1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Yhdysvallat

Luottoluokittajan silmissä olen Yhdysvalloissa ihan kelvoton – ja se on auttanut ymmärtämään amerikkalaisten luottokorttimaniaa

Arkea maailmalta: Yhdysvaltojen erikoinen luottojärjestelmä jähmettää amerikkalaisten eriarvoisuutta, kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Iida Tikka.

Kuva: Arttu Timonen / Yle, kuvankäsittely Harri Vähäkangas / Yle

Muutama kuukausi sitten istuin amerikkalaisen pankkini konttorissa hiukan hämmentyneenä ja aika ärtyneenä.

Pankkivirkailija oli puhunut minua pitkään ympäri hankkimaan luottokortin, ja kun vihdoin suostuin, virkailija muuttikin nopean naputtelun jälkeen mielensä. Pankki ei itse asiassa voisikaan myöntää minulle luottokorttia, koska olin heidän silmissään luottokelvoton.

Olin vähän ymmälläni.

Olen ollut saman pankin asiakas kohta kolme vuotta, ja minulla on siellä useita tilejä. Pankin läpi on kulkenut milloin mitäkin lukukausimaksua yliopistolle, takuuvuokria ja palkkoja.

Maksuhistoriaa siis löytyy, mutta sillä ei ole mitään väliä. Vain Credit scorella eli luottoluokituksella on.

Luokitusjärjestelmässä amerikkalaisille määritellään henkilökohtainen luottoluokitus, joka vaihtelee haitarilla 300–850, ja mitä suurempi numero on, sen parempi.

Hyvä luottoluokitus tarkoittaa, että lainaa ja luottokortteja ylipäätään saa, ja että niitä saa paremmilla ehdoilla.

Omani ei ole parhaasta päästä, sillä minulla ei ole laina- tai luottohistoriaa Yhdysvalloissa. Luottoluokitus on sitä parempi, mitä pidempi ja monipuolisempi lainahistoria on.

Numeroa voi nykiä ylöspäin myös hankkimalla useita luottokortteja, ja käyttämällä niitä kaikkia vähän.

Käytännössä tämä johtaa ihmeelliseen tilanteeseen, jossa saadakseen luottoa pitää jo ennestään olla aiemmin saanut jostain luottoa.

Joissain tilanteissa myös vuokramaksujen hoitaminen ajallaan voi avittaa luokitusta, mutta omalla kohdallani se ei kummemmin auttanut.

Amerikkalaisille hyvän luottoluokituksen rakentaminen ja ylläpito on merkittävä projekti.

Luottohistoriaa pitää kerryttää, jotta esimerkiksi asuntolainan voisi saada jokseenkin järkevillä ehdoilla: tällä hetkellä 30-vuotisen asuntolainan keskimääräinen korko on noin kolme prosenttia. Suurin osa asuntolainoista vaatii yli 620 pisteen luottoluokitusta.

Pahimmillaan olematon tai huono luokitus voi johtaa paitsi lainaamisen mahdottomuuteen tai kiskurikorkoihin, jopa siihen, ettei saa asuntoa tai työpaikkaa. Vuokranantajien lisäksi jotkut työnantajista tarkastavat hakijoiden luottoluokituksen.

Eikä siinä kaikki. Yritys- tai opintolaina on monille keino ponnistaa ylöspäin. Niiden saaminen kuitenkin hankaloituu, jos vanhemmat eivät ole voineet auttaa luottohistorian rakentamisessa. Oman luottokortin tai lainan voi saada vasta 18-vuotiaana, mutta vakavaraisten perheissä lapsi voi kerryttää luottohistoriaa vanhemman korttiin liitetyllä kortilla.

Tällä hetkellä valtion takaaman opintolainan vuosittainen maksimi on vain puolet keskimääräisestä lukukausimaksusta.

Luottokortit ja velaksi ostaminen ovat keskeinen osa Yhdysvaltain taloutta. Kuva: AOP

Yksi amerikkalaisen järjestelmän eduista on se, että tavallaan mokaaminen on sallittua. Välillä oma luottoluokitus voi kärsiä henkilökohtaisen talouden mukana, mutta toisaalta sitä voi myös petrata. Mikään ei ole lopullista. Viime aikoina Yhdysvalloissa on kuitenkin keskusteltu yhä enemmän järjestelmän ongelmista ja eriarvoisuuden pinttymisestä paikoilleen.

Pienituloisten maksamat laskut, kuten vaikka sähkö- ja puhelinlaskujen säntillinen maksaminen, eivät auta luottokelpoisuutta ollenkaan. Luottokortteihin liittyy kuluja ja riskejä, joita kädestä suuhun elävissä perheissä ei oikein voi ottaa.

Luottoluokitusjärjestelmän yleinen puolustus on se, että algoritmin käyttäminen lainakelpoisuuden määrittelyyn vähentää yksittäisten pankkivirkailijoiden ennakkoluulojen tai rasismin vaikutusta lainapäätökseen.

Tutkimuksissa on kuitenkin ilmennyt, että mustat amerikkalaiset ovat asuntolainamarkkinoilla huonommassa asemassa kuin saman tulo- ja varallisuustason valkoiset.

Erityisesti 2000-luvun alkupuolella pankit tyrkyttivät (siirryt toiseen palveluun)nimenomaan afroamerikkalaisten asuinalueille pahamaineisia subprime-lainoja, vaikka luottohistoria olisi riittänyt normaaliin lainaan. Myöhemmin juuri subprime-lainat kiihdyttivät finanssikriisin käyntiin.

Joe Bidenin hallinto haluaa muuttaa koko järjestelmän. Presidentti suunnittelee uuden kansallisen luottoluokittajan perustamista markkinoita dominoivien kaupallisten luottoluokittajien kilpailijaksi. Ideana on erityisesti parantaa kansalaisten tietoon siitä, mitkä asiat ovat vaikuttaneet luottoluokitukseen.

Uudistusta odotellessa taidan itse harkita pankin ehdottamaa “harjoituskorttia.” Käytännössä laitan kortille itse rahaa kuukausittain toiselta kortilta, ja siten kerrytän luottohistoriaa itseni kanssa. Jos mokaan, enkä siirrä rahaa tilille, mätkyt ovat useita kymmeniä dollareita.

Hiukan edelleen hämmentää, mutta olkoon.