Kreml vahvistaa jalansijaansa Kaukasiassa – konfliktit Venäjän takapihalla eivät länttä juuri kiinnosta

Armenian ja Azerbaidžanin yhteenotto antoi Venäjälle tilaisuuden vahvistaa asemaansa Etelä-Kaukasiassa. Maailman huomion kiinnittyessä Ukrainaan ja Valko-Venäjään tiivistää Moskova alueen valvontaa rauhanturvaajiensa avulla.

Venäläisiä rauhanturvaajia rivissä juhlimassa Venäjän asevoimien rauhanturvaajien päivää marraskuussa 2020. Kuva: AOP

Kuuden armenialaisen sotilaan joutuminen azerbaidžanilaisten pidättämäksi on pikku-uutinen. Torstaina sattunut välikohtaus kertoo kuitenkin rauhattomasta rauhasta, joka voi koska tahansa vaihtua väkivallaksi.

Nämä uutiset eivät nouse isoihin otsikoihin. Tämä sopii Moskovalle, joka kaikessa hiljaisuudessa vahvistaa otettaan Kaukasiasta.

– Vuoristo-Karabahin konfliktin jatkuminen ratkaisemattomana on Venäjän etu, mutta avoin sota olisi arvaamaton kaikkien kannalta, sanoo Etelä-Kaukasiaan perehtynyt tutkija Mikko Palonkorpi.

Kiista armenialaisten asuttaman Vuoristo-Karabahin alueen hallinnasta on kiristänyt Azerbaidžanin ja Armenian välejä jo vuosikymmenet, ja johtanut useisiin sotiin.

Palonkorpi on käynyt Armeniassa, Azerbaidžanissa ja Georgiassa kymmeniä kertoja tutkijana, ja toiminut myös Euroopan turva- ja yhteistyöjärjestön ETYJ:in vaalitarkkailijana.

Etelä-Kaukasiaan erikoistunut tutkija Mikko Palonkorpi Georgiassa ETYJ:n vaalitarkkailijana. Kuva: Mikko Palonkorpi

Nykyään myös valokuvaajana työskentelevä Palonkorpi on perehtynyt Etelä-Kaukasian tilanteeseen jo 1990-luvun lopulta.

Edellisen kerran hän tarkkaili vaalien laillisuutta Azerbaidžanissa juuri ennen koronakriisin alkua. Alue oli aivan tulevan sotanäyttämön tuntumassa.

Kriisi vie Armenian Venäjän syliin

– Pienellä Armenialla on vain vähän vaihtoehtoja, ja historiansa vuoksi se asettaa turvallisuuden esimerkiksi talouden edelle, sanoo Palonkorpi.

Armenialaisille historian pitkän varjon luo etenkin 1900-luvun alussa tapahtunut kansanmurha, jossa sai surmansa satojatuhansia armenialaisia. Tapahtumat Osmanien valtakunnassa eli nykyisessä Turkissa ovat edelleen myös kansainvälisen kiistan aihe.

Azerbaidžanilainen sotilas Agaogalan luostarin edessä Lachinin alueella tammikuussa. Kuva: Valery Sharifulin / AOP

Eristynyt Armenia joutuu tukeutumaan Venäjään, jolla on suuri sotilastukikohta maan pohjoisosissa.

Jokin aika sitten venäläiset asettuivat myös kahteen tukikohtaan Armenian eteläosassa. Tämä sopi myös maan virkaa tekevälle pääministerille Nikol Pašinjanille,sillä Venäjän läsnäolon toivotaan estävän Azerbaidžanin laajentumisaikeita.

Armenian pääministeri Nikol Pašinjan Euraasian talousunionin kokouksessa 29.4.2021. Kuva: Alexander Astafyev / EPA

Palonkorpi arvioi, että myös Armenian ja Azerbaidžanin etelärajalla aiemmin sattunut välikohtaus viittaa siihen, että konflikti on laajenemassa. Enää ei ole kyse vain Vuoristo-Karabahista.

– Azerbaidžan haluaa luoda lisää painetta ja pelotella Armeniaa, Palonkorpi sanoo.

– Esillä on ollut jopa käytävän muodostaminen Nahichevanin alueeseen, hän jatkaa.

Uuden sodan uhka

Sodan tulo Armeniaan voisi kuitenkin vetää mukaan myös Venäjän.

– Vuoristo-Karabahin sota osoitti kuitenkin, että Venäjä ei mielellään valitse puolta, sanoo Palonkorpi.

Kuva: Harri Vähäkangas / Yle

Venäjän tukikohdasta ja Armenian kanssa tehdyistä sopimuksista huolimatta presidentti Vladimir Putin katsoi, että taistelut Vuoristo-Karabahin alueella eivät ole Venäjälle syy ryhtyä sodan osapuoleksi.

Armenialle Venäjän linjaus oli sokki. Edessä oli tappio tuhansien kuolonuhrien jälkeen.

Moskovan rauhanturvaajat tulivat

Venäjä pääsi sanelemaan konfliktin lopputuloksen. Vuoristo-Karabahissa käyty sota päättyi aselepoon, joka toi alueelle pari tuhatta venäläistä rauhanturvaajaa. Nämä valvovat nyt liikennettä Vuoristo-Karabahia ja Armeniaa yhdistävän käytävän kautta.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov osallistumassa seppeleenlaskuseremoniaan Bakussa, Azerbaidžanissa, 11. toukokuuta 2021. Kuva: AOP

Moskovan ottaessa tuomarin roolin länsimaat ja ETYJ pelattiin taustalle. Venäjän sotavoima palasi alueelle – ensi kerran sitten neuvostoaikojen.

Venäjä joutui kuitenkin myöntymään siihen, että myös Turkilla on vaikutusta.

– Aiemmin Venäjällä on ollut monopoli, mutta nyt myös Azerbaidžania tukeva Turkki vahvisti rooliaan, sanoo Palonkorpi.

Suljettu Vuoristo-Karabah

Vuoristo-Karabahin on nykyään armenialaisten asuttama seutu. Kansanosien välillä jo 1980-luvun lopulla kiristynyt jännitys toi maailman tietoon ensimmäiset merkit Neuvostoliiton alkavasta hajoamisesta. Pian siellä nähtiin vainoja, pakolaisuutta ja sotia.

Sodista viimeisin koetteli aluetta viime syksynä.

Nyt Vuoristo-Karabah on entistä eristyneempi. Sinne pääsyyn vaaditaan Armenian tai Venäjän passi, kirjoittaa Foreign Policy -julkaisu. (siirryt toiseen palveluun) Stepanakertissa tervehtii tulijoita kookas Vladimir Putinin kuva.

Venäläisten rauhanturvaajien asema Vuoristo-Karabahiin johtavan Lachinin solan luona. Kuva: Valery Sharifulin / AOP

Läntistä mediaa pidetään poissa, samoin merkittäviä kansainvälisiä avustusjärjestöjä. Näiden joukossa on Lääkärit ilman rajoja, miinanraivaukseen erikoistunut HALO ja monia muita järjestöjä.

Tällaista on elämä Moskovan takapihalla. Palonkorpi muistuttaa, että jo 1990-luvulla Venäjällä määriteltiin entisen Neuvostoliiton maat "lähiulkomaiksi".

Siinä missä Venäjän toimet Ukrainan rajoilla tai Valko-Venäjän ahdinko nousevat maailman tietoisuuteen, jäävät tapahtumat Etelä-Kaukasiassa Euroopan silmissä etäisiksi, Palonkorpi arvioi.

Azerbaidžanilainen sotilas laukaisee tykin kohti armenialaisten asemia marraskuussa 2020. Kuva: Vugar Ibadov / Baku Media Center

Palonkorven mukaan tästä vieraudesta todistaa myös se, että alueella käydyissä sodissa tapahtuneet ihmisoikeusrikokset eivät ole päätyneet kansainvälisiin tuomioistuimiin.

Venäjä on pyrkinyt pitämään hyviä suhteita myös Azerbaidžaniin, jota Putinin kammoavat värivallankumoukset eivät ole ravistelleet. Maan energiatuloihin tukeutuva autoritaarinen hallinto tuntuu Kremlin silmissä vakaalta valinnalta. Moskovan etuna on pitää Azerbaidžanin ja Venäjän välinen raja rauhallisena. ** **

Azerbaidžanilainen sotilas Agaogalan luostarin edessä Lachinin alueella tammikuussa. Kuva: Valery Sharifulin / AOP

Rajanveto ja vaalit kiristivät jännitystä

Viime vuonna käydyn yhteenoton jälkeen Armenia ja Azerbaidžan joutuvat määrittelemään maiden välisen rajan. Se ei tule sujumaan helposti.

Epävarmuutta luo myös Armeniassa kesäkuussa pidettävät vaalit. Sodassa kärsitty tappio on nostattanut kansallismielisten mielenosoituksia maan virkaa tekevää pääministeriä Nikol Pašinjania vastaan.

Opposition mielenosoitus Jerevanissa Armeniassa maaliskuussa 2021. Kuva: Hayk Baghdasaryan / AOP

– Pašinjanillaoli alun perin tukenaan kansanliike, joten nyt hänen tappionsa saattaisi sopia myös Putinille, Palonkorpi arvioi.

Keskeisintä Kremlille on kuitenkin jännityksen säilyminen.

– Vuoristo-Karabahissa jatkuvan konfliktin avulla Armenia pysyy riippuvaisena Venäjästä, sanoo tutkija Mikko Palonkorpi.

Tilanne pakottaa alueen maat ottamaan Moskovan mahdin huomioon, ja antaa Venäjälle syyn pitää Etelä-Kaukasiaa otteessaan.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin klo 23:een saakka.

Lue lisää: