1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. uhanalaiset lajit

Mr Bluen liikkeet paljastavat, miten äärimmäisen uhanalaiset linnut elävät – kiljuhanhia on enää alle sata, mutta tilanne on muuttumassa

Pohjolan uhanalaisimman lajin romahdus on ollut raju. Alimmillaan kanta oli 2000-luvun alussa viitisenkymmentä, kun sata vuotta aiemmin luku oli kymmenentuhatta. Suomessa tutkitaan nyt kiljuhanhen mahdollista pesintää DNA-näytteiden avulla.

Uhanalaiset lajit
Kiljuhanhia syömässä pellolla.
Mr Blue on lähetin kaulassa kuvassa oikealla. Sen ansiosta kiljuhanhien matka voidaan dokumentoida tarkasti.WWF Kiljuhanhityöryhmä /Tapio Kostet

Mr Blue ruokailee rauhallisesti pellolla pienen metsälaikun suojassa Siikajoen Karinkannassa. Hänen ansiostaan Pohjolan piskuisen kiljuhanhipopulaation edesottamuksista ja sen elämän dynamiikasta tiedetään hyvinkin paljon.

Kiljuhanhet tulivat tänä vuonna vapun tienoilla kahdessa porukassa Oulun seudun levähdyspaikalle.

Äärimmäisen uhanalainen Mr Blue on yksi joukon hanhista. Hän sai kaulaansa kevyen satelliittipannan Pohjois-Norjan Porsanginvuonolla kesällä 2018. Siksi sen liikkeet ovat tarkkaan tiedossa.

Lintu sai nimensä vasemman jalan kahden sinisen värirenkaan mukaan, kertoo kiljuhanhia vuosia työkseen seurannut Risto Karvonen tämän kevään asemapaikallaan Siikajoen Karinkannassa.

– Satelliittipaikannus on helpottanut lintujen seuraamista äärimmäisen paljon, sanoo WWF:n kiljuhanhityöryhmään kuuluva Karvonen.

Risto Karvonen
WWF:n kiljuhanhityöryhmän Risto Karvonen otti vapun tienoilla Siikajoella vastaan Mr Bluen ja muiden sen mukana tulleiden kiljukkaiden seurannan virolaisilta virkaveljiltä ja luovutti viestikapulan vajaat kaksi viikoa myöhemmin norjalaisille kollegoille. Janne Körkkö / Yle

Oulun seudulla kiljuhanhia seurataan Karinkannan lisäksi myös niiden kahdella muulla perinteisellä levähdyspaikalla: Liminganlahdella ja Hailuodon Härkäsäikässä.

Kyseessä on maailman pisin yhtäjaksoinen kiljuhanhiseuranta.

Epäonnistunut pesintä vie hanhet Siperiaan

Viime vuonna Pohjolan hanhilla oli erinomaisen huono pesintäkesä. Poikasia jäi henkiin vain yksi, ja lähes koko Pohjolan kiljuhanhipopulaatio lähti sulkimaan noin 4 000 kilometrin päähän Taimyrin niemimaalle Venäjän Siperiaan.

Syksyllä Pohjolan kiljuhanhet lähtivät sieltä muutolle Venäjän yli yhdessä läntisen pääpopulaation kanssa. Ne eivät kuitenkaan lähteneet pääjoukon mukana sen tärkeimmille talvehtimisalueille Kaspianmeren ympäristöön, vaan jatkoivat Kazakstanista Ukrainan kautta Kreikkaan

.

Pohjoismaiden kiljuhanhipopulaation muuttoreitit
Jos kiljuhanhen pesintä onnistuu, se muuttaa suoraa reittiä Pohjois-Norjasta Kreikkaan. Jos pesintä epäonnistuu, linnut matkaavat talvehtimisalueelle Siperian ja Kazakstanin kautta.Kiljuhanhi-LIFE -hanke/WWF Suomi

Siperian itäosissa pesivän kiljuhanhien itäisen pääpopulaation talvehtiminen taas on pääosin keskittynyt Kiinan Dongting-järvelle.

Pidemmän ja metsästyspaineeltaan kovemman muuttomatkan takia kiljuhanhia tuli tänä keväänä Karinkannan pelloille vain 85, kun vielä viime vuonna Mr Bluen joukon määrä oli 102.

Enimmillään pohjoismainen kanta on ollut 2000-luvulla vuonna 2016, jolloin talvehtimisalueella Pohjois-Kreikan Kerkini-järvellä niitä laskettiin olevan 130.

Jos viime kesän pesintä olisi onnistunut, linnut olisivat muuttaneet vaarattomampaa läntistä reittiä Suomen, Viron, Liettuan ja Unkarin kautta Kreikkaan. Niistä isompi osa olisi pysynyt hengissä, ja joukko olisi suurempi kuin tuo 85.

Seuranta on mullistanut kiljuhanhitutkimuksen

Kiljuhanhikannan elpymisen kannalta tuloksia on ainakin tähän saakka saatu eniten nimenomaan vuonna 1994 alkaneella satelliittiseurannalla. Se on ollut WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvasen mukaan suojelutyön ydin.

Sen avulla on saatu oikeasti ymmärrys siitä, miten kiljuhanhi muuttaa ja missä se talvehtii. Käsitykset ovat menneet ihan uusiksi niistä ajoista kun vain muutama kiljuhanhi oli rengastettu ja piirrettiin viivoja niiden rengastuspaikkojen ja löytöpaikkojen välillä.

Mies seisoo kaukoputken ja auton vieressä.
WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvasen mukaan kiljuhanhen ahdingon voi kiteyttää siihen, että se muuttaa eri suuntaan kuin muut paremmin menestyneet hanhilajit, jotka talvehtivat Pohjanmeren rannalla. Kiljuhanhen itäisellä muuttoreitillä metsästyspaine on paljon kovempi kuin Länsi-Euroopassa talvehtivilla hanhilajeilla.Timo Sipola / Yle

Kiljuhanhella on todella monimutkainen muuttosysteemi, ja ne liikkuvat koko Euraasian alueella vuodesta riippuen käyttäen eri alueita ja eri reittejä. Mr Bluen satelliittipaikannustiedoista on selvinnyt sekin, että kiljuhanhi saattaa lentää kahdessa vuorokaudessa yli 2 000 kilometriä.

– Nyt meillä on jo kohtuullisen hyvä kuva tästä kokonaisuudesta, sanoo Tolvanen.

Kiljuhanhia pellolla.
Viime vuosi oli ensimmäinen 50 vuoteen, kun pohjoismaiden kiljuhanhipopulaatio muutti syksyllä Oulun kautta. Oulun seudun levähdysalueen metsästyseurat tekivät silloin yhteistyötä Kiljuhanhityöryhmän kanssa muuttavien uhanalaisten lintujen suojaamisessa. © Boris Belchev / Alcedo Wildlife

Lähettimen ansiosta tiedetään sekin, että vasta noin kolmen vuoden ikäisenä pesinnän aloittavan lajin muuttoreitti on lyhyempi ja turvallisempi, kun pesintä onnistuu. Jos pesintä puolestaan epäonnistuu, muuttoreitti on paljon pidempi ja vaarallisempi.

Vuosikymmenten seurannan avulla on saatu selville, että niinä vuosina, kun kiljuhanhi menestyksellä pesii Pohjoisessa, se sulkii siellä ja muuttaa lyhyempää reittiä itäisen EU:n yli Kreikkaan talveksi. Ja jättää Venäjän, Kazakstanin ja Ukrainan väliin.

Pitkä itäinen reitti vaarallisempi metsästyspaineen suhteen, ja tämä on Tolvasen mukaan kohtalonkysymys koko Pohjolan kiljuhanhille.

– On tärkeää, että ne onnistuvat pesinnässään, jolloin ne tulevat valinneeksi myös turvallisemman muuttoreitin, sanoo Tolvanen.

Kiljuhanhen romahdus on ollut raju

Kiljuhanhi on ollut näkyvä osa Suomen alkuperäistä luontoa. Pohjois-Lapissa kiljuhanhi on ollut tavanomainen pesimälaji, ja WWF:n Kiljuhanhityöryhmän jäsen Risto Karvonen kertookin, että inarinsaamessa sitä sanotaan sen kauniin tujuju-huudon takia lauluhanheksi.

Kiljuhanhien tilanne on kuitenkin selvästi parantumassa. Alimmillaan pohjoismainen kanta arvioitiin 2000-luvun alussa vain reiluksi kahdeksikymmeneksi pariksi.

Se on todella vähän, kun lintujen runsauslaskentojen uranuurtaja Einari Merikallio arvioi Pohjoismaiden kiljuhanhikannan olleen 1900-luvun alkupuolella kymmenentuhatta.

Muuallakin maailmassa kiljuhanhien määrät ovat pienentyneet 1900-luvun alkupuolelta, mutta ei läheskään niin paljon kuin Pohjoismaissa. Koko maailman populaatiossa arvioidaan noin 30 000 yksilöä, eli vain kolmasosa vielä 1980-luvun lopun kannasta.

Suomessa kiljuhanhien vaikeaan tilanteeseen herättiin 1980-luvun puolessa välissä. Niitä tarhattiin useana vuonna Hailuodossa, mutta tästä toiminnasta luovuttiin kun havaittiin, etteivät ihmisen kasvattamat kiljukkaat pärjänneet luonnossa.

Dna kertoo, pesiikö uhanalainen laji Suomessa

Nyt käsillä olevassa kolmannessa kiljuhanheen kohdistuvassa EU:n Life-ohjelmassa otetaan dna-näytteitä Ylä-Lapin entisten ja uusienkin potentiaalisten kiljuhanhen pesintälampien vedestä.

Tutkija ottaa vesinäytettä.
Oulun yliopiston tutkijatohtori Johanna Honka vastaa hankkeessa varsinaisesta dna-tutkimuksesta. Vesinänäyte ruiskutetaan suodattimeen. Siitä voidaan katsoa, löytyykö kiljuhanhen dna:ta.Timo Sipola /Yle

Niistä selvitetään tänä ja ensi kesänä otettavien dna-näytteiden avulla mahdolliset kiljuhanhien pesinnät.

Viimeisin varmistettu pesintä Suomessa on vuodelta 1995. Myös EU:hun kuulumaton Norja tukee hanketta voimakkaasti.

Käytännössä tunturilampien vesistä mahdollisesti löytyvä dna on hanhen ihoa, höyheniä ja kakkaa. Nyt ensimmäistä kertaa hanhilla käyttöön otettava menetelmä on hyvä nimenomaan piilottelevien lajien tutkintaan.

Näytteidenotto alkaa juhannusta edeltävällä viikolla. Painopistealueet ovat Kaldoaivin, Paistunturin ja Pöyrisjärven erämaa-alueet Tunturi-Lapissa.

– Jos pesintöjä löytyy, niitä ryhdytään seuraamaan ja suojelemaan, kertoo näytteiden keruusta Ylä-Lapissa vastaavan Metsähallituksen luontopalveluiden erikoissuunnittelija Stefan Siivonen.

Suojelu tarkoittaa tässä sitä, että lajia suojellaan pedoilta ja ihmisten aiheuttamalta häirinnältä.

– Hankkeessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että ilmastonmuutoksen myötä kiljuhanhi on muuttanut muuttokäyttäytymistään. Yritämme selvittää ne alueet, jotka tulevaisuudessa voivat olla kiljuhanhelle Suomessa tärkeitä, sanoo WWF:n Petteri Tolvanen.

Kiljuhanhien muuttoa seuraamassa
DNA-tutkimuksessa ovat mukana Oulun yliopisto, Metsähallitus ja WWF. Se on osa kansainvälistä kiljuhanhi LIFE -hanketta, joka alkoi viime lokakuussa.Janne Körkkö / Yle

Miten Mr Bluen matka jatkuu?

Kiljuhanhen suojelutyö on kansainvälinen tehtävä. Toimenpiteiden on oltava oikeita ja kohdennettu kaikkialle muuttoreitin varrelle.

Mr Bluen lähetin paljasti myös sen, mihin muuttomatkalla olleet linnut olivat kadonneet perinteiseltä levähdyspaikalta Viron Matsalussa. Ne olivat ilmeisesti häirinnän takia siirtyneet Hiidenmaalle, mistä linnut tänäkin vuonna tulivat yhtä kyytiä Oulun seudulle.

Nykyään kiljuhanhien liikkumista seurataan tarkasti koko muuttomatkan ajan sekä lähettimien avulla että perinteisellä lintualan ammattilaisten seurannalla maastossa.

Viestikapula vaihtuu seurantaryhmältä toiselle aina kun linnut lähtevät etenemään.

Siikajoen maisemista kiljuhanhet lähtivät taas tuulen kääntyessä etelään kohti Porsanger-vuonoa Pohjois-Norjassa. Matka kestää hyvällä etelätuulella noin seitsemän tuntia.

– Kun ne aamulla lähtivät seitsemän maissa, norjalaiset seurantaryhmän ihmiset varautuvat ottamaan ne kahden aikaan iltapäivällä vastaan, sanoo Karvonen.

Oulun seudulla kiljuhanhet levähtävät muuttomatkallaan yleensä Hailuodon Härkäsäikässä, Liminganlahdella tai Siikajoen Karinkannassa. Katso video Karinkannan pelloilta ja Säärenperän rantaniityiltä, missä kiljuhanhia työkseen suojeleva Risto Karvonen seurasi lintujen levähdystä.

Kiljuhanhivideot: Tapio Kostet/WWF

Keskustelu on auki keskiviikkoon kello 23:een asti.