1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ilmanvaihto

Painovoimainen ilmanvaihto tukahdutettiin 50 vuotta sitten Suomesta – Nyt sitä opetellaan uudelleen helpon ja terveen talon toivossa

Koneellisen ilmanvaihdon yksinvalta näivetti insinööritietämyksen. Vanhaa oppia ei osata käyttää kunnolla myöskään vanhoissa taloissa. Siksi Museovirasto julkaisee oppaan. Asukkaan on ymmärrettävä järjestelmän toiminta ja osattava säätää sitä vuodenajan mukaan.

Kalle Mäkinen rakentaa Nokialla taloa, jossa on koneellisen sijaan painovoimainen ilmanvaihto. Uuden hirren harmaantumista on nopeutettu käsittelemällä ulkoseinät rautasulfaatilla eli vihtrillillä Kuva: Outi Parikka / Yle

Kalle Mäkinen halusi talon, jossa on rossipohja, massiivirakenteiset seinät ja painovoimainen ilmanvaihto. Hänelle ilmanvaihtoratkaisu on tae helppoudesta ja pomminvarmuudesta. Se on myös lupaus kepeästä huollosta. Eikä talossa hurise ilmastointikone.

– Painovoimainen ilmanvaihto oli rakennusprojektin peruskysymys. Olisimme vaihtaneet paikkakuntaa, jos Nokialta ei olisi rakennuslupaa hellinnyt.

Painovoimainen ilmanvaihto hyödyntää fysiikan lakeja. Kylmä ilma on raskaampaa kuin lämmin ja siksi lämmin nousee ylös. Myös tuulesta syntyvät ilmanpainevaihtelut hyödynnetään.

Kalle Mäkinen pitää järjestelmää helppokäyttöisenä, vaikka talon lukuisia tuloilman venttiileitä pitää säätää itse käsin sääolojen mukaan. Hän perää asukkaan vastuuta käyttää omaa nenäänsä tuuletustarpeen arvioinnissa.

– Kyllä käyttäjä saa heti palautteen, jos säädöt ovat väärin eli tulee kylmä. Järjestelmä ohjaa käyttämään itseään oikein.

Mäkinen pitää koneellista ilmanvaihtoa salakalavana, koska se saattaa siirtyä asukkaan huomaamatta käyttötilaan, jossa talossa on edelleen raikas ilma, mutta paine-erot ovat vaihtuneet väärinpäin. Silloin talon rakenteet alkavat kostua.

LVI-insinööri Jari Ketola suunnitteli talon painovoimaisen ilmanvaihdon. Päätalossa on yksi iso tiilihormisto, joka muodostuu eri tilojen poistoilmakanavista. Talon huoneet sijoitetaan muurin ympärille samaan tyyliin kuin rintamamiestaloissa. Kuva: Outi Parikka/ Yle

Pienoinen buumi meneillään

Kalle Mäkisen talon ilmanvaihdon suunnitellut LVI-insinööri Jari Ketola kertoo, että painovoimainen ilmanvaihto on tehnyt paluun uusin taloihin.

– Painovoimaista ilmanvaihtoa kysytään minulta jatkuvasti, ja kollegani, jotka osaavat sen suunnittelun, sanovat samaa, Ketola kertoo.

Kysynnän kasvua kuvaa, että Ketolan ei ole tarvinnut markkinoida yritystään pariin vuoteen. Hän on myös tohtorikoulutettava Aalto-yliopistossa, ja Kalle Mäkisen talo on yksi väitöskirjan tutkimuskohteista.

Tietämys on vaatinut omatoimisuutta, koska vanhasta tekniikasta on vaiettu opinahjoissa.

– Asiaa ei ole opetettu eikä siitä ole puhuttu julkisuudessa. Kun uusiin taloihin ei rakennettu sellaisia, niin rakentajien osaaminen hävisi. Toki on meillä aina ollut korjausrakentamisen ammattilaisia, mutta perusinsinööritietämys lähes katosi Suomesta, Jari Ketola toteaa.

Taloa on rakennettu hyvin rauhallisella tahdilla. On edetty harkiten ja huolella. Siksi mitään ei ole tarvinnut purkaa töiden aikana. Rakentaminen alkoi kolme vuotta sitten, eikä muuttopäivä ole vielä tiedossa. Kuva: Outi Parikka/ Yle

Myös diplomi-insinööri Kalle Mäkinen kahlasi hyllymetreittäin kirjoja ja kävi luennoilla ymmärryksen kartuttamiseksi.

Viidenkymmenen vuoden harha-askel

Mäkisten uusi talo ei ole poikkeus asuinalueella. Lähes kaikki naapuritalot on rakennettu yli 50 vuotta sitten, jolloin koneellinen ilmanvaihto ei ollut vielä syrjäyttänyt perinteistä tekniikkaa. Näitä vanhoja pientaloja on Museoviraston mukaan satoja tuhansia Suomessa.

Verkkaisen rakennustahdin ansiosta Kalle Mäkisen rakennustyömaalla on ehditty somistaa myös pihamaata. Kuva: Outi Parikka/ Yle

Painovoimainen ilmanvaihto oli vallitseva järjestelmä aina 1970-luvulle asti. Sitten energiatehokkuusvaatimukset johtivat tekniikan lähes pannaan, kunnes säädökset muuttuivat vuonna 2018.

– Se oli valtiovallan tietoinen päätös. Ymmärrettiin, että sellaisiakin ilmanvaihtojärjestelmiä tarvitaan Suomessa, Jari Ketola arvioi.

Säädökset muuttuivat siten, että energialaskennassa painovoimaisen ilmanvaihdon lämmön talteenoton vertailuarvo pudotettiin nollaan eli lämmön talteenottoa ei enää vaadittu. Muutos helpotti toteutuksia paljon.

– Toki niitä suunniteltiin aiemminkin, mutta se oli usein hyvin työlästä tai vaati esimerkiksi rakennusvalvonnasta anottavan poikkeuksen. Poikkeuksia on aina voinut saada sääntöihin, mutta kaikki rakennusvalvojat eivät sellaisia ole myöntäneet. Nyt tilanne on hyvin selkeä.

Jari Ketolan mukaan ihmiset haluavat hiljaisen ja käyttövarman järjestelmän.

– Sellaisen jonka he ymmärtävät ja jota voivat huoltaa ja käyttää itse. Ehkä asenteet ovat myös muuttuneet ja teknologiauskovaisuus ei ole niin vahvasti vallalla. Painovoimaista ilmanvaihtoa pidetään myös turvallisena ja luontoa säästävänä. Ihmiset ovat myös pettyneet koneellisen ilmanvaihdon tuottamiin ongelmiin.

Epäilijät varoittavat harhakuvista

Rakennussäädösten muututtua vuonna 2018 ympäristöministeriö tilasi Suomen LVI-liitolta oppaan (siirryt toiseen palveluun) painovoimaisesta ilmanvaihdosta uusissa rakennuksissa.

SuLVI:n toiminnanjohtaja Samuli Könkö on silti vahvasti koneellisen ilmanvaihdon puolella. Hän tyrmää lähes kaikki edut, joita painovoimaisen ilmanvaihdon leiri esittää. Hän pitää vaihtoehdon mahdollisuuksia hyvin rajallisina.

Rajallisuutta eivät kiistä myöskään itse puolustajat. Hekin tietävät, että ilmanvaihto ei sovi päälle liimattavaksi valmiiseen talopakettiin. Sen suunnittelu alkaa arkkitehdin pöydältä.

– Painovoimainen ilmanvaihto ei varsinaisesti tee paluuta, mutta asiasta kyllä puhutaan. Itse toteutukset edustavat aika marginaalista määrää loppujen lopuksi, Samuli Könkö toteaa.

Köngön mukaan liikkeellä on monia harhakuvia. Hänellä on vastaväite niin helppokäyttöisyydelle, hiljaisuudelle, huoltovarmuudelle kuin taloudellisuudelle.

– Se säästö, mikä voitetaan ilmanvaihdon puolella, hävitään lämmityskuluissa, koska raakaa ulkoilmaa otetaan sellaisenaan pakkasella.

Hiljaisuuden suhteen Samuli Könkö muistuttaa että nykykodit eivät ole koskaan hiljaisia, koska kodinkoneet pitävät ääntä.

Talossa on alta tuulettuva rossipohja, joka estää maan kosteuden nousun rakenteisiin. Talo seisoo kallioon lyötyjen teräsputkien päällä. Kuva: Outi Parikka/ Yle

Museovirasto virkistää vanhojen talojen asukastaitoja

Museovirasto on myös huomannut, että painovoimaisen ilmanvaihtotekniikan tuntemus ja käytön osaaminen on heikentynyt.

Koska ympäristöministeriön ohje on lähinnä uuden rakennuksen suunnittelijalle, Museovirasto julkaisee toukokuussa oppaan vanhoja taloja varten.

– Painovoimaisen ilmanvaihdon käyttö- ja huolto-ohjetta on pitkään kaivattu, ja viime vuosina sellaisen perään on yhä enemmän kyselty, yliarkkitehti Pekka Lehtinen Museoviraston kulttuuriympäristöpalveluista kertoo.

Museoviraston yliarkkitehti on innostunut painovoimaisen ilmanvaihdon paluusta.

– Painovoimaisen ilmanvaihdon tekniikka hyödyntää pohjoisia olosuhteitamme nerokkaasti ja on pitkällisen insinöörityön tulosta. Järjestelmät ovat erittäin toimintavarmoja, kestäviä ja käyttäjäystävällisiä.

Lehtinen painottaa sitä, että asukas ymmärtää järjestelmän toiminnan ja osaa sitä säätää vuodenajan mukaan.

– Kokemusten mukaan asukastyytyväisyyttä edistää, jos asukas voi itse vaikuttaa olosuhteisiinsa. Painovoimaisen ilmanvaihdon kestävyydestä ja toimivuudesta on laajat ja pitkäaikaiset kokemukset.

Yliarkkitehti Pekka Lehtinen on vakuuttunut, että luonnonvoimiin perustuva teknologia kiinnostaa yhä enemmän sekä vanhojen rakennusten käyttäjiä että uuden rakentajia.

Luotatko koneelliseen ilmanvaihtoon? Voit keskustella aiheesta 8.5. klo 23 asti.