1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. fantasiakirjallisuus

Kaksikko kirjoittaa väkivallan ja lesbosuhteiden kyllästämää fantasiaa, ja keskiössä on yllättävä ryhmä: Neonkaupunki-sarja kertoo suomenvenäläisistä

Susanna Hynysen ja Dess Terentjevan Neonkaupunki-kirjasarja vilisee viiitteitä 1980-luvun musiikkiin ja elokuviin. Kirjojen hahmot ovat kuitenkin erilaisia kuin kasarielokuvissa.

fantasiakirjallisuus
Dess Terentjeva, Susanna Hynynen
Susanna Hynysellä ja Dess Terenjevalla on Neonkaupunki-sarjan tiimoilta selkeät roolit. Hynynen kirjoittaa toimintaa, Terentjeva dialogin. Like / Toni Härkönen

Suomalaisessa lähiössä asuva Vera Maksimovna imaistaan Elmiin, rinnakkaistodellisuudessa sijaitsevaan neonvalojen puhkomaan kaupunkiin. Kaupunkia hallitsevat väkivaltaiset jengit ja slaavilaisesta mytologiasta kumpuavat kauhistuttavat olennot. Vera ja hänen ystävänsä joutuvat täpäriin tilanteisiin ja taistelevat hengestään armottomissa, synkkyyden mustaamissa ja kuolemalta löyhkäävissä maisemissa.

Tällaisista aineksista lähtee liikkeelle Susanna Hynysen ja Dess Terentjevan Neonkaupunki-trilogia, joka on nyt edennyt toiseen osaansa, Spiraalitiehen (Like, 2021). Vaikka kyse onkin fiktiosta, tuntuu kirjasarja viimeaikaisen jengiuutisoinnin takia varsin ajankohtaiselta.

– Kun nelisen vuotta sitten ryhdyimme suunnittelemaan Neonkaupunkia, pohdiskelimme kirjasarjan realismia ja myös sitä, voisivatko tällaiset jengit jotenkin kuulua Suomeen. Silloin ajattelimme, etteivät tietenkään voi. Nyt tuntuu siltä, että tällainen ilmiö on tullut meitä yhä lähemmäksi, Susanna Hynynen miettii.

Jengimentaliteetin takia Neonkaupungissa seikkaillaan hieman samankaltaisissa olosuhteissa kuin William Goldingin Kärpästen herra -klassikossa: sivistys rapisee nuorista sankareista, ja eloonjäämistaistelu paljastaa lihanhimon ja raateluhampaat.

– Kyse on paikasta, josta kontrolli on kadonnut: nuorilta puuttuvat tukevat rakenteet ja he ovat omillaan, Hynynen kiteyttää.

Neonkaupunki, fantasia
Neonkaupunki-sarjan toisen osan, Spiraalitien kantta. Kuvassa oleva hevosen luuranko on kirjassa merkittävässä roolissa. Jussi Mankkinen / Yle

Kasaria tuodaan esille kunnolla

Sekä kirjasarjan ensimmäisen osan että Spiraalitien tunnelmat hohkaavat 1980-luvun visioita ja populaarikulttuuria, mikä ei ole ihme: sekä Susanna Hynynen että Dess Terentjeva ovat vannoutuneita kasarifaneja.

– Me emme valinneet kasaria, vaan kasari valitsi meidät. Olen itse syntynyt 1990-luvulla, mutta jo esiteininä hurahdin kasarimusaan ja raskaampaan rokkiin, kertoo Terentjeva, jonka ihoa koristaa hänen lempparibändinsä Mötley Crüen tatuointi.

Niinpä kirjasarjassa väännetään kättä siitä, kumpi metallisuuruus onkaan parempi, Megadeth vai Metallica, ja tekstissä vilahtelevat monien muiden ohella muun muassa synkiöbändi Bauhaus sekä black metal -yhtye Mayhem.

– Kustannustoimittajamme ilmoitti, että koska te molemmat selvästi pidätte kasarista, tuotte sitä nyt oikein kunnolla esille. Ja juuri näin olemme tehneet, Terentjeva jatkaa.

Siinä missä Terentjevaa viehättää 1980-luvun musiikki, on Hynynen innostunut aikakauden elokuvista.

– Omalla kohdallani Neonkaupunkiin ovat vaikuttaneet kirjojen sijasta sellaiset elokuvat kuten Walter Hillin Soturit vuodelta 1979. Neonkaupungin tavoin se kertoo dystooppisista jengitappeluista, ja se on ollut myös esikuva Mad Maxin kaltaisille 1980-luvun leffoille, Susanna Hynynen kertoo.

Neonkaupungin inspiraationlähteinä voisi myös pitää sellaisia elokuvia kuten Wes Cravenin Painajainen Elm Streetillä (1984), James Cameronin Terminaattori (1984) ja Joel Schumacherin Lost Boys (1987), puhumattakaan aikakauden musiikkivideoiden estetiikasta.

– Meillä on Dessin kanssa vahva visuaalinen kokemus kasarimusiikkivideosta eli neonvaloista ja synkästä kaupungista, jonka ympärillä leijuu sumua. Tällainen näky on ollut helppo loihtia silmien eteen Neonkaupunkia kirjoittaessa, Hynynen sanoo.

Dess Terentjeva, Neonkaupunki
Dess Terentjeva on aiemmin kirjoittanut muun muassa kulttimainetta niittäneeseen Ja hän huutaa -splatterpunk-antologiaan (2014). Filosofian maisterina hän on tutkinut seksuaalivähemmistöjen kuvaamista kotimaisessa fantasiakirjallisuudessa.Like / Toni Härkönen

Slaavilaisia noita-akkoja ja hirviöhahmoja

Neonkaupungin hyytävät pahikset kumpuavat slaavilaisesta mytologiasta. Toisessa osassa esimerkiksi mellastaa venäläisestä kansanperinteestä tuttu hirviöhahmo Koštšei Bessmertnyi eli Koštšei Kuolematon.

Ensimmäisessä osassa taas gorky-jengiä johtaa julma noita-akka Baba Jaga, joka on slaavilaisessa kulttuuripiirissä supersuosittu hahmo niin Venäjällä, Puolassa, Bulgariassa, Serbiassa kuin Ukrainassakin.

Susanna Hynysen mukaan Baba Jaga on kiinnostavampi ja moni-ilmeisempi mytologiahahmo kuin moni länsimainen vastineensa.

– Oma alkuperäinen näkemykseni oli, että Baba Jaga on kammottava, lapsia ahmiva noita. Dessin käsitys taas oli muodostunut venäläisistä piirretyistä, joissa Baba Jaga esitettiin tanssiaskelia ottavana hahmona – hieman pelottavana, mutta silti oikeasti herttaisena babuškana. Lännessä koko noita-akan käsite on huomattavasti yksipuolisempi ja -oikoisempi.

Dess Terentjevan mukaan Baba Jagan kaltaisia hahmoja on hyödynnetty kirjatrilogiassa venäläisen maksimalismin periaatteiden mukaan:

– Meidän tulkintamme näistä slaavilaisen mytologian hahmoista liittyy nimenomaan venäläisyydelle ominaiseen suurieleisyyteen ja paisutteluun.

Neonkaupunki, fantasia
Neonkaupunki-sarjan ensimmäisen osan kansi. Kirjassa gorky-jengiä johtaa julma Baba Jaga -noita, joka kuuluu myös oleellisena osana slaavilaiseen mytologiaan. Jussi Mankkinen / Yle

Venäläisen kulttuurin kiemuroita

Neonkaupunki-sarjassa fantasiaa kannattelee venäläinen kulttuuri ja suomenvenäläisyys. Dess Terentjeva tuli Venäjältä Suomeen maahanmuuttajana Petroskoin ja Viipurin kautta. Hän haluaa painottaa, ettei lähtömaan kulttuuri katoa minnekään, vaikka maahanmuuttaja integroituisikin uuteen kotimaahansa ongelmattomasti – tästä kertoo jo Neonkaupunkikin.

Kirjasarjan hahmojen käyttäytymiseen ja motiiveihin vaikuttava suomenvenäläisyys onkin poikinut syvällisiä keskusteluja Hynysen ja Terentjevan välille.

– Olemme pohtineet yhdessä, miksi jollekin suomenvenäläiselle hahmolle vaikkapa kasvojen säilyttäminen on niin tärkeää ja mitä tämä merkitsee venäläisessä kulttuurissa. Eihän Suomessakaan kukaan tykkää tulla nolatuksi, mutta Venäjään verrattuna kyseinen mekanismi on kuitenkin erilainen, Terentjeva pohtii.

Susanna Hynyselle venäläinen kulttuuri ei aiemmin ole ollut tuttua, mikä on tuonut eteen useita yllätyksiä.

– En tiennyt, kuinka suuressa roolissa yhteisöllisyys on nyky-Venäjällä. Etenkin tällä hetkellä Suomessa on vallalla ajatus, että kaikki pärjäävät omillaan, kun taas Venäjällä perhe ja erilaiset verkostot ovat hyvin tärkeitä.

Neonkaupunki, fantasia
Neonkaupunki-kirjasarjan sivuilla tulevat tutuksi venäläiset nimet Nadjasta Nikitaan.Jussi Mankkinen / Yle

Samalla venäläinen mytologia ja suomenvenäläisyys tuovat uutta verta genreen, jossa tavallisesti jyllää tasapaksuistava angloamerikkalainen kulttuuri.

– Pidemmän päälle on ollut ehkä vähän tylsää, että tällaista viihdemuotoa on ammennetty yhdestä ideavirrasta. Kapitalismin myötä on havaittu, että ihmiset ovat valmiita maksamaan tietynlaisesta viihteestä, ja siksi samoja asioita on lypsetty vuosikymmenestä toiseen, Susanna Hynynen toteaa.

Dess Terentjeva komppaa.

– Sanoisin, että kirjasarjamme tematiikka on lisäys perinteiseen fantasiagenreen ja että lukijoita kiinnostavat taatusti myös toisenlaiset näkökulmat. Kirjasarjamme ei ole protesti angloamerikkalaisuudelle, mutta sen tarkoituksena on näyttää, että muunkinlaisia todellisuuksia on olemassa.

Susanna Hynynen
Susanna Hynynen on kauhufani, joka pitää Painajainen Elm Streetillä ja Lost Boysin kaltaisesta kasarikauhusta. Like / Toni Härkönen

Naisten välisiä suhteita

Neonkaupunki-sarja tarjoaa suomenvenäläisyyden ohella muutakin tuoretta näkökulmaa: siihen on kirjoitettu seksuaalivähemmistöön kuuluvia hahmoja, joita ei dystooppisessa ja toiminnallisessa fantasiassa juuri ole ollut tarjolla – ei etenkään 1980-luvulla. Mukaan mahtuu muun muassa maskuliininen lesbohahmo ja kahden venäläisen naisen välinen avioliitto, mikä itänaapurimme yhteiskunnan nykytodellisuudessa ei luonnollisestikaan olisi mahdollista.

– Vaikka Dessin kanssa rakastammekin kasaria, sen tarjoama nais- ja mieskuva on ollut hyvin kapeaa, Susanna Hynynen sanoo.

Neonkaupunki-sarjasta viljellään myös runsaasti raakaa väkivaltaa, mitä työnjaon takia on kirjoittanut nimenomaan Hynynen. Kirjassa veri roiskuu: siinä mäiskitään ihmisiä muusiksi teleskooppipampuilla, työnnetään neuloja kidutusmielessä kynsien alle ja tuhotaan ruumiita hapolla.

– Olen kauhufani ja nautin väkivaltakohtauksien kirjoittamisesta, eli ei tämä ole ollut minulle mitenkään haasteellista. Ja kirjasarjan hahmoillehan väkivalta on keino kontrolloida kaoottista ympäristöä.

Korjaus: 4.5. klo 16:20 Korjattu Megadeth-yhtyeen kirjoitusmuoto oikeaan asuunsa .

Lisää aihepiiristä:

Kirjailija Leena Krohnin mukaan elämme uuden suvaitsemattomuuden aikakautta, jota ruokkivat poliittinen islam ja sosiaalisen median sanktiot

Kirjailija Johanna Sinisalo muistuttaa, että ihminen on viettiensä ja biologiansa vietävissä: "Olemme hierarkkisia laumaeläimiä"

Dystopiat, genrehybridit, hopepunk ja solarpunk – tässä ovat scifi-kirjallisuuden kuumat trendit: "Me elämme tuhokuvien täyttämää aikaa"

Lue seuraavaksi