1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Joonas Nordman

Koomikko ja tv-juontaja Joonas Nordman oli lapsena tv:n orja ja ahmi kaiken – nyt hän on tv-tähti, joka ei katso omia ohjelmiaan

Kulttuurivieras Joonas Nordmanin mielestä tosi-tv on muuttunut viime vuosina rankemmaksi ja limaisemmaksi. Hänestä ohjelmien tekijöiden ja katsojien pitäisi kysyä itseltään, voisiko oma äiti tai lapsi osallistua siihen.

Joonas Nordman
Joonas Nordman
– Olen sanonut vanhemmilleni, että oli hyvä, että katsoin lapsena niin paljon televisiota, sanoo tv-viihteen parissa uransa luonut koomikko Joonas Nordman.Katriina Laine / Yle

Joonas Nordman on suomalaisen huumorin insinööri. Kollegat kutsuvat häntä turvalliseksi keskitien kulkijaksi, joka tekee tarkkoja havaintoja yhteiskunnasta. Välillä hän saattaa kuitenkin esiintyä vaikka oravaksi pukeutuneena Putous-ohjelmassa.

Nordman on myös suomalaisen huumorin Paula Vesala. Moniosaajana hän juontaa, näyttelee, käsikirjoittaa ja ohjaa.

Nordman on vasta 34-vuotias, mutta hänen kasvonsa ovat tulleet tutuksi tv:n katsojille viimeisen kymmenen vuoden aikana ohjelmista kuten Siskonpeti ja Putous. Tällä hetkellä hän juontaa MTV-kanavalla nimeään kantavaa Joonas Nordman Show’ta.

Toinen koomikko on joskus hankala vieras, Joonas yrittää pysyä peruslukemilla kun Krisse lukee vanhoja päiväkirjoja varhaisteinivuosiltaan, miten ihana oli Jonttu jne.
Joonas Nordman Show'n uusimmassa jaksossa yhtenä vieraana on koomikko Krisse Salminen, joka paljastaa lapsuuden päiväkirjojensa salaisuuksia.Katriina Laine / Yle

Stand upin kautta telkkariin

Porissa lapsuutensa viettäneelle Joonas Nordmanille esiintyminen on tuntunut aina luontaiselle. Hän otti yleisön haltuunsa olipa sitten kyseessä oma perhepiiri tai koulun joulujuhla.

Teatteriharrastuksen myötä hän lähti 16-vuotiaana Tampereen yhteiskouluun ilmaisutaidon lukioon. Siellä hän huomasi, että vastaavanlaisia esiintyjiä oli enemmänkin ja häntä ei automaattisesti pyydetty päärooliin.

Itsensä ilmaisemisen halu oli niin kova, että hän uskaltautui vetämään kotikaupungissaan stand up -keikan. Esitys kesti viisi minuuttia, ja hänen omien sanojensa mukaan monologi oli yhdistelmä teini-ikäisen päiväkirjaa ja Woody Allenin varhaiskauden elokuvia. Hintelän puoleinen teini sai yleisöltä sympatiapisteitä, joten itsetunto ei romuttunut täysin.

Lukion jälkeen Nordman pyrki useamman kerran Teatterikorkeakouluun opiskelemaan näyttelijäksi. Yrityksistä huolimatta opiskelupaikka jäi vain haaveeksi. Se riipaisi esiintymiseen intohimoisesti suhtautuvaa Nordmania.

– Teatterikorkeakoulu on viimeinen niitti meille maakuntien lapsille. Olemme totuttuneet olemaan omassa kuplassa, jossa sanotaan, että tästä pojasta tai tytöstä tulee vielä jotain.

Nordman ei kuitenkaan lannistunut. Hän alkoi tehdä vakavissaan stand upia vuodesta 2009 lähtien. Se vaati hieman enemmän töitä, sillä pelkän esiintymisen sijaan vitsit piti kirjoittaa itse. Lavalla pitää osata laittaa itsensä peliin.

– Oma stand upini perustui aivan alussa lyhyeen pituuteen, hintelyyteen ja epämaskuliinisuuteen. Ihmiset ajattelivat sitä minusta ensimmäiseksi ja se oli hyvä sanoa ääneen ja vielä oivaltavammin kuin mitä katsojat olivat ajatelleet.

– Itseironia on koomiikan tekemisen avain. Kun osaat nauraa itsellesi, saat nauraa myös muille.

Puettuaan esiintymispuvun päälle, Joonas Nordman seisahtaa maikkarin filmihallien ovelle kirkaasta kirkaampaan auringonpaisteeseen.
– Esiintyminen on aina tuntunut käsittämättömän helpolta ja vaivattomalta, sanoo Joonas Nordman ennen nimikko-ohjelmansa kuvauksia MTV:n Filmihallin edessä.Katriina Laine / Yle

Nordmanin nokkeluudet huomattiin, ja hän pääsi vuonna 2011 mukaan käsikirjoittamaan Ylellä esitettyjä ajankohtaisia huumoriohjelmia Krissen vaaligrilli ja YleLeaks. Jälkimmäisessä hän toimi myös vakiokommentaattorina.

Samoista ohjelmista löytyivät hengenheimolaiset Krisse Salminen ja Pirjo Heikkilä, jotka myös olivat päätyneet esiintyjiksi televisioon stand upin kautta. Aina siihen ei siis tarvita Teatterikorkeakoulun siunausta.

Ensimmäisten tv-kokemusten kautta Nordman päätyi käsikirjoittamaan ja näyttelemään Siskonpeti-sarjaan ja viihdeohjelma Putoukseen. Hän aloitti miljoonayleisön keränneessä Putouksessa vuonna 2014 ja hurmasi yleisön sketsihahmokilpailussa voittamalla kahdesti hahmoilla Salme Pasi ja Matti Pikkuvanhanen.

Putouksen jälkeen Nordman sai oman ohjelman Pelimies, jossa hän imitoi suomalaispoliitikkoja kuten Juha Sipilää ja Jussi Halla-ahoa.

Etenkin Putous opetti Nordmania viihteen tekijänä.

Putousta ennen halusin pitää kiinni kynsin ja hampain omista jutuista, sillä ne olivat aina hauskimmat. Ohjelma opetti sen, että ota kaksin käsin itsellesi toisen tarjoama parempi idea.

Ärsyttävää tv-viihdettä

Suomalainen televisioviihde on muuttunut Joonas Nordmanin elinaikana paljon. Hänen lapsuudessaan 1980- ja 90-luvuilla ruudun ääressä viihdyttiin kotimaisten sarjojen kuten Pulttiboisin ja Iltalypsyn parissa. Nykyisin suurimman osan huomiosta vievät kansainvälisiin formaatteihin perustuvat tirkistelysarjat kuten Temptation Island.

Nordman ahmi nuorena televisiosta kaiken mahdollisen, olipa sitten kyseessä uutiset tai Kauniit ja rohkeat.

– Nykyisin puhutaan, että lapset pelaavat liikaa. 1990-luvulla sanottiin, että lapset katsovat liikaa televisiota. Puhuttiin tv:n orjista. Minä olin tv:n orja.

Tosi-tv alkoi vallata ruutuaikaa 2000-luvulla hollantilaisen Big Brother -formaatin myötä. Suomessa ohjelmaa alettiin esittää vuonna 2005. Alkuun saman katon alle laitetut kilpailijat puhuivat kesyjä ja käyttäytyivät siivosti. Sittemmin ohjelma muuttui bilehuuruiseksi jatkojen jatkoiksi.

Nordmanin mukaan tosi-tv on entisestään rankentunut. Enää ei riitä kevytketterä jutustelu, vaan nyt näytetään ihmisiä harrastamassa kännissä seksiä. Koomikko ei tällaiselle tarjonnalle lämpene.

– En ole löytänyt itseäni sellaisen viihteen parista, jossa ärsyynnytään näkemästään, rakastetaan inhota tai hävetään jonkun puolesta.

Tirkistelyssä ei Nordmanin mielestä ole sinänsä mitään uutta, sillä se on ihmisiin sisäänrakennettu piirre. Tv-viihdettä ei hänen mielestään siitä tarvitse syyttää.

Joonas Nordman
– Toivoisin, että ulkomaiset tv-formaatit eivät veisi liikaa huomiota kotimaisilta ideoilta. Uskottaisiin siihen Suomessakin keksitään uutta, Joonas Nordman sanoo.Katriina Laine / Yle

Tosi-tv ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Viime viikolla Yle kertoi ohjelmiin osallistuvien huonosta kohtelusta sekä sopimuksista, joissa vaaditaan muun muassa vaitioloa isojen sopimussakkojen uhalla. Monet ohjelmiin osallistuvat olivat kokeneet mielenterveysogelmia ohjelman jälkeen.

Nordmanin mielestä avattu keskustelu on hyvä. Hän näkee, että ohjelmia tekevät tuotantoyhtiöt ovat vastuussa siitä, minkälaisia ihmisiä ne mukaan ottavat. Jos ihmisellä on henkisesti vaikeasti läpikäytäviä asioita, heitä ei Nordmanin mukaan pitäisi ottaa ohjelmaan.

Hän tosin ymmärtää sen, että some- ja klikkiotsikoiden aikana tv-ohjelmiin halutaan kiinnostavia ihmisiä, jotka herättävät tunteita.

– Tasapainoinen ihminen, jolla ei ole rajuja mielipiteitä, on epäkiinnostava, Nordman toteaa ja huokaa.

Nordman on itse osakkaana Yellow Film & TV -tuotantoyhtiössä. Firma ei juurikaan tee tosi-tv-ohjelmia. Ainoat niistä ovat kesyjä kuten Vintage-valtakunta, jossa uppoudutaan vanhojen esineiden valtakuntaan.

Koomikko ymmärtää, että limaisemmalle tosi-tv:lle on kysyntää. Hänen mielestään tekijöiden, osallistujien ja katsojien olisi kuitenkin hyvä ajatella seuraavasti:

– Voisiko oma äitini tai lapseni osallistua tällaiseen ohjelmaan? Herättäisikö se minussa ylpeyttä vai häpeää?

Joonas Nordman
Joonas Nordman ja monikameraohjaaja Jan-Aslak Leino odottavat ohjelman kuvauksien alkamista ja nauravat samalla sivustolle, jossa käsitellään uuden tekniikan aiheuttamaa kauhua kautta vuosisatojen.Katriina Laine / Yle

Nordmanilta löytyy ymmärrystä televisioon pyrkiville nuorille, joita houkuttelee hetki julkisuudessa. Esiintyjänä hän myöntää olevansa narsisti, joka hakee yleisöltä hyväksyntää.

– Kaikkihan me haluamme tulla nähdyiksi ja hyväksytyiksi. Kukapa nyt ei sanoisi, että tuntuu hyvältä, kun kehutaan.

Nordmanin mielestä jokaisen olisi pohdittava julkisuuteen pyrkimisen motiiveja. Moni saattaa ajatella tv-ohjelman avaavan ovet julkkispiireihin tai tuovan uusia työtilaisuuksia. Totuus on kuitenkin se, että nykyisin harva enää muistaa parin vuoden takaisen ohjelman osallistujia.

Mille saa enää nauraa?

Huumori on aina aikansa tuote. Se mikä nauratti pari vuotta sitten, ei välttämättä huvita enää, sillä ihmisten arvot muuttuvat.

Viime vuosina on käyty entistä enemmän keskustelua siitä, millä asioilla saa vitsailla ja millä ei. Voiko koomikko esimerkiksi heittää läppää roduista tai seksuaalisesta suuntautumisesta?

Yhtenä esimerkkinä on noussut esiin 1990-luvun taitteessa Pulttibois-sarja, jossa Pirkka-Pekka Petelius ja Aake Kalliala esittivät rasistisesti saamelaisia ja romaneja. Petelius on myös pyytänyt tätä anteeksi.

– Sketsien ongelma ei ole ollut pelkästään se, että ne ovat rasistisia. Ne eivät ole myöskään hauskoja, Nordman sanoo.

Nordmanin mukaan kyse ei ole siitä, etteikö erilaisia ihmisryhmiä saisi huumorin kautta käsitellä.

– Eiväthän mitkään aiheet ole kiellettyjä. Kyse on siitä, miten niitä käsittelee ja mille nauretaan. Nauretaanko ennakkoluulolle vai ihmiselle, joka on ennakkoluulon kohteena.

Joonas Nordman
– Julkisuus on kohdellut minua hyvin. En herätä erityisen vahvoja tunteita suuntaan tai toiseen, sanoo Joonas Nordman, kun häntä maskeerataan oman ohjelman kuvauksiin.Katriina Laine / Yle

Toisena esimerkkinä on nostettu esiin elokuva Pekka ja Pätkä neekereinä (1960), jossa näyttelijät esiintyvät mustassa maskissa. Elokuvaa ei ole enää julkisesti esitetty, ja Nordman pitää sitä hyvänä ratkaisuna.

Koomikko ei kuitenkaan kannata sitä, että aikakautensa tuotteet pitäisi täysin tuhota. Esimerkiksi tänä keväänä on käyty keskustelua suomalaisen räpmusiikin rasistisuudesta. Sen seurauksena räp-artisti Pyhimys poisti Spotifysta n-sanan sisältävän kappaleen ja räppäri Uniikki otti Youtubesta pois saamelaisia halventaneen Nunnuka-lai-laa-kappaleen musiikkivideon.

Nordmanin mukaan menneisyys ei muutu sitä kieltämällä.

– Kirjarovioista on opittu jotain. Kun pyyhitään pois historiaa, niin silloin mokaa tai ylilyöntiä ei ole olemassa.

Yhden miehen show

_Joonas Nordman Show_’n uusimman jakson nauhoitukset ovat päättyneet. Ohjelma tehdään etukäteen, joten kaikki puheet eivät televisioon asti päädy.

Nordman ei jälkikäteen ohjelmiaan katso. Hän luovuttaa mielellään vastuun leikkaamisesta ohjaajalle ja tuottajalle, ja siirtää ajatuksensa seuraavaan ohjelmaan.

Ohjaaminen tosin kiinnostaa Nordmania. Hän on jo ohjannut kaksi Putouksen kautta, mutta haluaisi tehdä vastaavaa enemmän. Ohjaaminen on kuninkuuslaji, sillä se vaatii laajaa ymmärrystä tv-työstä.

– Joihinkin tehtäviin pitää kasvaa. Ne eivät onnistu tuosta vaan. Pelkkä into ja hyvä tahto eivät riitä. Itsellä vuodet ovat kuitenkin antaneet ohjaamiseen enemmän rahkeita.

Joonas Nordman astuu parrasvaloihin show:n nauhoituksen alkaessa
– Yleisön nauraminen on koomikolle hyväksynnän mitta, sanoo Joonas Nordman astuessaan oman show'nsa nauhoituksiin. Korona-aikana paikalla ei ole lainkaan yleisöä.Katriina Laine / Yle

Nordman on asettanut tavoitteekseen, että hän voisi vetää nimikko-ohjelmaansa pidempään kuin Joonas Hytönen vuosituhannen alussa. Hytösen talk show’ta esitettiin 1999-2003, ja Nordmanin ohjelma on nyt toisella kaudella.

Koomikko haaveilee myös paluusta stand upin pariin. Alalla puhutaan, että vasta sitten on ammattilainen, kun pystyy vetämään tunnin lavalla yksin.

– Mutta sille ei pidä laittaa aikamäärettä. Toisaalta, jos en aseta itselleni tavoitetta, se jää tekemättä.

Nordman on ottanut ohjenuorakseen sen, että hänen tekemästään viihteestä välittyy hyvällä sydämellä tekeminen. Siten voi nauraa vaikka rajuimmillekin jutuille.

– Hyvä viihde on oivaltavaa ja hauskaa. Siitä saa enemmän energiaa kuin se ottaa.