1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. poronhoito

Poronhoitovuosi huipentuu vasojen syntymiseen – joskus vasa kuitenkin jää orvoksi, eikä se selviä ilman hoitoa: katso video

Toukokuu on porojen vasonta-aikaa. Monissa paliskunnissa vasat syntyvät vapaana luonnossa, mutta osa varmistaa vasomisen onnistumisen kokoamalla vaaminsa vasotusaitoihin. Jos vasa jää ilman emoa, ei se selviä ilman ihmisen apua.

Osmo Seurujärvi
Osmo Seurujärven perhe Inarin Partakossa on ottanut kaksi orpoa vasaa huollettavakseen. Seurujärven Čirri-koira osallistuu myös vasojen hoitamiseen.

Toukokuun puolivälissä alkaa pohjoisen metsissä ja tuntureilla kaikua poronvasojen rou'unta. Saameksi toukokuu onkin asianmukaisesti miessemánnu, vasakuu.

Monissa paliskunnissa vasat syntyvät luonnossa, mutta osa poronhoitajista kokoaa naarasporonsa eli vaaminsa omiin aitoihinsa vasomaan. Myös Muttusjärven paliskunnan poroisäntä Osmo Seurujärvi vasottaa osan vaameistaan omassa aidassa, osa taas on metsässä vapaana. Muttusjärven paliskunta sijaitsee Inarin koillisosassa.

Tänä keväänä Seurujärvi on päässyt todistamaan jotakin erikoista: kaksi vaamia sai kaksoset, mikä poroilla on harvinaista. Tällaisissa tilanteissa käy usein niin, että vaami ei jaksa ruokkia molempia vasoja.

Seurujärven kaksoset saaneista vaameista toinen vaikuttaa jaksavan huolehtia molemmista vasoistaan, mutta toinen ei.

Seurujärven kotona vilistää nyt kaksi orpovasaa: toinen kaksosista ja nuoren vaamin hylkäämä orpo vasa. Nuoret vaamit eivät välttämättä osaa vielä huolehtia vasoistansa, joten ne voivat alkaa hylkiä vasaansa.

Vasat ovat pieninä hauskoja, mutta ne kasvavat nopeasti.

– Ei niitä kannattaisi elättää, mutta alapa niitä nyt tappamaan, tokaisee Seurujärvi samalla kun toinen vasoista imee hänen sormeaan.

Seurujärven perhe ruokkii vasoja tuttipullolla äidinmaidonkorvikkeella ja hänen vaimonsa on hankkinut myös lehmän ternimaitoa vasoille. Pian vasat alkavat kuitenkin syömään myös kasveja maasta.

– Harmejahan nämä vain aiheuttavat. Voi olla, että mummon perunamaa on kohta syöty, naurahtaa Seurujärvi.

Vasottaminen turvaa vastasyntyneet vasat ja herkillä olevat vaamit

Tärkeä syy vasottamiselle on se, että vasat voidaan merkitä omistajansa merkkiin omassa aidassa heti syntymisen jälkeen, sillä ainakin osassa saamelaispaliskunnista ei ole yhteisiä vasanmerkityksiä.

Myös Petri Mattus vasottaa suurimman osan vaameistaan omassa aidassaan. Hän kuuluu Hammastunturin paliskuntaan, mikä sijaitsee Inarin lounasosissa.

Vasomisen aikaan vaamit ja vastasyntyneet vasat ovat herkimmillään. Omissa aidoissa ja ihmisten lähettyvillä ne ovat pedoilta turvassa, vaikka vasottaminen onkin kovaa työtä.

– Toukokuu on täynnä työtä ja porojen ruokkiminen maksaa, mutta olen todennut, että vasottaminen on kannattavaa. Se tuottaa itsensä takaisin parempana vasaprosenttina. Metsässä on paljon petoja, ja ne ovat oppineet porojen vasontapaikat, kertoo Mattus.

Petri Mattuksen mielestä ensimmäisen vasan näkeminen toukokuun alussa on kevään paras hetki. Kuva: Xia Torikka / Yle

Sekä Seurujärven että Mattuksen perheiden aidat ovat muutaman kilometrin päässä kotoa, ja he käyvät aidoillansa useasti päivässä. Mattuksella on tapana joskus myös yöpyä aidan lähettyvillä laavussa.

Silti pedot voi päästä vasojen kimppuun.

– Iso kettu tappoi tänä keväänä neljä vasaa, huokaisee Osmo Seurujärvi.

Mattuksen aidalla on tänä vuonna mennyt kaikki hyvin, mutta jokunen vuosi sitten paikalla vieraili karhu.

Vasoja tappavat eniten karhu ja kotkat. Seurujärvet ovat kuitenkin huomanneet hyvän tavan pitää kotkat loitolla.

– Variksilla on aidan lähistöllä pesä, jota ne suojelevat. Ensin kirosin niitä, kun ne tulevat syömään porojen ruoat. Sitten huomasin, että kun ne alkavat lentelemään ja rääkymään, niin ei kotka kauaa siinä viihdy, iloitsee Seurujärvi.

Vasottaminen huipentuu vasojen merkintään

Kun vaamit ovat vasoneet ja vasat on merkitty omistajansa merkkiin, porot pääset laiduntamaan vapaana.

Mattuksen perhe merkkaa vasat sitä mukaa kun ne syntyvät ja päästää merkatut vasat vaameineen vapauteen heti merkkaamisen jälkeen. Perheen lapset, 14-vuotias Pietu Mattus ja 12-vuotias Penjami Mattus ovat isällensä suuri apu vasotusaidalla.

Petri Mattuksen lapset Penjami (vas.) ja Pietu (oik.) Mattus haluavaisit jatkaa poronhoidon parissa. Kuva: Xia Torikka / Yle

Heidän paliskuntansa Hammastunturi järjestää myös paliskunnan yhteiset vasanmerkitykset kesäisin tunturissa. Poikien mielestä vasottaminen on kivempaa, sillä isossa aidassa vasojen kiinni saaminen vaatii enemmän taitoa.

– Täällä on vaikeampi saada vasat kiinni, koska vasanmerkityspaikassa on pienempi kirnu, missä ne otetaan kiinni. Täällä pitää kävellä niiden perässä, kertoo Pietu Mattus.

Lapset myös oppivat porotöitä, kun pääsevät ottamaan isästänsä mallia. Penjami Mattus on opetellut jo itse merkkaamaan omat vasansa ja osaa kertoa sujuvasti oman merkkinsä.

– Oikeassa korvassa on alla-päällä hangat, haara ja haaran sisään. Vasemmassa korvassa on päältä hanka ja hanganpää poikki, ja kaksi pykälää alla, kuvailee Penjami Mattus.

Poronhoitajan talven uurastus palkitaan keväällä, kun vasat syntyvät. Se on monelle poronhoitajalle vuoden kohokohta.

– Onhan se kevään paras hetki, kun näkee toukokuun alussa ensimmäisen vasan ja uutta elämää hangella, hymyilee Petri Mattus.