Hyppää sisältöön

Legendaarinen Maija Isola matkusti paljon – Unikko-kuosin suunnittelijan ura taidemaalarina on monelle yllätys

Maija Isola suunnitteli Marimekolle vuosikymmeniä painokangasmalleja. Taidemaalarina hän on jäänyt kuitenkin tuntemattomaksi, vaikka maalasi lähes 50 vuotta. Nyt Hämeenlinnan taidemuseossa on esillä hänen värikkäitä teoksiaan.

Maija Isola vuonna 1962. Kuva: Asko Tolonen, yksityinen kuvakokoelma

Vahvat värit ja muodot. Ne tulevat vastaan ensimmäisenä Hämeenlinnan taidemuseon näyttelyssä, joka esittelee Maija Isolan (1927–2001) teoksia. Tunnelma välittyy jo näyttelyn nimessä: Vahva ja värikäs sivellin – Maija Isolan maalauksia.

– Me esittelemme häntä taidemaalarina. Täällä on tuttuja muotoja ja värejä, mutta ehkä kokonaisuutena kuitenkin yllätys yleisölle, että hänellä on niin mittava ja mahtava taidemaalarin ura, näyttelyn kuratoinut amanuenssi Päivi Viherluoto sanoo.

Maija Isola oli väsymätön ja utelias tutkija ja kokija, kertoo Isolan näyttelyn Hämeenlinnaan kuratoinut amanuenssi Päivi Viherluoto.

Viherluodon mukaan Isola piti aikanaan vähän näyttelyitä. Joitakin taiteilijan yksityisnäyttelyjä oli 1950- ja 60-luvuilla. Isola järjesti ja suunnitteli vuonna 1979 laajan, 160 työn retrospektiivisen näyttelyn Helsingin Taidetaloon.

Vuonna 1991 Maija Isola lahjoitti Hämeenlinnan taidemuseolle 43 teoksen kokoelman, joka on läpileikkaus taiteilijan tuotannosta vuosilta 1955–1988. Lahjoituskokoelmasta koottiin myös näyttely.

Nyt nähtävillä olevassa kokonaisuudessa kyseinen lahjoituskokoelma toimii runkona, mutta mukana on teoksia myös yksityiskokoelmista ja muutamista julkisista kokoelmista. Esillä on toista sataa maalausta.

– Nyt on viimeistäänkin aika esitellä häntä taidemaalarina.

Isola rakasti Algerian kuumuutta

Maija Isola oli työteliäs ja ahkera. Hän teki koko ajan painokangasmalleja Marimekolle ja samalla myös maalasi.

Kun Isola lahjoitti töitään taidemuseolle, Päivi Viherluoto pääsi keskustelemaan taiteilijan kanssa hänen urastaan ja maalaamisestaan. Isola kertoi, että hän oli maalannut suuren osan painokangasmalleistaankin siveltimellä. Moni työ sai alkunsa lattialla istuen ja siveltimellä leikitellen.

– Hän totesi: "Taidemaalarihan minä olen".

Taiteilijalle oli tärkeä oma pihapiiri ja sen lähiluonto Kaunismäessä Riihimäen Arolammilla. Isola matkusti paljon ja asui myös pitkiä aikoja ulkomailla.

Ensimmäisen kerran hän matkusti ulkomaille vuonna 1948, kun hän toimi tiskaajana ravintolassa Oslossa. Tuohon aikaan hän oli jo aloittanut opinnot Taideteollisuuskeskuskoulussa.

Muotoja ja värejä tallentui maalauksiin vuosien saatossa muun muassa Pariisista, Välimeren saarilta, Pohjois-Afrikasta ja Appalakkien vuoristosta.

Esimerkiksi Algeriassa taiteilija asui neljä vuotta. Ajanjakso näkyy luonnollisesti hänen taiteessaan ja myös taidemuseon näyttelyssä.

Tyttärelleen kirjoittamissa kirjeissä Isola kertoo Algerian ylenpalttisesta ilmastosta, tukahduttavasta kuumuudesta ja Saharan hiekasta. Silti hän rakasti kaikkea sitä ja koki maan paratiisina.

"Olen tehnyt vähän Marimekon värityksiä, maalannut 4 pientä öljyväritaulua ja joitakin kangasmalleja guasseilla. Tämä luonto ilmiöineen on minulle jatkuva ihmetyksen aihe. Ja vaikka olen koko ajan oikeastaan tässä huvilassa ja puutarhassa, on täällä aina jotain uutta. Joka päivä meri on erivärinen ja taivas ja vuoret kaukana." Kristinalle 30.10.1971, Aïn el-Turck.

Näyttelyssä esiin nousevat myös muut matkat. Kuten Kreeta.

Maija Isolan maalauksia on esillä Hämeenlinnan taidemuseossa 12. syyskuuta asti.