1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. omaishoito

Analyysi: Retoriikkaa vai vakavia ehdotuksia – kuntavaalit lähestyvät, ja omaishoidolle luvataan taas yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista

Hallituspuolueiden kuntavaaliohjelmiin on kasattu hankkeita, joista pitäisi päättää maan hallituksessa, ei kunnissa. Erikoistoimittaja Tiina Merikanto arvioi, miksi puolueiden vaatimuksia ei voi ottaa todesta.

Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

Mikä on yksi varma merkki siitä, että vaalit lähestyvät? Se, että vanhat ihmiset ja heidän palvelunsa tupsahtavat poliitikkojen puheisiin ja puolueiden teksteihin. Näin tälläkin kerralla.

Poimimme esiin hallituspuolueiden omaishoitoa koskevia ehdotuksia. Sitä ennen kuitenkin muutama fakta, mikä nykyjärjestelmässä mättää ja miksi päättäjien kannattaisi olla kiinnostuneita omaishoidosta.

Omaishoitoon kannattaa panostaa vai kannattaako?

Suomessa on noin 350 000 läheistään auttavaa omaishoitajaa. He auttavat läheisiään kerran tai useammin viikossa. Suurin osa heistä tekee työtä ilmaiseksi.

Noin 50 00 omaishoitajaa saa työstään palkkion. Yli 65-vuotiaita palkkion saavia omaishoitajia on vain noin 28 000. (siirryt toiseen palveluun)

Monet siis hoitavat läheistään rakkaudesta ja ilman rahakorvausta, mikä onkin yksi syy sille, että omaishoito ei ole koskaan noussut isoksi poliittiseksi kysymykseksi.

Eivätkä tulevat kuntavaalit tuo muutosta. Siitäkään huolimatta, että omaishoitajat säästävät yhteiskunnan rahaa.

Omaishoitajaliiton toiminnanjohtaja Sari-Minna Tervonen muistuttaa, että tutkimusten mukaan iäkkäiden hoidon kustannukset olisivat vuodessa 3,1 miljardia euroa suuremmat ilman omaisten apua.

Lisää rahaa ja yhtenäiset kriteerit omaishoidolle sanotaan vasemmalta

Miltei kaikki hallituspuolueet haluavat parantaa kuntavaaliohjelmissaan omaishoitajien asemaa – eikä osaa puolueista voi syyttää kunnianhimon puutteesta.

Vasemmistoliitto (siirryt toiseen palveluun) sanoo muun muassa, että omaishoidon tuen tulee perustua tarpeeseen, ei kunnan budjettiin. Puolue haluaa siis lisää rahaa omaishoitoon. Ja totta on, että rahaa tarvitaan, jos kaikissa kunnissa omaishoidon rahojen pitäisi riittää koko vuodelle.

Myös sosiaalidemokraatit vaativat (siirryt toiseen palveluun)ohjelmassaan omaishoitoon riittäviä resursseja. Sen lisäksi SDP haluaa muun muassa yhdenmukaistaa omaishoidon kriteerit.

Tehdyistä selvityksistä huolimatta yhtenäisiä omaishoidon kriteerejä ei ole kyetty luomaan. Siitäkään huolimatta, että jossakin kunnassa omaishoitaja voi jäädä ilman tukea, kun hän sitä toisessa kunnassa toisenlaisella kriteerillä saa.

Jo vuonna 2004 sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asettama selvityshenkilö (siirryt toiseen palveluun), sosiaalineuvos Elli Aaltonen esitti valtakunnallista omaishoidon uudistamista. Kymmenen vuotta myöhemmin sama (siirryt toiseen palveluun) henkilö, nyt ylijohtaja Elli Aaltonen oli Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelma -työryhmän puheenjohtaja. Ja esitti paljolti samaa.

Kumpikaan ehdotus ei sellaisenaan toteutunut. Yhtenäisten kriteerien luominen on vaikeaa, koska omaishoitajia on monenlaisia. Usein eIäkkeellä olevan, iäkästä läheistään hoitavan tarpeet palkkiosta, palveluista ja tuesta voivat olla varsin erilaisia kuin työikäisen vammaista lasta kotonaan hoitavan vanhemman.

Siksi sekä SDP:n että vasemmistoliiton ehdotuksia ei voi kuin ihmetellä. Mistä yhtenäiset kriteerit nyt synnytetään ja lisärahaa löydetään keskellä koronapandemiaa ja siitä irtautumista?

Keskusta esittää uutta kulukorvausta

Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko esitti puolueensa vaalistartissa (siirryt toiseen palveluun)muun muassa omaishoitolakiin uutta kulukorvausta läheisille, jotka eivät saa omaishoidontukea. Hänen mukaansa kulukorvaus koskisi omaisia, joilla on merkittävä rooli ikäihmisen hoitosuunnitelman toteuttamisessa.

Saarikko toki sanoi, että kyseessä olisi pidemmän aikavälin ehdotus. Mutta. Jos tällainen kulukorvaus otettaisiin käyttöön, mitkä olisivat sen hallintokulut ja kuinka löydettäisiin kriteerit siihen, paljonko ja keille kulukorvauksia maksetaan.

Puolueiden ehdotukset näyttävätkin epäilyttävästi äänien kalastelulta. Varsinkin, kun tällaisten ehdotusten paikka ei ole kuntavaaliohjelmissa ollenkaan. Merkittävä lisäraha, yhtenäiset kriteerit ja kulukorvaukset vaatisivat valtakunnallisia päätöksiä ja lainsäädäntömuutoksia.

Jos puolueilla olisi oikeasti tahtoa tällaisiin parannuksiin, hankkeiden pitäisi näkyä hallitusohjelmassa. Siellä kuitenkin todetaan varsin niukkasanaisesti: “Kehitetään omaishoitoa”.

Suurimmista oppositiopuolueista kokoomus sanoo (siirryt toiseen palveluun) kuntavaaliohjelmassaan omaishoitajista varsin vähän ja perussuomalaiset ei mainitse omaishoitajia lainkaan. Kristillisdemokraatit parantaisivat (siirryt toiseen palveluun)omaishoitajien asemaa monella tavalla.

Katso, mitä Tiina Merikanto pohti omaishoidosta 10 vuotta sitten.

Katso mitä Tiina Merikanto pohti 10 vuotta sitten tästä samasta asiasta

Omaishoitoa tarvitaan vanhuspalveluissa

Vanhuspalvelujen riittävyys puhuttaa jo nyt. Tulevina vuosina vielä enemmän, koska vanhojen ihmisten määrä lisääntyy koko ajan. Omaishoidolla on oma paikkansa vanhuspalveluissa.

Vuosikymmenen loppuun mennessä Suomessa arvioidaan olevan vajaat 800 000 ihmistä, jotka ovat täyttäneet 75 vuotta.

Samanaikaisesti, kun vanhojen ihmisten määrä kasvaa, myös monet vanhustyöntekijät harkitsevat työnsä lopettamista.

Juuri julkaistun Jyväskylän ja Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun)vuonna 2015 vanhushoidon työntekijöistä 39 prosenttia kertoi harkinneensa vakavasti työnsä lopettamista. Vuonna 2005 tehdyssä kyselyssä vastaava osuus oli 26 prosenttia. Muutos huonompaan on huomattava.

Erityisen voimakkaasti lopettamisaikeet ovat yleistyneet kotihoidossa. Tutkijatohtori Lina Van Aerschot sanookin, että ellei vanhustyön kuormittavuuteen puututa, vanhustyöhön ei saada työntekijöitä eikä ikääntyneiden hoitoa pystytä järjestämään.

Omaishoito ei ratkaise kasvavaa hoidon tarvetta

Omaishoitoa tarvitaan, vaikka se ei voi olla ratkaisu kasvavaan hoidon tarpeeseen.

Yhteiskuntapoliittiset tavoitteet työurien pidentämisestä ja työllisyysasteen nostamisesta ovat vastakkaisia sille, että yhä useampi hoitaisi läheistään kotona. Eikä kaikilla ole hoitavia ihmisiä lähellään. Yksin asuvia 65 vuotta täyttäneitä on Suomessa noin 450 000.

Toisaalta, jos esimerkiksi kolmasosa ikääntyneistä läheisistään huolehtivista omaishoitajista ei tekisi työtään, ympärivuorokautisessa hoidossa voisi olla nykyisen 50 000:n sijasta 60 000 ihmistä.

Niistä ihmisistä, jotka haluavat hoitaa läheistään, on syytä pitää kiinni. Heille pitäisi mahdollistaa riittävät palvelut ja tuki, jotka mahdollistavat läheisen kotona hoitamisen.

Erityisen tärkeää tämä on koronapandemian jälkeen, kun omaishoitajien jaksaminen on vaarantunut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kuntakyselyn perusteella tiedetään, että kolmasosa kunnista ei ole pystynyt järjestämään omaishoitajien lakisääteisiä vapaita tavalliseen tapaan. Monilla paikkakunnilla myös päiväkeskukset ja lyhytaikaishoidot ovat olleet tauolla.

Kunnissa työ voisi alkaa heti kun mahdollista siitä, että ne palauttavat omaishoitajille tarkoitetut palvelut ennalleen.

Sitten pitäisi pitää huolta siitä, että myös omaishoitajat voisivat levähtää hetken silloin tällöin. Tarvitaan tarpeeksi laadukasta kotihoitoa ja ympärivuorokautista hoitoa niin, että uskaltaa jättää läheisensä hetkeksi vieraankin käsiin – silloin kun ei itse jaksa.

Siihen eivät vaalikäyttöön tarkoitetut puheet auta.

Voit keskustella aiheesta 12.5. klo 23.00 asti.

Lue myös:

Ammattilaisten huoli kasvaa: "Minulta pääsee melkein itku" – tämä juttu kertoo, miten hoitajapula riivaa sinun kuntaasi