1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. vieroitushoito (päihdehuolto)

Katariina pääsi irti huumekoukusta korvaushoidolla – sitten hän teki jotain, mihin vain harva pystyy: hän jätti lopulta lääkkeetkin

Koronapandemian aikana huumeiden käyttö ja päihdepalvelujen tarve on lisääntynyt. Katariinan kymmenen vuoden huumekierre päättyi korvaushoidon avulla. Viisi vuotta myöhemmin, hän halusi vieroittautua myös korvaushoitolääkityksestä.

Opioidiriippuvaisten korvaushoidon tavoitteena on huumeiden käytön haittojen vähentäminen ja elämänlaadun parantaminen. Suboxone on Suomessa tavallinen lääkehoidossa käytetty valmiste. Kuva: Ronnie Holmberg / Yle

Kun Katariinalle ehdotettiin korvaushoitoa, ensireaktio oli täystyrmäys. Hän ajatteli sen olevan “reseptillä rellestämistä” ja narkomaanien saattohoitoa. Käsitys oli “kentällä” yleinen.

Katariina uskoi pystyvänsä jättämään huumeet ilman lääkitystä.

21-vuotiaana hän oli kolmatta kertaa katkaisuhoidossa. Vieroitusoireiden takia hän ei saanut nukuttua ja käyttäytyi itsetuhoisesti. Kesken katkon hoitohenkilökunta totesi, että he eivät voi taata potilaan turvallisuutta ja lähettivät tämän sairaalaan.

Päivystyksessä Katariina esitti kaiken olevan hyvin. Hän sai rauhoittavia ja junalipun takaisin kotiseudulle. Matkalla hän huuhtoi lääkkeet alas viinalla ja suuntasi suoraan tutun diilerin luo.

– Kun piikitin roskakatoksessa, minun oma luukkuni totesi olevansa huolissaan minusta. Kun elannokseen huumeita myyvä ihminen sanoo niin, se pysäyttää.

Katariina alkoi pohtia vaihtoehtojaan.

“Ajattelin, että huumepiireissä on veljeyttä”

Kerromme Katariinan kamppailusta addiktionsa kanssa, sillä koronapandemian aikana huumeiden käyttö ja päihdepalvelujen tarve on lisääntynyt. Haastateltavan nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Harva osaa sanoa, miksi alun perin alkoi käyttää huumeita. Katariinallakaan ei ole yhtä selitystä.

Kotona oli juotu, koulussa tyttöä oli kiusattu, ja perhepiiriin kuuluva mies oli käyttänyt tätä seksuaalisesti hyväksi. Vanhempi sisarus oli viitoittanut tien huumemaailmaan.

Muista käyttäjistä Katariina löysi hyväksyntää, ystäviä ja poikakavereita.

– Hain jotain mihin kuulua. Minulla ei ollut samanikäisiä frendejä ja pyörin vähän itseäni vanhempien kanssa. Ajattelin, että huumepiireissä on veljeyttä ja siellä pidetään toisista huolta.

Päihdekokeilut alkoivat 9-vuotiaana alkoholilla. Parin vuoden päästä mukaan tuli kannabis, sitten rauhoittavat sekä amfetamiini ja lopulta opioidit.

Suomen eniten väärinkäytetty opioidi on lääkkeenäkin käytetty buprenorfiini, jonka yleisin kauppanimi täällä on Suboxone. Katukaupassa puhutaan ihan vain subusta.

Sitä Katariinakin alkoi käyttää 17-vuotiaana.

Opioidien käyttö aiheuttaa muutoksia aivojen motivaatio-, palkitsemis- ja stressijärjestelmien sekä otsalohkojen toiminnassa. Käyttäjän päätösten, toiminnan ja impulssien kontrolli vaikeutuu.

Kun riippuvuus on syntynyt, subut eivät juuri tuota tavoiteltua euforista vaikutusta. Buprenorfiinilla nimittäin on niin sanottu kattovaikutus. Päihtymys ei lisäänny tietyn pisteen jälkeen, vaikka annosta kuinka kasvattaisi. Sitä vedetään, jotta pysyttäisiin “terveenä” eli vieroitusoireista vapaana.

Subujen tehoa voi kuitenkin voimistaa. Tavallisesti niitä käytetään yhdessä rauhoittavien eli bentsodiatsepiinien ja alkoholin kanssa. Yhteiskäyttö aiheuttaa voimakkaan päihtymystilan, joka on hengenvaarallinen. Buprenorfiiniin sekakäyttöön liittyvä hengityslama aiheuttaa Suomessa enemmän kuolemia kuin mikään muu laiton huumausaine.

Katariina ei ollut innostunut alkoholista, mutta bentsoja hänellä meni. Piikittäminen oli Katariinan juttu, eikä hän juuri halunnutkaan käyttää huumeita muuten kuin suonensisäisesti.

Sekakäyttö sai jatkua, kunnes Katariina tuli raskaaksi.

Kun Katariina oli koukussa, rahat menivät huumeisiin. Muun tarpeellisen hän varasti. Hän myös piilotteli miesystävänsä varastamaa tavaraa. Kuvituskuva. Kuva: Ronnie Holmberg / Yle

“Jos olisin vetänyt överit, se ei olisi haitannut”

Katariina jätti huumeet omin avuin ja kärsi vieroitusoireet.

– En uskaltanut mainita riippuvuudestaan neuvolassa, koska pelkäsin, että vauva otetaan suoran kohdusta huostaan.

Raskausaika meni hyvin, mutta synnytyksen jälkeen Katariina masentui. Elämässä tuli lisää vastoinkäymisiä. Katariinan isä ja isoäiti menehtyivät lyhyen ajan sisällä. Suhde lapsen isän kanssa oli riitaisa, ja lopulta se päättyi eroon.

Esikoinen oli noin kahdeksan kuukauden ikäinen, kun Katariina retkahti. Lapsi otettiin huostaan, ja siitä alkoi nuoren elämän rankimmat vuodet.

– Jos olisin vetänyt överit, se ei olisi haitannut.

Velvollisuudentunteesta lastaan kohtaan Katariina yritti pysyä hengissä.

Katariina oli asunnoton ja majaili itseään kymmenen vuotta vanhemman miehen luona. Elämä rahoitettiin varastamalla.

Katariina olisi halunnut lopettaa käytön, mutta katkaisuhoidot olivat menneet pieleen ja omat ponnistelut eivät tuottaneet tulosta.

Huumeklinikalla omahoitaja lopulta vakuutti Katariinan siitä, että korvaushoito on ainoa keino päästä kuiville.

– Olin vielä nuori, koko elämä edessä. Ja minulla oli lapsikin. Oli pakko nöyrtyä.

Kun Katariinan esikoinen oli huostaan otettuna, lapsen kanssa järjestetyt tapaamiset olivat ainoa syy olla selvänä. Vanhemmuus lopulta motivoi lopettamaan käytön kokonaan. Kuvituskuva. Kuva: Ronnie Holmberg / Yle

Korvaushoidon tavoitteena on käytön haittojen vähentäminen

Korvaushoidon kysyntä on noussut Suomessa nopeasti. Vuosina 2015–2019 kuudessa suurimmassa kaupungissa asiakkaiden määrä lisääntyi 36 prosentilla noin 2 500 henkilöön.

Vuosien 2020 ja 2021 vertailukelpoisia lukuja ei vielä ole, mutta valtaosassa suurista kaupungeista korvaushoidon tarpeen kerrotaan kasvaneen entisestään. Taustalla on huumeiden käytön yleistyminen koronapandemian aikana.

Korvaushoitoa annetaan opioidiriippuvaisille, jotka eivät yrityksistä huolimatta ole onnistuneet lopettamaan käyttöä. Joskus korvaushoidossa käytetään lääkkeenä metadonia, mutta Katariinan tapauksessa buprenorfiinia. Se on samaa ainetta, jota hän oli käyttänyt huumeena pistämällä.

Korvaushoidossa lääke annetaan kielen alla liukenevana tablettina tai filminä ja nykyisin joskus myös injektiona. Annostelu riittää pitämään vieroitusoireet loitolla, mutta ei päihdytä.

Hoidon tavoitteena on huumeiden käytön haittojen vähentäminen ja elämänlaadun parantaminen sekä kuntoutuminen ja päihteettömyys. Moni jatkaa oheiskäyttöä, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla arviolta neljä viidestä korvaushoidossa olevasta käyttää edelleen ajoittain bentsoja.

Katariina oli kuitenkin jo hoidon alussa päättänyt, että huumeita hän ei enää vetäisi.

Hoito alkoi hyvin. Katariinalle järjestettiin uusi asunto, ja hän osallistui innokkaasti vertaistukiryhmiin ja kuntouttavaan työtoimintaan.

– Ulkoisesti lähdin täysillä kuntoutumaan, mutta en tehnyt sisäisesti sitä työtä, mitä “putsina” olo vaatii.

Katariina ei irtaantunut huumekulttuurista. Hän jatkoi seurustelua silloisen miesystävänsä kanssa, joka käytti edelleen.

– Aineet, poliisi, velat ja muu säätö pysyi elämässä, vaikka en itse enää vetänyt.

Noin puolitoista vuotta hän sinnitteli. Sitten mies tarjosi ja Katariina retkahti.

Huumeiden jättäminen aiheuttaa identiteettikriisin

Jo heti seuraavana päivänä Katariina meni klinikalle, ja kertoi vetäneensä. Seurasi hoidon tiivistys.

– Oma lääkärini sanoi minun kenties tarvinneen retkahdusta, jotta oikeasti pääsisin työstämään päihdeongelmaa ja käytön syitä.

Niin Katariina sitten tekikin. Hän erosi miesystävästä ja otti etäisyyttä muistakin käyttäjistä. Terapiassa Katariina purki rikkinäistä lapsuuttaan ja traumoja, jotka liittyvät elämään huumekulttuurissa.

– Se on jatkuvaa turvattomuutta. Pelkäät poliiseja, omaa tai läheisen kuolemaa, sitä, että joku tekee sinulle jotakin. Kehenkään ei voi luottaa, enkä usko, että minuunkaan saattoi silloin. Olimme kaikki niin sairaita riippuvuuden vuoksi, että ajattelimme aina ensiksi itseä.

Katariina oli hypännyt suoraan lapsuudesta kentälle. Hän sanoo, että käytön lopettamisen jälkeen hänen täytyi rakentaa huumeiden ulkopuolinen elämä, sosiaaliset suhteet ja oma identiteetti nollasta. Hän ei usko, että olisi selvinnyt siitä ilman terapiaa.

Ja terapiasta Katariina ei olisi selvinnyt ilman korvaushoitolääkitystä. Lääkitys vaimensi vieroitusoireiden aiheuttaman ahdistuksen ja pelkotilat. Siten lääkitys mahdollisti haavojen perusteellisen käsittelyn.

Lääkityksen lopettamista ei klinikalla suositeltu

Kun hoito toimii hyvin, eli parantaa käyttäjänsä elämänlaatua tai pitää hänet erossa huumeista, lääkityksen lopettamista ei suositella. Hoidossa pysyminen on hyvän korvaushoidon mittari. Sitä jatketaan pitkään, usein läpi elämän.

Katariinalla hoito toimi, mutta hän oli päättänyt, ettei halua olla lopun ikäänsä korvaushoidossa.

Hoitohenkilökunta ei suositellut lopettamista, sillä siinä onnistuu arviolta vain muutama prosentti potilaista.

Katariina teki kuitenkin tahtonsa mukaan. Kun hän tuli uuden miehen kanssa raskaaksi, hän laski suunnitelmallisesti annostusta ja lopulta lopetti.

– Minua ei kannustettu, vaan päinvastoin yritettiin saada jatkamaan korvaushoitoa. Ymmärrän huolen. Olinhan raskaana oleva päihdetaustainen asiakas. Mitä jos olisin lähtenyt taas käyttämään.

Katariina oli kertonut klinikalla päätöksestään lopettaa, ja hän ihmettelee edelleen, miksi ei saanut ratkaisuunsa henkistä tukea.

Lopettamisesta tuli tietysti hirveä olo.

Pariin viikkoon ei saanut nukuttua, hikoilu ja kylmänväreet olivat jatkuvaa. Katariina olisi voinut vain maata ja ripuloida. Fyysisiä vieroitusoireita seurasi ahdistus. Katariina sanoo, että henkinen tila alkoi normalisoitua vasta vuoden kuluttua.

"Suurin lopettamiseen liittyvä pelko on, löydänkö mitään sen tilalle. Se on yksinäistä." Kuvituskuva. Kuva: Ronnie Holmberg / Yle

"Historiani ei enää näy minusta"

Nyt on mennyt neljä vuotta korvaushoidon lopettamisesta ja seitsemän vuotta huumeiden käytön lopettamisesta, ja vasta hiljattain Katariinalla on alkanut olla itsevarmempi olo.

Hän iloitsee korvaushoidon lopettamista seuranneesta vapaudesta, mutta on addiktionsa edessä edelleen nöyrä. Jos retkahdus tapahtuisi, hän marssisi suoraan korvaushoitoklinikalle.

Vaikka kaman vetäminen tulee vielä joskus uniin, retkahduksia ei ole tapahtunut. Viimein hän kokee olevansa tavis: kahden lapsen äiti – nyt myös heidän huoltaja – puoliso, opiskelija sekä työntekijä.

Korvaushoidon lopettaminen mahdollisti sen, että Katariina kasvoi ulos huumeriippuvaisen identiteetistä.

– Pitkään ajattelin, että otsassani lukee narkkari. Nyt koen, että historiani ei enää näy minusta.

Eikä se näy.

Katariina uskalsi hakea ja ottaa vastaan apua. Lopulta hän sai korvaushoidosta uuden alun elämäänsä.

Juttua varten on haastateltu A-Klinikka Oy:n ylilääkäriä Margareeta Häkkistä ja THL:n Päihteet ja tupakka -tiimin kehittämispäällikköä Airi Partasta. Taustatietona on käytetty Suomen kuuden suurimman kaupungin Kuusikko-työryhmän raportteja (siirryt toiseen palveluun), Duodecimin Huumeongelmaisen Käypä hoito –suositusta (siirryt toiseen palveluun) sekä Mielenterveystalon Opiodikorvaushoidon käytännön opasta (siirryt toiseen palveluun).

Lue myös:

Koronavuonna on käytetty amfetamiinia enemmän kuin koskaan mittaushistorian aikana – laaja jätevesitutkimus paljastaa huumeiden käytön erot koko maassa

Kadulla kerrotaan "huumezombien" piikittävän poliisiauton lähellä, ja neulat päätyvät kukkapuskiin – reportaasi Helsingistä paljastaa koronan vaikutukset käyttäjiin