1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. nauru

Tutkimus: Koira osaa nauraa – ja niin osaa lehmäkin

Ihminen nauraa hyväntahtoisesti tai pirullisesti, itsekseen tai porukassa, mutta perimmiltään kyse on samasta kymmenien miljoonien vuosien takaisesta ominaisuudesta, jonka tuore tutkimus löysi kymmeniltä eläinlajeilta.

Ihmisen mielestä koiranpennut ärisevät nutuuttaessaan toisiaan. Koiran kielellä ärinä onkin naurua, kertoo tutkimus. Kuva: Caroline Brinkmann / Rex Features / AOP

Kun telmivä koira urahtelee ihmiselle tai toiselle koiralle, se ei ole uhittelua vaan aivan päinvastoin, sanovat yhdysvaltalaisen UCLAn (siirryt toiseen palveluun) yliopiston tutkijat.

Bioacoustics (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan koira kertoo ääntelyllään, että leikkiähän tämä vain on, ei tässä aiota tosissaan kurkkuun käydä. Niinpä toisellakaan ei ole rajuksikaan yltyvässä leikissä syytä todelliseen aggressioon. Toisin sanoen koiria naurattaa.

Antropologi Sarah Winkler sai tutkimusidean havaittuaan, että leikkivät reesusmakakit huohottavat hiljaa. Hän ryhtyi yhdessä kommunikaatiotutkimuksen professorin Greg Bryantin kanssa kartoittamaan leikkivien eläinten ääntelystä tehtyjä tutkimuksia.

He haarukoivat tutkimusartikkeleista ääntelyn voimakkuutta, tonaalisuutta ja korkeutta. Heitä kiinnosti, olivatko äänet yksittäisiä huudahduksia, pitkiä tai lyhyitä, vai oliko niillä kenties jokin rytminen kuvio.

Tutkimuksessa löytyi kaikkiaan 65 eläinlajia, joiden voidaan sanoa nauravan, vaikka se ei ihmisestä aina siltä ehkä kuulostakaan.

Esimerkiksi suuren pohjoisamerikkalaisen hirvieläimen vapitin nauru kuulostaa kirkaisuilta. Rotan nauru puolestaan on niin korkeataajuista, ettei ihmiskorva kuule sitä.

– Tutkimuksemme osoittaa, että vain ihmiselle kuuluvana pidetty ominaisuus onkin lujasti sidoksissa sellaisiin lajeihin, joista ihmisen kehityspolku erosi kymmeniä miljoonia vuosia sitten, sanoo Bryant.

Leikki kesken Bahaman vesillä. Atlantintäplädelfiinit kuuluvat lajeihin, joiden todettiin osaavan nauraa. Kuva: Michael Nolan / Splashdown / AOP

Naurutaitoisten eläinten listalle päätyivät monien apinoiden lisäksi muun muassa pullokuonodelfiinit, afrikannorsut ja mustakarhut sekä Suomessa tutummat ketut, kärpät ja lehmätkin.

Nauraminen osoittautui ennen muuta nisäkkäiden ominaisuudeksi. Kaloilla, sammakkoeläimillä ja matelijoilla sitä ei ole koskaan havaittu. Varmaa ei edes ole, leikkivätkö ne. Lintulajeja nauravien listalla on neljä, muun muassa undulaatti.

Yhdessä Winklerin ja Bryantin haarukoimista tutkimuksista uudenseelanninpapukaijoihin kuuluvat keat saivat kuulla äänitteen leikkivien lajitoverien kikattelusta. Moni innostui äänestä ja ryhtyi houkuttelemaan toisia leikkiin.

Tutkimusartikkelin (siirryt toiseen palveluun) ohessa on video, jolta voit kuunnella kean naurua.

Onko ihmisen lisäksi siis muitakin eläimiä, joiden nauru on tarttuvaa? Kansainvälisen keatutkimuksen tekijät myönsivät, että kysymyksessa saattaa olla hiven antropomorfisimia, ihmisenkaltaistamista. Hypoteesissä on kuitenkin myös järkeä, he sanoivat.

Kea tekee tuttavuutta auton kanssa Uudessa-Seelannissa. Kuva: Terry Whittaker/ Flpa / AOP

Ihmisellä naurulle on kehittynyt monia merkityksiä, jotka meillä ovat käytössä myös muualla kuin leikissä ja joilla ilmaistaan positiivisten lisäksi myös negatiivisia tunteita.

UCLAn tutkijoiden mukaan nauru kuuluukin samalla sekä tavallisimpiin että mystisimpiin tapoihimme käyttää ääntämme.

Vertailevan neuroanatomian viimeaikainen kehitys on tarjonnut kiehtovia oivalluksia tahdonalaisen äänenmuodostuksen alkuperästä, ja tulevaisuudessa tällä tutkimusalalla saadaan epäilemättä lisää tietoa lajien yhteyksistä, he sanovat.

Muiden lajien signaalien tutkiminen voi siis auttaa ymmärtämään sitä, millainen evoluutio on johtanut ihmisten kikatuksen, hohotuksen, kiherryksen ja hörähtelyn kirjoon hyvin monenlaisten tunteiden ilmaisuna.

Jäyhästä perusilmeestään huolimatta vuorigorillakin kuuluu naurutaitoisten lajien joukkoon. Tämä yksilö kuvattiin Mgahingan luonnonpuistossa Ugandassa. Kuva: Herbert Kratky / AOP

Vaikka Winkler ja Bryant pyrkivät nauravien lajien listassaan kattavuuteen, jatkotutkimuksia tarvitaan, he sanovat. Monet eläinlajit ovat huonosti tunnettuja, ja tutkituillakin nauraminen on voinut jäädä ihmisiltä huomaamatta, koska se on usein hyvin hiljaista.

Juuri volyymi onkin selvin erottava tekijä ihmisen ja muiden eläinten naurussa. Ihminen käyttää äänekästä naurua ryhmäytymiseen. Muut tarkoittavat viestin useimmiten pelkästään leikkikumppaninsa korville.

Kissatkin nauravat, mutta aivan hiljaa, tutkijat totesivat.

Lue myös:
Tutkimus: Kissan kanssa voi viestiä silmäpelillä