1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Seurapiireissä valssattiin puolison perässä ja Venäjän keisarin puolesta liputtaen – 1800-luvun Turku oli Suomen seuraelämän keskus

Tutkija Topi Artukka yllättyi, kuinka vähän seurapiirien historiaa oli tutkittu. Toinen yllätys oli, miten vilkkaasti 1800-luvun alun eliitti harrasti seuraelämää. Välillä tutkija mietti, miten he ovat jaksaneet käydä ilta toisensa jälkeen juhlissa.

Näkymä Turusta vuodelta 1823. Alkuperäisen kuvan tekijä Carl von Kügelgen. Kuva: Museovirasto

Seurapiirielämä kukoisti 1800-luvun alun Turussa. Turun yliopistossa seurapiirielämää tutkineen Topi Artukan väitöstutkimus paljasti, että vierailuilla ja tapahtumissa käytiin todella ahkerasti.

Mukana olivat myös venäläiset, sillä seurapiirit ja seuraelämä antoivat mahdollisuuden verkostoitua ja tutustua suomalaisiin. Tämä edesauttoi maaperän muokkaamista keisarille suosiolliseksi.

Topi Artukka painottaa, että mielipideilmaston muokkaus ei ollut ainoa syy osallistua seuraelämään, vaan luonnollisesti myös juhlista ja seurustelusta nauttiminen.

Suomalaista seuraelämää on aiemmin tutkittu Artukan mukaan yllättävän vähän. Hänen Suomen historian väitöstutkimuksensa tarkastetaan tulevana lauantaina.

Seuraelämän keskus Turussa oli Seurahuone, jossa toimi ravintola, hotelli ja tanssisali. Tanssiaiset oli keskeisin seuranpidon muoto.

– Eniten yllätti, kuinka usein ja tiiviisti seuraelämää harjoitettiin. Illallisia ja juhlia saattoi olla monta kertaa viikossa, kun sesonki oli parhaimmillaan. Välillä mietin, miten he ovat jaksaneet käydä ilta toisensa jälkeen juhlissa. Tietenkin kaikki eivät olleet kaikissa juhlissa mukana, seurapiiri jakaantui pienempiin piireihin. En ihan ajatellut, että näin isosta ilmiöstä olisi kysymys, pohtii Artukka.

Tutkija Topi Artukka Seurahuoneen, eli nykyisen Turun kaupungintalon edessä. Kuva: Minna Rosvall / Yle

Valssin pyörteitä ja moninaisia kulttuuririentoja

Fiilistelimme Topi Artukan kanssa Seurahuoneen, eli nykyisen Turun kaupungintalon pihamaalla. Edelleen kaupungin kerma ja vieraat kokoontuvat sinne, sillä kaupunki järjestää tärkeimmät vastaanottonsa talossa.

Miksi nykyinen kaupungintalo oli seurapiirin keskuspaikka?

Seurahuone valmistui vuonna 1812. Se oli Suomen ensimmäinen pelkästään tanssimiselle ja juhlimiselle pyhitetty rakennus. Kyseessä oli seurapiirien itselleen rakennuttama tila. Yläkerrassa oli iso tanssisali, alakerrassa oli ravintola. Lisäksi käytössä oli biljardisali. Samassa pihassa oli rakennuksia, joissa oli hotellihuoneita.

Carl Ludvig Engelin maalauksessa Turusta ja Turun tuomiokirkosta vuodelta 1814 näkee muun muassa tuomiokirkon tornin sellaisena kuin se oli ennen vuoden 1827 Turun paloa. Kuva: C.L. Engel

Miksi tanssiaiset oli suosituin seuranpitomuoto?

Turun Seurahuoneella järjestettiin tanssiaiset kerran viikossa, sunnuntaisin. Sinne sai ostaa kausikortin tai yksittäisiä lippuja. Tanssijoita oli useampi sata kerrallaan. Tanssiaisia oli myös useita kertoja viikossa säätyläisten kodeissa. Tanssiminen oli tapa tavata puolisoehdokkaita. Samalla pystyi keskustelemaan ja selvittämään, miten koreografiat ja kemiat osuivat yhteen parin etsinnässä. Kaikkialla Euroopassa eliitit tanssivat.

Mita tansseja tanssittiin?

Valssi tuli Turkuun 1800-luvun alussa. 1810-luvulta on mainintoja, että valssia on Turussa tanssittu. Se oli kylläkin vähän erilaista kuin nykyinen valssi. Mutta uutta oli, että siinä tanssittiin nimenomaan yhden parin kanssa, kun aiemmin ryhmätansseissa oli vaihdettu paria tanssin aikana. Poloneesi oli isojen tanssiaisten avajaistanssi ja katrilli oli suosittu tanssi.

Turun nykyisen kaupungintalon toisessa kerroksessa sijaitsi tanssisali. Nykyään siellä kokoontuu kaupunginvaltuusto. Kuva: Minna Rosvall / Yle

Mistä seuraelämä koostui?

Ihmiset kävivät toistensa luona illallisilla, oli kahvi- ja teekutsuja ja illanviettoja. Joissakin kotijuhlissa saattoi olla yli sata henkeä paikalla. Teatteri oli seurapiirien suosima tapa kuluttaa aikaa ja tavata muita ihmisiä. Turussa valmistui vuonna 1817 Suomen ensimmäinen teatteriksi rakennettu rakennus. Oli myös konsertteja, joissa esiintyivät kaupungin omat muusikot tai vierailevat taiteilijat. Ravintola- ja kahvilakulttuuri alkoi herätä säätyläisten piirissä. Aiemmin vain alemmat yhteiskuntaryhmät tapasivat syödä ulkona. Nyt hovioikeuden virkamies saattoi kollegoidensa kanssa tulla viettämään päivää tai iltaa Seurahuoneen ravintolaan.

Miksi seuraelämä kukoisti juuri Turussa?

Turku oli Suomen alueen tärkein kaupunki jo historiallisesti, ja yksi Itämeren keskeisimmistä kaupungeista. Kun Suomesta tuli suuriruhtinaskunta, tänne perustettiin senaatti ja erilaisia virastoja. Turussa oli kenraalikuvernööri, joka oli Venäjän keisarin ylin vallankäyttäjä Suomessa. Turku oli pääkaupunki, kolme vuotta virallisesti ja käytännössä koko 1810-luvun. Turkuun kokoontui virkamiehiä ja tarvittiin lisää kauppiaita. Kaupungissa oli parhaimmillaan tuhansia venäläisiä sotilaita. Joukossa oli satoja upseereita, joilla oli mahdollisuus osallistua seurapiiritapahtumiin.

Oliko seurapiiri suljettu vai pääsikö siihen helposti mukaan?

Artukan arvion mukaan seurapiirissä oli satoja henkilöitä. Hän kutsuu joukkoa eliitiksi. Köyhällä ihmisellä ei ollut mahdollisuutta osallistua kuin palvelusväkenä seurapiiritapahtumiin. Jos vaurastui tai eteni urallaan, tarjoutui mahdollisuus nousta seurapiiriin.

Miten paljon venäläisillä oli poliittisia intohimoja seurapiiritapahtumien keskellä?

Topi Artukan tulkinnan mukaan näin oli. Venäläiset yrittivät valloittaa paikalliset keisarin ja venäläisen hallinnon puolelle. Suomi oli ollut pitkään osa Ruotsia ja Turulla oli tiiviit siteet Tukholmaan. Nyt piti saada katseet kohti Pietaria. Kenraalikuvernööri osallistui aktiivisesti seuraelämään ja turkulaisilla oli näin linkki Pietarin hoviin. Seurapiiritapahtumissa venäläiset pystyivät lobbaamaan, tapaamaan suomalaisia, tutustumaan heihin ja voittamaan heitä puolelleen. Artukan mukaan joku toinen tutkija saa selvittää, kuinka hyvin se onnistui.

Miten seurapiirielämän kuviot selvisivät? Miten tietoja löytyi?

Lähdeaineisto on ollut laaja. Topi Artukan tärkein lähde on ollut hovioikeuden virkamies Johan Peter Winterin päiväkirja, jota hän alkoi pitää vuonna 1812. Hän osallistui itse seuraelämään ja kirjoitti havaintojaan siitä. Winter kirjoitti joka päivä merkintöjään muun muassa paikoista, joissa oli käynyt vierailuilla. Joitakin kirjeitä, muistelmia ja Seurahuoneen yhtiön aineistoja on ollut myös luettavissa. Artukka on käynyt läpi lehtiä ja jopa pieniä muistilappuja ja muistivihkoja, joissa on ollut reseptejä tai juhliin osallistuneiden nimiä. Turun palo vuonna 1827 tuhosi paljon materiaalia, joka olisi nykytutkijoille hyödyllistä.

Turun akatemiantalossa järjestetään edelleen yliopiston tilaisuuksia, mutta myös muut kuin yliopistoväki voivat vuokrata sitä käyttöönsä. Kuva: Minna Rosvall / Yle

Päättyikö seurapiirielämä Turun paloon?

Ei kokonaan, mutta palolla oli vaikutusta. Kun pääkaupunki käytännössä siirtyi Helsinkiin vuonna 1819, meni mukana paljon seurapiiriin kuuluneita ihmisiä kuten kenraalikuvernööri ja senaatin väkeä. Palossa tuhoutui 80 prosenttia kaupungista. Hetkeksi ihmisten mielenkiinto kohdistui muuhun kuin seuraelämään. Turun akatemian menetys vaikutti myös. Monet professorit olivat olleet melko aktiivisia seuraelämässä. Seurahuoneella tanssittiin vielä 50 vuotta Turun palon jälkeenkin, mutta pienemmissä piireissä.

Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 7.5. kello 23.

Topi Artukan väitöskirja Tanssiva kaupunki. Turun seurapiiri sosiaalisena näyttämönä 1810-luvulla tarkastetaan 8. toukokuuta klo 12.

Tutkimus käsittelee Turun seurapiirejä 1800-luvun alussa sen jälkeen, kun Suomi liitettiin osaksi Venäjää, mutta pääkaupunkia ei ollut vielä siirretty Turusta Helsinkiin.

Väitöstilaisuutta voi seurata etäyhteydellä tästä linkistä (siirryt toiseen palveluun).

Väitöskirjan on kustantanut Suomen Tiedeseura. Teos on painetun version lisäksi saatavilla verkossa tästä linkistä (siirryt toiseen palveluun).

Lue lisää:

1800-luvun Turku oli vilkas ja kansainvälinen – katso kuvaparit entisestä ja nykyisestä Turusta