1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. liittovaltio
Mielipide
liittovaltio

Jari Ehrnroothin kolumni: Liittovaltio tai kuolema

Taloudellisesti vahva Eurooppa tarvitsee poliittisesti vahvan liittovaltion, jota ei voi syntyä ilman kansalaisten sydämistä kumpuavaa Eurooppa-tunnetta, väittää Ehrnrooth.

Käärme luikertelee Euroopassa – liittovaltion käärme. Moni on kuullut sen kuiskauksen Join or die (siirryt toiseen palveluun).

Taannoin valkeni, että pandemian jälkihoito elvytyspaketteineen on vasta alkua eurooppalaisen talousintegraation syvenemiselle. Aivan oikein on kysytty, olemmeko tulleet kansanäänestyksen vuonna 1994 antaman mandaatin rajoille (siirryt toiseen palveluun). Entä muualla Euroopassa? Näemmekö poliittista kuohuntaa joka johtaa unionin murenemiseen brexitin vanavedessä?

Tässä käännekohdassa on realistista ja reilua nostaa esiin kysymys liittovaltiosta. Ilman perustuslakia, kaksikamarista parlamenttia ja sille vastuullista hallitusta, yhteisiä turvallisuus- ja puolustusvoimia sekä virallista yleiskieltä Eurooppa ei voi olla maailmanpolitiikan suurvalta, vaikka se talousalueena on maailman suurin.

Historioitsijana minulla on paljon hyvää sanottavaa suurista ja vahvoista imperiumeista. Määrätietoisen keskushallinnon turvin ihmiskunta on ottanut tärkeimmät kehitysaskeleensa. Ajattelen nyt muinaista Egyptiä ja vanhaa Roomaa sekä uudelta ajalta suurten tutkimusmatkojen jälkeisiä siirtomaavaltoja. Hyödyntäessään alusmaitaan eurooppalaiset emämaat levittivät läntisen sivilisaation järjestelmällistä otetta, tietoa ja taitoa muihin maanosiin. Ihmisen osa Afrikassa olisi vielä huonompi ilman länsimaista lääketiedettä ja opetusta.

Eurooppalaisten kulttuuri-imperialistien jälki ei miellytä niitä, jotka siirtävät menneisyyteen nykyajan humanitäärisiä ihanteita. Kulttuurievoluution kannalta on kuitenkin vaikea kiistää sitä, että juutalais-kristillinen omatunto, länsimainen tiede ja taide, kansanvalistus ja vapausaate ovat kaikkialla nostaneet ihmiskuntaa korkeammalle sivistystasolle. Myös täällä fennien maassa.

Kun Yhdysvallat syntyi, tuskin kukaan aavisti, että siitä tulee vapaan maailman johtava tasavalta.

Euroopan hienoimpana poliittisena saavutuksena pidän yksilön vapauteen nojaavaa ja sitä suojaavaa liberaalia demokratiaa, joka syntyi brittiläisen John Locken filosofiassa mutta puhkesi ensikukintoonsa uuden mantereen siirtokunnissa. Kun kolmetoista amerikkalaista koloniaa itsenäistyivät ja alkoivat rakentaa Yhdysvaltojen liittovaltiota, ne olivat köyhiä syrjäisiä reunapopulaatioita. Mutta Benjamin Franklinilla, Thomas Jeffersonilla ja John Adamsilla oli älyllistä johtoa ja poliittista tahtoa.

Kulttuuria mullistavat innovaatiot syntyvät usein kaukana valtavirran keskuksista. Niiden yleistyminen ja laaja vaikutus vaatii kuitenkin suurvallan suojaa. Kun Yhdysvallat syntyi, tuskin kukaan aavisti, että siitä tulee vapaan maailman johtava tasavalta.

Liittovaltion synty nykyiseen tasavaltaiseen Eurooppaan edellyttäisi johdon ja tahdon lisäksi vielä jotakin, mihin en saata uskoa, vaikka sitä toivonkin. Tarkoitan kansojen ja kansalaisten sydämistä nousevaa Eurooppa-tunnetta. Minulla itselläni tuo tunne on ja siksi koen, että liittovaltio, perustuslaki ja virallinen yleiskieli eivät veisi minulta mitään pois, vaan toisivat vahvan suojan arvoille ja kulttuurille, jota rakastan.

Miten minusta tuli eurooppalainen?

Oikeastaan en tiedä, miksi olen aina tuntenut vetoa vanhan Euroopan kirjallisuuteen, taiteeseen, musiikkiin, historiallisesti kerrostuneisiin kaupunkeihin ja tapoihin nauttia itse elämästä. Rakkauteni alkoi syventyä kiintymykseksi jo viisitoistavuotiaana ensimmäisellä interraililla, kun kiersimme ystäväni kanssa kuukaudessa tusinan verran maita. Pidimme hauskaa, liehittelimme tyttöjä ja tutustuimme kaiken ikäisiin ihmisiin, mutta kävimme myös museoissa ja monumenteilla. Kaikkialla tunsin oloni kotoisaksi.

Sittemmin olen tutkijana ja kirjailijana tehnyt töitä ainakin Italiassa, Saksassa, Portugalissa, Ranskassa, Espanjassa, Hollannissa ja Unkarissa. Esiintynyt ja puhunut olen monessa muussakin Euroopan maassa. Olen kirjoittanut kirjani suomeksi usein jonkun toisen eurooppalaisen kielen ympäröimänä.

Jos pitää valita Sibelius vai Mahler, kallistun jälkimmäiseen, ja sama toistuu kirjallisuudessa, arkkitehtuurissa, kuvataiteissa ja draamassa. Runoilijoista suurin on Dante, teologeista Augustinus, filosofeista Kant, toisinajattelijoista Nietzsche. Nämä eurooppalaiset henget antoivat minulle maailmankatsomuksen.

Onko siis ihme, että liittovaltion käärme kuiskii korvaani suloisasti. Sehän lupaa pelastaa Euroopan, jota hajanaisena uhkaavat kommunistinen Kiina, laiton maahanmuutto, islamismi ja autoritäärinen itä.

En voi silti moittia niitä, jotka haluavat katkaista liittovaltion sihisijältä pään. Heidän sydäntään hallitsee paikallisempi kulttuurinen kiintymys. Tasavallassa kansa päättää ja siksi tämä tunnetason politiikka lopulta ratkaisee Euroopan suuren pelin.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja on kirjailija ja filosofisesti suuntautunut tutkija, dosentti Helsingin, Turun ja Lapin yliopistoissa. Lapsena juoksenteli Ilomantsin metsissä, sittemmin maratoneja Euroopan kaduilla. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää myös suoraan osoitteeseen palaute.ehrnrooth@gmail.com (siirryt toiseen palveluun)

Kolumnista voi keskustella 16.6. klo 23.00 saakka.