1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kuvataide

Näin valtavia teoksia on taidemuseoissa esillä harvoin – Katharina Grossen näyttely pakotti HAMin rakentamaan ilmastoinnin uusiksi

HAMin eli Helsingin taidemuseon tämän kesän tähti on saksalaistaiteilija Katharina Grosse. Hänet tunnetaan spreijaamalla tehdyistä teoksista, jotka yhdistyvät näyttelytilan arkkitehtuuriin.

Katharina Grosse jättiläisteoksensa laskoksien lomassa. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Kun astuu sisään Helsingin taidemuseoon, ensimmäinen tunne on ällistys. Tilaa dominoivat yli kymmenen metriä korkeat silkille printatut valokuvat ja jättiläismäinen, katosta riippuva, satoja kiloja painava kangas, joka hehkuu kaikissa sateenkaaren väreissä. Vuonna 1937 rakennetun Tennispalatsin kaarihallit ovat sukeltaneet toiseen todellisuuteen.

– Rakennus on hyvin tärkeä osa tätäkin teosta, koska se pitää teosta pystyssä. Arkkitehtuurin ja taideteoksen välillä on tasa-arvoa, koska ei voi sanoa, mihin toinen päättyy, ja mistä toinen alkaa, Katharina Grosse toteaa.

Katharina Grosse maalasi satoja kiloja painavan taideteoksensa paikan päällä HAMissa. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Valtavat silkille painetut valokuvat vaikuttavat ensin abstrakteilta, mutta tarkemmalla katselulla niistä paljastuu taiteilijan työprosesseja. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Katharina Grosse (s. 1961) on niittänyt kansainvälistä mainetta monumentaalisilla teoksillaan, jotka venyttävät maalaustaiteen rajoja ja muokkaavat samalla myös näyttelytilaa. Voisi sanoa, että Grossen maalaukset ovat paenneet perinteisten taulukehysten ulkopuolelle, kankaina taas ovat toimineet sekä sisä- että ulkotilat. Grosse on värittänyt uusiksi muun muassa Berliinin Hamburger Bahnhof -museon ja 1500 neliön kokoisen näyttelytilan Shanghaissa, mutta myös purkukuntoisen rakennuksen New Yorkin Rockaway Beachilla.

Funktionalistista tyylisuuntaa edustavan Tennispalatsin Grosse kokee kiehtovana paikkana taiteelleen.

– Tämä on hyvin epätavallinen tila, jo historiansa takia. Rakennushan ei alun perin ole ollut museo, vaan se on toiminut tenniskenttänä. Olen aina pyrkinyt etsimään uusia näkökulmia maalaamiseen, ja nyt yksi inspiraationlähteistä on ollut se, että tämä on aiemmin ollut toisenlainen rakennus.

Katharina Grossen taideteoksen lukuisat yksityiskohdat saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Harkiten toteutettu draperia eli kankaan laskostus viittaa taidehistoriaan: draperia on ollut tärkeä visuaalinen tehokeino jo antiikin ajan veistoksissa. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Teoksen pohjamateriaalina on ollut kestävä purjekangas. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Katharina Grossen teokset kurottautuvat HAMissa yli kymmenen metrin korkeuteen. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Uusia näkökulmia spreijaamiseen

Katharina Grosse toteuttaa jättiläistyönsä spaymaaleilla ja maalipistooleilla. Yksi syy tähän on se, että taiteilija haluaa käyttää työvälineitä, joilla on arkipäiväistyneet ja teolliset lähtökohdat.

– Nykyelämässä kaikki on enemmän tai vähemmän spreijattua: autot, laivat sekä pöydät, joiden ääressä ruokailemme päivittäin. Jopa printtereissä on pienet mustesuihkut. Spreijaaminen on meille hyvin tuttu asia. Pidän kyseisestä tekniikasta, koska sillä voi tuottaa hyvin monimutkaisia ja monikerroksisia kuvastoja.

Työmetodien ja -välineiden takia Grossen kohdalla on kiinnostavaa tietää, mikä on hänen suhteensa tilapäiseen purkutaiteeseen ja graffiteihin. Taiteilijan mukaan yhtäläisyyksiä ei kuitenkaan juuri löydy.

– En oikein tunne linkittyväni graffiteihin, vaikka tokihan töissäni on visuaalinen linkki graffititaiteeseen. Pikemminkin taiteessani on enemmän yhtäläisyyksiä jalkapalloilijoihin. Pelaaja ennakoi toisen pelaajan liikkeitä ja arvioi suuriakin etäisyyksiä, ennen kuin potkaisee pallon johonkin suuntaan. Spreijaamisen kanssa on sama juttu.

Helsingin taidemuseon kaarihallien ikkunat ovat näyttelyiden aikana lähes poikkeuksetta peitettyinä. Nyt yleisöllä on harvinainen tilaisuus kokea hallit ikään kuin luonnontilassa. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Kilometrin verran kangasta

Tämän kokoluokan teoksia on kotimaisissa museoissa harvoin esillä, ja Helsingin taidemuseolta näyttelyn pystytys on vaatinut varsin radikaalejakin toimenpiteitä. Normaalisti näyttelytilan ikkunat on peitetty, nyt yli kymmenen metrin korkeuksiin ulottuviin kaarihalleihin tulvii luonnonvaloa. Tällaista on tapahtunut esimerkiksi Yoko Onon When did you see the horizon lately -näytelyn kohdalla vuonna 1999.

– Olemme nostaneet valokiskot lähes kattoon saakka, ja jopa ilmastointijärjestelmä on jouduttu rakentamaan uusiksi. Syynä on se, että toisenlainen ilmastointisysteemi olisi heiluttanut liikaa silkille painettuja valtavia kuvia, HAMin koordinaattori Antti Kauppinen kertoo.

HAMin koordinaattorin Antti Kauppisen mukaan näyttelyn takia muun muassa taidemuseon ilmastointia jouduttiin uusimaan. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Kauppisen mukaan näyttelyä on ollut rakentamassa kymmeniä käsipareja.

– Katosta roikkuvaan teokseen on kulunut yli kilometri purjekangasta, ja sen työstämistä varten meillä on ollut täällä lavastamiseen erikoistunut ompelija. Silkkiä taas on ollut silitettävänä satojen neliömetrien verran. Tämän mittakaavan kokoisia teoksia tekeviä taiteilijoita ei kovin montaa maailmassa ole.

Katharina Grossen kertoo viime aikoina inspiroituneensa muun muassa goottilaista maalaustaidetta edustavan Giotton (1267 - 1337) freskoista ja Akira Kurosawan Rashomon – paholaisen temppeli -elokuvasta. Etenkin elokuvan rankkasadetta visualisoiva alku on tehnyt taiteilijaan vaikutuksen. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Katharina Grossen jättiteoksissa on harvinaista sekin, että yleisö voi vapaasti kävellä niiden päällä. Grossen mukaan yleisön interaktio eli osallistuminen ikään kuin viimeistelee teokset, ja häntä kiinnostaa myös teoksissa tätä kautta tapahtuva muutos.

– Olen aiemmin tehnyt kolme, neljä tämän kokoista tai vieläkin suurempaa teosta. Parin kuukauden kuluttua tällaiset työt näyttävät hyvin erilaisilta – mieleen tulee petaamaton sänky. Teoksiin tulee uusi ulottuvuus: ihminen on ollut niissä mukana. Sinä jätät niihin jälkesi.

Kesäkuussa Katharina Grosse toteuttaa myös Helsinki biennaaliin Shutter Splinter -maalausinstallaation. Se kattaa Vallisaaren vanhan koulurakennuksen ja sitä ympäröivän villiintyneen kasvillisuuden.

Lisää aihepiiristä:

Nyt riittää katsottavaa ja kuunneltavaa: Kaija Saariahon ja Raija Malkan moniaistinen Blick täyttää Amos Rexin eikä mahdu yhteen valokuvaan

Jättihalleissa Espoossa aukeaa vaikuttava näyttely – katso kuvat köysipuusta, kullanvärisistä riisipiirakoista ja muista teoksista

Valtasiko lapasesta lähtenyt biologinen koe Kiasman? Islantilainen Shoplifter tekee jättiläismäisiä taideteoksia synteettisistä hiuksista: "Haluan värikkään elämän!"

Thaimaalainen kohutaiteilija luo kiehtovan painajaismaisia maailmoja kaatopaikkajätteestä

Ernesto Neton taide on shamanismin ja poliittisuuden outo avioliitto