Lastensuojelun jälkihuollon asiakas Diana Lehtinen, 18, kärsii, kun sosiaalityöntekijä vaihtuu aina uudelleen: "Ei jaksaisi aina aloittaa uuden ihmisen kanssa"

Lastensuojelun jälkihuollon yläikärajaa nostettiin viime vuonna 21 vuodesta 25 vuoteen saakka. Muutoksella pyritään siihen, että nuoret saavat entistä paremmin tukea itsenäistymiseen ja aikuistumiseen. Lastensuojelun jälkihuollossa ongelmana on kuitenkin sosiaalityöntekijöiden runsas vaihtuvuus.

Diana Lehtinen on saanut apua lastensuojelun jälkihuollosta muun muassa kodin perustamisessa ja raha-asioiden hoitamisessa. Hän toivoo että työntekijät eivät vaihtuisi niin tiheästi. Kuva: Juha Kemppainen / Yle

Diana Lehtinen, 18, on ollut lastensuojelun jälkihuollon asiakas vajaan vuoden – siitä lähtien, kun hän muutti sijaisperheestä täysi-ikäisenä omilleen.

Jälkihuolto auttoi asunnon vuokraamisessa ja käytännön järjestelyissä, mutta eräs varsin tyypillinen ongelma painaa: sosiaalityöntekijä on vaihtunut vuoden aikana jo kolme kertaa.

Tämä turhauttaa.

–Ei jaksaisi aina aloittaa jokaisen uuden ihmisen kanssa tutustumista uudestaan ja uudestaan, kertoo Diana Lehtinen.

Alla olevalla videolla Diana Lehtinen kertoo, millaisen sosiaalityöntekijän kanssa hän haluaisi toimia.

Kokkolalainen Diana Lehtinen leikkipuiston keinussa.
Diana Lehtinen, 18, kaipaisi sosiaalityöntekijää, joka olisi kuin kaveri - ja ettei aina tarvitsisi tutustua uuteen ihmiseen

Jälkihuollon ikäraja nousee

Jälkihuolto on tukipalvelu (siirryt toiseen palveluun), jota kunta on velvollinen järjestämään lapsille tai nuorille sijaishuollon tai pitkän avohuollon sijoituksen päättymisen jälkeen. Sen tarkoitus on turkea lapsen kotiutumista tai auttaa aikuistuvaa nuorta saamaan riittävät valmiudet oman elämän aloittamiselle.

Lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa nostettiin viime vuonna 21 vuodesta 25 vuoteen saakka. Muutoksella pyritään siihen, että nuoret saavat entistä paremmin tukea itsenäistymiseen ja aikuistumiseen.

Mutta miten pitää nuorista kiinni, jos työntekijät vaihtuvat ja nuori turhautuu? Monissa kunnissa sosiaalityöntekijöiden runsas vaihtuvuus kuormittaa lastensuojelun jälkihuollon asiakkaita.

Muun muassa tätä ongelmaa ratkomaan on perustettu valtakunnallinen hanke. Yhdessä aikuisuuteen - Elämässä Eteenpäin -hankkeen (siirryt toiseen palveluun) tarkoitus on parantaa lastensuojelun jälkihuollon palveluita.

Hanketta ohjaa Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Kanta-Hämeessä hankekoordinaattori Silva Sevola.

– Nuorten turhautuminen on ymmärrettävää. Hankkeen puitteissa tehdään esimerkiksi malleja asiakassuunnitelmiin niin, että nuorelle löytyisi sellainen henkilö, johon voi luottaa. Se voi olla esimerkiksi tukihenkilö tai sosiaaliohjaaja, Sevola kertoo.

Kehittämisen tarpeita on esimerkiksi nuorten taloudellisessa ohjauksessa.

– Se pitäisi saada etupainotteiseksi. Mielenterveyspalveluihin pääsemistä pitää helpottaa. Lisäksi kiintymys- ja luottamussuhteista pitää pystyä pitämään paremmin kiinni, Sevola sanoo.

Hanke selkeyttää myös nuorten, sosiaalityöntekijöiden ja nuoren muun verkoston kohtaamisia.

– Esimerkiksi vuorovaikutteisia työtapoja vahvistetaan hankkeen aikana. Lisäksi pyritään kertomaan jälkihuollosta jo sijaishuollon aikana. Ajattelisin, että systeemi on saatava sellaiseksi, että haavoittuvuutta on mahdollisimman vähän. Toimintaa pitää vahvistaa ja vaalia jatkuvuuden tärkeyttä.

Hankekoordinaattori Silva Sevola kartoittaa lastensuojelun jälkihuollon kokonaiskuvaa Kaustiselta käsin. Kuva: Kalle Niskala / Yle

Fanny Nortamo on sekä kokemusasiantuntija että jälkihuollon asiakas

Tamperelainen 21-vuotias Fanny Nortamo on ollut jälkihuollon asiakas 16-vuotiaasta lähtien. Hän sai silloin lapsen ja muutti jälkihuollon avustuksella omaan kotiinsa.

Tällä hetkellä hän opiskelee tradenomiksi ja toimii jälkihuollon kokemusasiantuntijana, vaikka on myös itse jälkihuollon asiakas.

– Parasta jälkihuollossa on ollut kokonaisvaltainen turva. On ollut yksi paikka minne voi soittaa. Ei ole tarvinnut ottaa opintolainaa ja itsenäistymisvarat sai kodin perustamiseen.

Nortamon asiakkuus on kestänyt jo viisi vuotta, mutta hänestä on yhä mukavaa, että on joku, jolle on yhä mahdollista soittaa ja puhua.

– Tulevaisuudesta, oman elämän tarinasta tai omista kokemuksista, hän luettelee.

Myös Nortamo on joutunut kokemaan sosiaalityöntekijän vaihtumisen.

– Puoli vuotta sitten kun työntekijä vaihtui, niin postissa tuli lappu. Ei ollut kovin kivaa. Kun soitin asiasta niin sanottiin vaan, että kyllä mä sun nimen oon nähnyt. Se oli tosi turhauttavaa.

Nortamo näkee jälkihuollon ajan pidennyksen tarpeellisena, koska se mahdollistaa hänelle esimerkiksi korkeakouluopinnot ilman opintolainaa. On mahdollisuus aikuistua ja työllistyä.

Pietarsaaressa toimitaan nuorten ehdoilla

Diana Lehtisen tapaan myös Fanny Nuortamo toivoo, että oma sosiaalityöntekijä olisi kuin luotettu kaveri.

Pietarsaaren Jälkihuoltoyksikön Jatkon sosiaaliohjaaja Janna Riitijoki on nähnyt monenlaista vuosien varrella – myös asiakassuhteen muuttumisen kaverilliseksi.

Sosiaaliohjaaja Janna Riitijoki pitää älypuhelimellaan yhteyttä nuoriin. Tekstiä ja kuvaa tulee ja menee. Kuva: Juha Kemppainen / Yle

– Voidaan tekstailla, että kuulin lempibiisisi radiosta tai muuta vastaavaa. Silti pitää muistaa se ammatillinen rooli, kertoo Riitijoki.

Vastaavasti nuorilta saattaa tulla viesteissä kuvia asunnosta, jota he ovat käyneet katsomassa tai vauvasta joka on syntynyt.

– Olemme vara-aikuisia, välillä rooli on olla kaveri tai sisko. Varmaan kohta jopa mummu, Riitijoki nauraa.

Nuoren tasolla oleminen ja epävirallinen puhe rakentaa luottamuksen sillan nuoren ja sosiaalityöntekijän välille.

– Pitää uskaltaa tarjota jotain myös omasta elämästä. Dialogin pitää toimia tasavertaisesti, että nuoret kokevat tulevansa kuulluksi.

Lue myös:

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta torstaihin kello 23 saakka.