1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. vanhemmuus

Kasvatuksella voi muuttaa maailmaa, uskoo positiivisen kasvatuksen luonut Tiia Trogen, ja kertoo viisi asiaa, jotka vanhempien tulisi tietää

Trogenin mukaan vanhemmuutta häiritsevät nykypäivänä jatkuva kiire ja aikataulut. Kiireessä vanhemmat saattavat turvautua kasvatusmenetelmiin, jotka vain lisäävät lasten ei-toivottua käyttäytymistä.

Tiia Trogenin mukaan lapsella pitää olla selkeät rajat, joista pidetään kiinni positiivisin keinoin. Lasta ei ole tarkoitus opettaa tottelemaan, vaan ajattelemaan. Kuva: Hanna Terävä / Yle

Hyvinkääläinen Tiia Trogen tiesi jo lapsena elämäntehtävänsä: hän haluaa paljon lapsia ja pelastaa maailman.

Nyt Trogenilla on takana 20 vuotta töitä lasten parissa ja hän on kehittänyt oman positiivisen kasvatuksen menetelmän. Viimeiset neljä vuotta Trogen on päätyökseen kouluttanut niin ammattikasvattajia kuin vanhempiakin.

Hän uskoo vahvasti olevansa lapsuutensa mission äärellä.

– Sillä, miten toimimme kasvattajina, on suora vaikutus siihen, miten lapsemme toimivat toisten ihmisten kanssa. Kasvatus vaikuttaa paljon pidemmälle kuin omaan perheeseen. Jos seuraava sukupolvi on paljon tunnetaitoisempia vanhempia, kyllähän se muuttaa maailmaa pakostikin.

80-luvun kasvatusmetodit eivät enää riitä

Trogenin ensimmäisiä oivalluksia itse vanhempana oli se, että hänen oman lapsuutensa kasvatustavat 1980-luvulta eivät olleet enää sopivia 2010-luvulle.

Hän alkoi tietoisesti käydä läpi kaikkia lapsuutensa kodin arvoja ja tapoja toimia. Hän mietti tarkasti, mitkä niistä haluaa pitää mukana ja mitkä jättää taakseen.

– Pidin esimerkiksi tavan, että koko perhe syö yhdessä, mutta en halunnut viedä eteenpäin tapaa käsitellä vaikeita tunteita syömällä, Trogen kertoo.

Trogenin mielestä jokaisen vanhemman olisi hyvä rohkeasti kaivella oman lapsuutensa ehkä kipeitäkin asioita. Vanhemmaksi tuleminen usein myös nostaa pintaan oman lapsuuden kasvatuksen puutteita ja ongelmia.

– Tuntuu, että parhaiten pärjäävät sellaiset vanhemmat, jotka jaksavat etsiä tietoa ja käsitellä omia tunnelukkoja. Vanhemmuus on paljon helpompaa, kun saa uutta tietoa, on välineitä käsitellä omia lapsuuden kokemuksia ja ymmärtää, miten paljon ne vaikuttavat omaan vanhemmuuteen.

Ennen esikoisensa syntymää Tiia Trogenille oli ehtinyt kertyä vuosien kokemus lasten kanssa työskentelystä. Silti hänestä tuntui oman lapsen synnyttyä, kuin hän aloittaisi ihan nollasta. - Jouduin opettelemaan kaikki asiat uudestaan, vanhemman näkökulmasta, Trogen toteaa heinäkuussa ilmestyvässä kirjassaan. Kuvassa Trogen on kuopuksensa, 3-vuotiaan Sofian kanssa. Kuva: Hanna Terävä / Yle

Vanhemmuus on Trogenin mukaan muuttunut vuosikymmenten aikana paljon. Valintojen määrä on lisääntynyt ja nykyvanhemmat joutuvat opettelemaan taitoja, joista ei omassa lapsuudessa ollut juuri mitään tietoa.

– Ei 80-luvulla puhuttu tunnetaidoista, ellei ollut todella edistyksellinen perhe. Nykyään myös lapset tarvitsevat paljon enemmän itsesäätelytaitoja. Olen itse elänyt aikaa, kun telkkarista loppui ohjelma ja tuli vain lumisadetta. Nyt meidän lapset joutuvat taistelemaan sen kanssa, että viihdykettä on koko ajan tarjolla.

Trogen kaipaisi nykyvanhemmille enemmän henkistä tukea. Synnytysvalmennuksissa ja neuvoloissa keskitytään Trogenin mielestä liikaa pelkkään fyysiseen puoleen. Siksi Trogen on nyt kirjoittanut vanhemmille suunnatun kirjan Ilo olla yhdessä, joka ilmestyy heinäkuun lopulla.

Kiire ja aikataulut häiritsevät vanhemmuuden ydintä

Kirjassaan perhetyöntekijänä vuosia toiminut Tiia Trogen haluaa keskittyä omien sanojensa mukaan kaikista olennaisimpiin asioihin, koska vanhemmuudesta on jo muutenkin tarjolla runsaasti tietoa, ja informaatioähky vain lisää vanhempien riittämättömyyden tunteita.

Trogenin kehittämä kasvatusmenetelmä yhdistelee muun muassa positiivista psykologiaa, positiivista pedagogiikkaa ja viimeisimpiä tutkimustietoja kasvatuksesta.

Hän on tiivistänyt positiivisen kasvattajan ominaisuudet viiteen pääteemaan: yhteys, kunnioitus, myötätuntoinen johtajuus, positiiviset rajat sekä ennakointi.

Tiia Trogenin mukaan hyvä kasvattaja pitää huolta siitä, että yhteys lapsen ja aikuisen välillä on vahva. Yhteys koostuu lapsen tarpeisiin vastaamisesta, lapsen aktiivisesta kuuntelemisesta ja kunnioittamisesta, läsnäolosta sekä hyväksynnästä. Kuva: Hanna Terävä / Yle

Yhteys

Yhteyttä tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa ja vanhemmuudessa se lähtee Trogenin mukaan läsnäolosta ja lapsen kuuntelemisesta.

– Vanhemmuutta häiritsee tällä hetkellä kiire ja aikataulut. Monissa perheissä täytetään elämä ihan täyteen ja yhteys on se, mikä kärsii. Yksinkertaistaminen ja hidastaminen auttaisivat paljon. Yhdessäolon ei tarvitse olla niin ihmeellistä, kunhan vain ollaan yhdessä.

Kunnioitus

Vanhemmat saattavat puhua toisilleen ikävästi tai esimerkiksi kaupan kassalle epäkunnioittavasti. Myös aikuisten somekäyttäytyminen on monesti hyvin epäkunnioittavaa ja käytös vaikuttaa lapsiin. Lapsilta usein vaaditaan vanhempiensa kunnioitusta, mutta kunnioitus ei aina ole vastavuoroista.

– Jotta lapset oppisivat kunnioittamaan itseään ja toisia, heillä pitää olla kokemus ja malli kunnioituksesta. Lapselta ei voi vaatia kunnioitusta, jos ei sitä vanhempana itse mallinna ja toteuta, Trogen sanoo.

Empaattinen johtajuus

Vanhemman tehtävä on toimia empaattisena johtajana, joka kuuntelee lapsen tunteita, tarpeita, toiveita ja ajatuksia. Tarkoitus ei ole opettaa lasta tottelemaan, vaan ajattelemaan.

– Ei ajatella vain, että lapsen pitää totella meidän käskyjä kyseenalaistamatta, vaan opetetaan lapselle ongelmanratkaisutaitoja. Kyse on ohjauksesta ja opettamisesta, ei käskyistä ja komennoista.

Positiiviset rajat

Lapsella on oltava rajat, sillä rajattomuus aiheuttaa lapsessa stressiä ja turvattomuutta. Rajoista pidetään kiinni positiivisin keinoin, ei rankaisemalla.

– Yhtä tärkeää kuin se, että lapsella on rajat, on se, miten rajoista pidetään kiinni. Ovatko rajat sähköaitoja, joiden ylittämisestä rangaistaan, vai ovatko rajat opasmerkkejä, joiden ääreen lapsi ohjataan uudestaan ja uudestaan? Trogen vertaa.

Ennakointi

Trogenin mielestä lapsen kasvattamiseen voisi tehdä samankaltaisia suunnitelmia kuin vaikkapa matkalle lähtemiseen. Voi pohtia esimerkiksi, millaisia taitoja lapsi tarvitsee seuraavan vuoden aikana. Tai voi miettiä vaikka ennen kauppareissua valmiiksi miten toimia, jos lapsi heittäytyy karkkihyllyn eteen lattialle huutamaan.

– Kasvatuksessa ei ole yleensä valmisteltu asioita. On vain reagoitu omalla tavalla tilanteisiin ja ohjattu lasta vasta, kun ongelmia ilmenee. Olisi hyvä miettiä ennakkoon, mitä voi tapahtua, mistä voi tulla ongelma ja tehdä toimintasuunnitelma sitä varten.

Trogenilla on tarjota myös valmis toimintasuunnitelma ongelmiin, joita joka tapauksessa tulee, vaikka miten hyvin suunnittelisi.

Tiia Trogen kokee, että hänen taustastaan on paljon hyötyä omien lasten kasvatuksessa. Toisaalta se luo myös paineita toteuttaa omia oppeja arjessa. Trogen kertoo harjoittelevansa lastensa kanssa esimerkiksi itsesäätelytaitoja päivittäin. Kuva: Hanna Terävä / Yle

Rangaistukset vain lisäävät ongelmia

Uhkailu, kiristys ja lahjonta. Kuuluisa keinojen kolmikko, johon moni vanhempi herkästi turvautuu kiireessä ja väsyneenä, kun lapsi käyttäytyy ei-toivotulla tavalla.

Trogenin mukaan rangaistukset eivät tutkitusti ratkaise ongelmatilanteita, vaan vain lisäävät lapsen pahaa oloa ja ei-toivottua käyttäytymistä.

Miten ristiriitoja sitten kannattaisi lähteä ratkomaan?

Ensinnäkin Trogenin mukaan vanhemman olisi hyvä pysyä itse rauhallisena. Kiukkuisena turvautuu useammin selkärangasta tuleviin uhkauksiin ja rangaistuksiin, kun ei pysty itsekään ajattelemaan ratkaisukeskeisesti.

Toiseksi olisi hyvä jaksaa katsoa käyttäytymisen taakse. Ymmärtää, että lapsen käyttäytymisen takana on aina jokin syy. Se voi olla esimerkiksi väsymys tai nälkä tai lapsella on voinut olla vaikka kaverin kanssa riitaa.

Pieni lapsi voi päiväkotipäivän jälkeen kaivata läsnäoloa ja läheisyyttä ja toivoa siksi vanhemman syöttävän häntä, vaikka osaisi syödä itsekin.

Siksi olisi tärkeää kuunnella lasta ja hänen näkemystään tilanteesta.

– Kuuntelemalla lasta selviää usein syy, miksi lapsi on käyttäytynyt ei-toivotulla tavalla. Sitten voidaan lähteä vastaamaan siihen sopivalla ratkaisulla, Trogen sanoo.

Trogenin mukaan pienenkin lapsen kanssa voi käydä hyvin syvällisiä keskusteluja, jos lapset ovat tottuneet siihen, että heitä kuunnellaan ja heidän ajatuksistaan ollaan kiinnostuneita.

Tiia Trogenin mielestä kiusaamisen lopettaminen lähtee aikuisista: aikuisten on muututtava ensin, jotta lapset voivat muuttua. Siksi Trogen sanoo, että hänellä on muita vanhempia kouluttaessaan vähän omakin lehmä ojassa. Kun hän kouluttaa vanhemmille tunnetaitoja, hän toivoo sen ajan myötä suojelevan myös hänen omia lapsiaan kiusaamiselta. Kuva: Hanna Terävä / Yle

Kaksi tärkeintä: turva ja ehdoton rakkaus

Mikä sitten on vanhemmuudessa kaikkein tärkeintä?

Trogen miettii hetken ja nostaa sitten esiin kaksi asiaa: turva ja ehdoton rakkaus.

Lapsen on oltava tärkeä ja arvokas myös silloin, kun hänellä on vaikeita tunteita tai hän ei käyttäydy hyvin. Silloin lapsi tarvitsee aikuista eniten. Lapsen on voitava luottaa vanhemman apuun ja tuntea olonsa turvalliseksi myös tunnekuohujen aikana.

– Jos lapsi tuntee olevansa vanhempiensa kanssa turvassa ja rakastettu sellaisena kuin on, ollaan jo todella pitkällä. Kaikki muu on lisätaitojen opettelua, Trogen sanoo.

Trogen muistuttaa, että ruuhkavuosien aikana tulee hetkiä, jolloin on kiire eikä ehdi ennakoida ja omakin itsesäätely on koetuksella. Hän myöntää, ettei aina itsekään onnistu omissa opeissaan, vaikka on niitä vuosia harjoitellut.

On osattava olla armollinen ja myötätuntoinen myös itselleen.

– Kukaan ei ole täydellinen. Kasvatustaidot eivät ole sellaisia, joissa yritetään saada kympin suoritusta. Ne ovat elämäntaitoja, joita opetellaan yhdessä lapsen kanssa.

Trogen haluaa kiittää kaikkia vanhempia, jotka näkevät vaivaa omien vanhemmuuden taitojensa parantamiseksi. – Jokainen teko paremman vanhemmuuden puolesta ei kosketa vain sinua ja lastasi, vaan parantaa koko maailmaa, Trogen toteaa kirjassaan. Kuva: Hanna Terävä / Yle

Lue myös:

Yksi asia kertoo, että olet onnistunut vanhemmuudessa – "Kun vanhemmat yrittävät liikaa, se kaikista tärkein voi unohtua"

"Myötätuntoinen vanhemmuus on väkivallan ehkäisyä" – Tärkein keino myötätunnon lisäämiseen on opettaa lapselle hyviä tapoja

Äiti räyhää ja isä piilottaa pelkonsa – monien vanhempien tunnetaidot ovat hukassa ja malli periytyy lapsille