1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. työelämä

Toni Viljanmaan kolumni: Hyvä henkilö -verkostot ja poliittiset virkanimitykset mädättävät Suomen työelämää

Sukulaisten suosiminen, poliittiset virkanimitykset ja hyvä henkilö -verkostot kaventavat entisestään pienen Suomen lahjakkuusvarantoa eivätkä houkuta ammattilaisia jäämään Suomeen, kirjoittaa Viljanmaa.

Työelämä
Toni Viljanmaa
Arttu Timonen / Yle

Ajelin 18-vuotiaana kotoa Teuvalta Kaskisiin kysymään kesätyötä sellutehtaasta. Esitin asiani suoraan jo tehtaan portilla olevassa vastaanotossa. Selkokielinen nainen kysyi, onko minulla sukulaisia tehtaassa.

Vastasin, että ei ole. Rehellinen nainen totesi, että en todennäköisesti saisi töitä. Kiitin tiedosta ja ajoin takaisin kotiin.

Sellutehdas lopetettiin 13. maaliskuuta 2009. Talvisodasta tuli sinä päivänä kuluneeksi 69 vuotta. Sellutehtaan alasajo ei välttämättä johtunut siitä, että ne ryökäleet jättivät minut palkkaamatta. Tehtaan sanottiin käyneen vanhaksi ja pieneksi. Työntekijät muuttivat eri puolille Suomea, Itä-Suomea myöten.

Kymmenisen vuotta Kaskisten tehtaan lakkauttamisen jälkeen maailmalla alettiin elää taas sellubuumia, kun elintaso jatkoi kasvamistaan Aasiassa. Kaskinen kuitenkin hiljeni ikääntyneeksi pikkukaupungiksi.

Törmäsin tuona keväänä ensimmäistä kertaa suhteiden merkitykseen työelämässä. Minulla ei niitä ollut, joten jäin ilman työtä. Vaikka sellutehtaan juhannuslisät jäivät harmittavasti saamatta, työllistyin sinä kesänä paikallislehteen, mistä lähti liikkeelle ura toimittajana. Sellutehtaan pakit koituivat lopulta onnekseni. Tavallaan minustakin tuli paperimies.

Työllistymiseen johtaneista ”suhteista” puhuminen koetaan usein vaivaannuttavana. Harva myöntää julkisesti saaneensa työpaikan suhteiden avulla. Jännittävää on, että moni silti korostaa ”verkostojensa” kantavuutta. Verkostoista näkyy tulleen suorastaan välttämättömyys suomalaisessa työelämässä.

Suomi todella on tiiviiden verkostojen maa. Suomea voi sanoa myös epäilyttävän läheisten keskinäisten suhteiden maaksi.

Jopa viranomaiset ja konsultit korostavat nykyään verkostojen merkitystä töiden saamisessa. Irtisanomisten osuessa viranomainen voi kehottaa hyödyntämään kaikkia verkostoja, jotta uusi työpaikka löytyisi mahdollisimman pian.

Se on rehellistä puhetta, sillä Suomi todella on tiiviiden verkostojen maa. Suomea voi sanoa myös epäilyttävän läheisten keskinäisten suhteiden maaksi.

Verkostot ovat olleet viime aikoina puheena valtionhallinnon ajankohtaisten tapahtumien vuoksi. Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) pääjohtajaksi valitun entisen maa- ja metsätalousministerin Kimmo Tiilikaisen (kesk.) nimitystä on pidetty pesunkestävänä poliittisena virkanimityksenä, sillä Tiilikainen syrjäytti kolme muuta hakijaa, joilla on vahva kokemus geoalasta, teknologiajohtamisesta ja kaivostoiminnasta.

Poliittiset virkanimitykset ovat suomalainen ikiliikkuja. Oppositiossa olevat puolueet arvostelevat niitä kovin sanoin, mutta syyllistyvät niihin heti itsekin päästessään hallitukseen.

Nimityksiä kyllä arvostellaan julkisuudessa, koska kansalaiset karsastavat poliittisia virkanimityksiä, mutta mikään ei näytä muuttuvan. Parhaillaan julkisuuden puntarissa on Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan Tytti Yli-Viikarin korkea asema, siihen liittyvät väärinkäytösepäilyt ja se, miten hän nousi johtajaksi.

Verkostot voivat tunkkaisimmillaan tulla niin tiiviiksi, että ne lähentelevät hyvä veli-, hyvä sisko- tai hyvä henkilö -järjestelmää, jossa palveluksia vaihdetaan palveluksesta. Siinä on samoja piirteitä erään sisilialaisen liiketoiminnan kanssa.

Suoranainen rahallinen korruptio lienee Suomessa vähäistä, mutta luomupohjalta etenevä rakenteellinen korruptio voi piileskellä petollisesti räätälöityjen nimitysten varjoissa.

Vaasan yliopistossa korruptiota tutkineen emeritusprofessori Ari Salmisen mukaan moraali on viime aikoina löystynyt Suomessa. Korruptiotapauksia on nähty useita poliisista lähtien.

On tunnettua, että valta korruptoi.

Suomalainen syväkorruptio pesiytyy rakenteisiin, instituutioihin ja verkostoihin, joista sitä on vaikea paljastaa. Suomi on lisäksi pieni maa. Kärkiasiantuntijat työskentelevät monessa eri asemassa, jolloin on mahdollista, että erilaiset intressit kietoutuvat yhteen.

On tunnettua, että valta korruptoi. Siksi Salmisen mukaan olisi hyvä, että samat päättäjät eivät päättäisi kaikilla mahdollisilla hallinnon tasoilla.

Päättäjien keskinäinen verkostoituminen voi toki lisätä ainakin päättäjien turvallisuuden ja tuttuuden tunnetta hieman samalla tavalla kuin pieni maalaiskylä voi tuntua turvalliselta paikalta kasvaa ja varttua. Hyvin suurena vaarana on kuitenkin sisäänpäinlämpiävyys. Myös maalaiskylä tarvitsee tietoista tuuletusta pysyäkseen maailman menossa mukana.

Sisäänpäinlämpiävyys voi paljastua erityisesti, jos samoille työmarkkinoille pyrkii päteviä ammattilaisia perinteisten verkostojen ulkopuolelta – tai jopa Suomen ulkopuolelta.

Ulkomaisista huippuosaajista puhutaan paljon. Heitä houkutellaan ainakin puheissa Suomeen. Suomalaisten tiiviit verkostot eivät ainakaan helpota muuttajien ankkuroitumista Suomeen. Heidän kiinnostuksensa Suomeen luultavasti kohenisi, jos verkostoja väljennettäisiin. Joku voi toki kokea riskinä sen, että silloin verkkoon herkästi tarttuu odottamattomia kaloja aivan uusine ajatuksineen.

Päätellen kansantalouden velkaantumisesta, työttömyyden kasvusta, sitkeästä pitkäaikaistyöttömyydestä ja joidenkin alojen työvoimapulasta Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa poliittiseen tai verisiteiseen suosimiseen ja palvelus palveluksesta -politiikkaan. Tarvitaan väistämättä uusia ajatuksia ja uusia tekijöitä tuttujen laatikkoleikkien ulkopuolelta.

Hyvä henkilö -verkostot pitää julkisuudessa tuomita paljon ankarammin kuin nyt tehdään.

Samaan aikaan suomalaiset ovat koulutetumpia kuin koskaan. Ammattitaitoonsa luottavat kielitaitoiset kansalaiset ja Suomea jollakin tasolla harkitsevat muuttajat kääntävät katseensa herkästi muihin maihin, mikäli työllistyminen tai työuralla eteneminen typistyy puuttuviin verkostoihin, puuttuvaan jäsenkirjaan tai puuttuviin sukulaissuhteisiin. Siksi ammattitaidon pitää antaa paistaa, ja meriittien loistaa. Se on Suomen etu.

Hyvä henkilö -verkostot pitää julkisuudessa tuomita paljon ankarammin kuin nyt tehdään. Pienen Suomen pitää pikemminkin päättäväisesti pyristellä irti ahtaista verkostoista kuin kutoa jo ennestään pienisilmukkaista verkkoa vieläkin tiiviimmäksi. Muuten isot kalat kiertävät kaukaa Suomen pienen ja herkästi happivajeisen lammikon.

Toni Viljanmaa

Kirjoittaja on poliittisen historian väitöskirjatutkija ja tuotantoyhtiö Alku Tuotannon perustaja.

Kolumnista voi keskustella 17.5. klo 23:00 asti.