutta kuka oli tämä toinen mies, jonka dna:ta oli käytetyssä kondomissa?

– Sillä hetkellä jouduimme pysähtymään ja miettimään, miten tämä voi olla mahdollista. Onko meillä oikea henkilö kiinni, tapauksessa tutkinnajohtajana toiminut Länsipuro kertoo.

Pian asialle löytyi selitys: Nainen oli harrastanut seksiä miehen kanssa huomattavasti ennen seksuaalisen väkivallan uhriksi joutumista. Kun naisen seksikumppanista otettiin dna-näyte, kävi ilmi, että hänen dna:taan oli jäänyt naisen elimistöön.

Näin seksikumppanin dna siirtyi naisesta raiskaajan käyttämään kondomiin, jonka poliisi löysi rikospaikan roskakorista.

Dna voi siirtyä rikospaikalle jostain muualta

Tapaus ei ole ainoa, jossa dna-näyte on johtanut poliisin tutkintaa harhaan.

Huhtikuussa 2018 syytöntä opiskelijaa epäiltiin Jätkäsaaren R-kioskin ryöstäjäksi. Yle Uutiset kertoi maaliskuussa uskomattomasta tapauksesta, jossa opiskelijan dna oli siirtynyt rikospaikalle Tokmannin liukuportaiden kaiteesta.

Dna-näytteet tulivat osaksi rikostutkintaa 1980-luvulla. Aluksi ei kuitenkaan ymmärretty, miten helposti ihmisen dna leviää paikasta toiseen.

– Niin Suomessa kuin maailmallakin viranomaiset ovat tehneet virhearvioita silloin, kun dna on löydetty ja otettu työkalupakkiin. Ei ole ymmärretty vaaroja, joihin tämä saattaa johtaa, Länsipuro sanoo.

Helsinkiläistä opiskelijaa epäiltiin R-kioskin ryöstäjäksi, vaikkei hänellä ollut mitään tekemistä ryöstön kanssa. Sisä-Suomen poliisi tutki tapausta, jossa syyttömän ihmisen dna oli päätynyt raiskaajan käyttämään kondomiin. Miten tämä on mahdollista – ja miten tapaukset ovat muuttaneet poliisin suhtautumista dna-todisteisiin rikostutkinnassa?

Vuosikymmenien aikana tekniikka on kehittynyt ja nykyään näyte saadaan talteen entistä pienemmästä määrästä dna:ta. Itse näytteeseen voi aina luottaa, mutta dna:n pohjalta ei voi kuitenkaan tehdä johtopäätöstä syyllisyydestä.

– Jos aseesta löytyy sormenjälki, voidaan olla varmoja, että tämän sormenjäljen haltija on pitänyt asetta kädessään. Se, mitä sillä aseella on tehty, on toinen kysymys, Länsipuro kuvailee.

Sen sijaan dna:n perusteella ei voida tietää, onko ihminen edes nähnyt koko asetta. Dna on voinut siirtyä rikospaikalle jostain aivan muualta, kuten Jätkäsaaren R-kioskin ryöstössä.

Suomesta puuttuu sormenjälkien tunnistukseen tarvittavia menetelmiä

Dna-näytteiden taltioiminen rikospaikalta on paljon helpompaa kuin sormenjälkien, ja siksi poliisi onkin kerännyt niitä ahkerasti. Vuoden 2020 lopussa rekisterissä oli yhteensä yli 193 000 henkilön dna-tunniste.

Joni Länsipuro sanoo, että Suomesta puuttuu tiettyjä oleellisia menetelmiä, joita sormenjälkien esille hakuun ja tallentamiseen tarvittaisiin.

– Meillä on pelkästään viime vuodelta kymmeniä tapauksia, joissa saimme esineestä sormenjäljen esiin, mutta emme pystyneet taltioimaan sitä laitteiston puuttumisen vuoksi.

Rikostutkinnassa dna-näytteiden kerääminen alkoi jyrätä sormenjälkinäytteet reilu kymmenen vuotta sitten. Nykyään rikospaikalle tulee ensimmäisenä ja usein ainoana valvonta- ja hälytyssektorin poliisipartio. He tekevät rikospaikkatutkinnan.

Vielä 20 vuotta sitten rikospaikoille lähetettiin rikospoliisin partio, mutta nykyään rikospoliisi tulee enää vakaville rikospaikoille, kertoo rikostorjuntayksikön poliisitarkastaja Pälvi Suokas.

Poliisien osaamisessa merkittäviä eroja

Poliisipartioilla on välineet sormenjälkinäytteiden keräämiseen, mutta osaaminen on hyvin vaihtelevaa eivätkä välineet ole yhtä hyviä kaikkialla, Päivi Suokas kertoo.

– Dna-näytteitä taltioidaan enemmän kuin sormenjälkiä, koska se on helpompaa ja koska kaikissa tapauksissa sormenjälkiä ei ole saatavissa, vaikka dna-näyte voidaan ottaa.

Vaihteleva osaaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että eri puolilla Suomea on erilaiset taidot sormenjälkien tallentamiseen ja teknisen rikostutkinnan tekemiseen. Ongelma tunnistetaan myös poliisihallituksessa.

Rikosten teknisen tutkinnan yhdenmukaistamiseksi on perustettu työryhmä, jonka tarkoituksena on kehittää teknistä tutkintaa nykyistä parempaan suuntaan.

– Joissain poliisilaitoksissa sormenjälkinäytteitä kerätään aktiivisesti. Vaihtelu johtuu usein siitä, että joissain poliisilaitoksissa se on ollut tapana, Suokas sanoo.

Hänen mukaansa poliisien koulutusta asiassa pitäisi lisätä.

– Jos sormenjälkinäytteitä kerää harvemmin, se on entistä haastavampaa.

Sormenjälkinäytteiden lisääntyminen vaikuttaisi myös rikosteknisen laboratorion toimintaan. Sormenjälkiin erikoistuneita tutkijoita on vähemmän, koska näytteitä tulee vähemmän, laboratorion johtaja Erkki Sippola sanoo.

– Sormenjälkitutkimus on täysin erilainen kuin dna-näytteen tutkimus. Dna-tutkimus on monivaiheinen biokemiallinen prosessi, jossa käytetään paljon robotiikkaa. Sormenjälkitutkimus on karrikoituna yhden ja saman tutkijan tekemä visuaalinen tarkastelutyö.

Lue seuraavaksi