1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. jalkapallo

19-vuotias Vera Mattila pelaa jalkapalloa naisten kakkosdivarissa Islannissa – ammattilaiseksi voi päätyä myös poikkeuksellista reittiä

Vuosittain 10–15 suomalaista jalkapalloilijaa lähtee ammattilaiseksi ulkomaiden pääsarjoihin. Ulkomaille voi päätyä myös alasarjojen kautta. Erityisesti tyttöpuolella hyville pelaajille on kysyntää. Vera Mattila sai yllätyskutsun eksoottiseen Islantiin. Siitä alkoi seikkailu.

Tulivuori purkautuu Islannissa
Tulivuori purkautuu Islannissa

Ylivieskasta kotoisin oleva Vera Mattila pelaa jalkapalloa ammattilaisena Islannissa aikana, kun matkustaminen on poikkeuksellista. Puhumattakaan jalkapalloammattilaiseksi pääsystä – ja vieläpä alasarjoihin.

Jalkapallounelman toteuttaminen tarkoitti hotellikaranteenia ja koronatestejä ennen kuin omaa joukkuetta pääsi edes tapaamaan.

Mattilan reissu alkoi pakollisella karanteenilla.

19-vuotias Mattila on pelannut jalkapalloa koko elämänsä.

Viime kaudella hän pelasi Naisten Ykköstä IK Myranissa ja talvella Naisten futsal-liigaa Kaustisen Pohjan-Veikoissa Keski-Pohjanmaalla.

Vielä alkuvuodesta tuleva kausi oli nuorelle naiselle kysymysmerkki.

Helmikuussa hän sai kuitenkin yllätyssoiton agentilta, joka oli tiedustellut tuttavaltaan suomalaisista keskikenttäpelaajista. Mattilan nimi oli mainittu keskusteluissa.

– Yksi päivä minulle soitettiin, että olisinko halukas lähtemään Islantiin pelaamaan. Olin vähän ihmeissäni, että mikä homma tämä on.

Puhelun jälkeen Mattila teki CV:n ja videon osaamisestaan.

Maaliskuun lopussa tuli ilmoitus, että islantilaisjoukkue Íþróttafélag Reykjavíkur eli ÍR on kiinnostunut. Joukkue pelaa naisten II-divisioonassa ja etsi vahvistusta tavoitteenaan nousu ykköseen.

Vappuaattona Mattila lensi Reykjavikiin. Siitä alkoi karanteeni.

Karanteenihuoneessa tekeminen on vähissä.

Suomesta lähtee vuosittain 10–15 jalkapalloilijaa ammattilaiseksi ulkomaiden pääsarjoihin. Lisäksi nuoria pelaajia rekrytoidaan enenevässä määrin ulkomaisten seurojen akatemioihin siinä toivossa, että heistä kasvaa huippupelaajia.

Ulkomaille voi päätyä myös alempien sarjojen kautta. Esimerkiksi Norjan ja Ruotsin divarit ovat perinteisesti kiinnostaneet suomalaispelaajia.

Palloliiton huuhkaja- ja helmaritoiminnan palvelupäällikkö Tero Koskela pitää Ruotsin ja Norjan alasarjoja ovat laadukkaina. Massaa on enemmän ja kilpailu on kovempaa kuin Suomessa vastaavalla tasolla.

Korona-aikana nuorten pelaajien pääsy ulkomaille on kuitenkin ollut haastavaa. Pelaajatarkkailu on ollut vaikeaa, koska matkustaminen on ollut kiellettyä ja monet sarjat ovat olleet tauolla.

– Huippupelaajille on aina markkinat, mutta alemmalla tasolla pelaaville aika on ollut hankala. Potentiaaliset seurat ovat saaneet valtavasti videoita ja pelaajatarjontaa on paljon, Koskela kertoo.

Mattila uskoo Islannin II-divisioonan olevan hänelle sopiva sarja.

Islanti pelasi itsensä jalkapallon maailmankartalle EM-kisoissa 2016. Taustalla oli 2000-luvun alussa alkanut kehitystyö, jossa panostettiin koulun ja seurojen yhteistyöhön, ammattitaitoisiin valmentajiin ja hyviin olosuhteisiin.

Islannin jalkapalloliiton mukaan maassa on noin 80 jalkapalloseuraa ja 30 000 rekisteröityä pelaajaa. Kolmasosa pelaajista on naisia.

Suomalaisille jalkapalloilijoille Islannin sarjat ovat vielä harvinaisia. Vera Mattilan ohella tiettävästi vain ÍA Akranessin joukkueessa Islannin pääsarjaa pelaava Elias Tamburini on Suomesta. Heitä ennen Islannissa ovat pelanneet Max Peltonen, Jan Berg ja Denis Abdulahi.

Vera Mattila pääsi tutustumaan joukkueeseensa heti kolmannen negatiivisen koronatestin jälkeen. Pelikaverit ovat Mattilan huonekaveria lukuun ottamatta islantilaisia.

– Kaikki ovat tosi mukavia. Nimet ovat kyllä aika vaikeita.

Mattilan mukaan islantilaisjoukkueen taso vastaa Suomen Naisten ykköstä. Joukkue harjoittelee 4–5 kertaa viikossa. Lisäksi ovat pelit.

– Hyvät treenit ja kova tempo, Mattila kehuu.

Sopimukseen kuuluu myös seuran avustaminen.

Vera Mattila näyttää mallia seuran junioreille.

Palloliiton huuhkaja- ja helmaritoiminnan palvelupäällikkö Tero Koskela näkee pelaajien ulkomaille siirtymisen kaksiteräiseksi miekaksi. Reissusta oppii paljon, mutta pelaajan kehityksen kannalta siirto voi olla haitallinen, jos toiminta tulevassa joukkueessa on heikompaa kuin Suomessa.

– Siirtymistä kannattaa harkita tarkkaan. Suomessakin on paljon kansallisen liigan joukkueita ja hyvätasoisia seuroja, joissa kehittyä, Koskela muistuttaa.

Koskelan mukaan ulkomaille menossa olennaista on löytää hyvä agentti, joka tuntee sekä pelaajan että seuran realistisen tason. Pitää myös muistaa, että pelaajan odotetaan vahvistavan joukkuetta.

– On kova homma näyttää päivästä toiseen ja viikosta toiseen, että minä kuulun tähän joukkueeseen ja olen vahvistus.

Islannissa vapaa-aika on täynnä elämyksiä.

Jalkapallon pelaaminen ulkomailla on paljon muutakin kuin urheilua. Pelaaja oppii itsestään, uudesta maasta, sen jalkapallokulttuurista ja kielestä.

Vera Mattila pääsi heti alkureissusta katsomaan Reykjavikin lähellä purkautuvaa Fagradalsfjallin tulivuorta. Kokemus oli mieletön.

– Laavakiviä satoi taivaalta purkautumisen aikana ja sen jälkeen. Niitä piti sitten väistellä. En hoksannut, että nje lentävät niin pitkälle. Varmaan sattuisi, jos osuisi suoraan päähän. Nyt ne ehtivät hajota pieniksi palasiksi ennen kuin tulivat maahan, Mattila kertoo.

Mattila on suunnitellut joukkuekavereidensa kanssa asioita, joita aikoo tehdä ennen kuin palaa Suomeen syyskuussa.

Listalla on ainakin shoppailua ja uimista mineraalipitoisessa Sinisessä laguunissa sekä vierailu Islannin edustalla olevalla pienemmällä saarella.

– Tosi mukava kesä on tiedossa ja on tosiaan tehty lista, mitä kaikkea pitää tehdä. Sitten vain rastitetaan tehdyt kohdat, Mattila hymyilee.

Mattilan ensimmäisessä pelissä ÍR kohtasi Álftanesin.

Jutun kuvat ja videot ovat Vera Mattilan ottamia. Videon Veran elämästä Islannissa voi katsoa myös täältä.