1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. maanviljelijät

Turvepelloista tuli kirosana, maanviljelijät Ville Junnila ja Tuomo Latvala pelkäävät elantonsa puolesta: “Tässä on ilmastohysteria käynnissä”

Suolle raivatut turvepellot aiheuttavat maataloudessa eniten päästöjä, lähes yhtä paljon kuin henkilöautot Suomessa. Ylen haastattelemat maanviljelijät pelkäävät, että EU:n ja Suomen kiristyvä ilmastopolitiikka pakottaa heidät luopumaan turvepelloista.

Ville Junnila seisoo tilansa pelloilla, joilla on ikää yli sata vuotta. Pelto on tehty entiselle suolle. Kuva: Ville Honkonen

Kevätauringon kuivaama peltomaa on ilmavaa. Se varisee käsistä kumisaappaille ja takaisin peltoon.

Ville Junnilalle on valjennut vasta viime vuosina, että edellisten sukupolvien ainakin sata vuotta viljelemä maa aiheuttaa ilmastopäästöjä. Ja vieläpä paljon.

Suolle raivattujen turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöt ovat samaa luokkaa kuin henkilöautojen päästöt Suomessa.

– Valmistuin agrologiksi 2009, eikä silloin puhuttu vielä juuri mitään ilmastoasioista, Junnila kertoo.

Junnilan perhe elää turvemaasta.

Suku on raivannut Pohjois-Pohjanmaan soisia seutuja pelloiksi jo vuosisatoja. Nyt sukupelloilla kasvaa nurmi ja vilja. Ville Junnila pelkää, että kiristyvä ilmastopolitiikka vie pahimmillaan leivän suusta.

Junnilan korvaan ovat särähtäneet tutkijoiden ehdotukset muuttaa pellot kosteikoiksi, jonkinlaiseksi suoksi jälleen. Silloin päästöjä ei enää juuri syntyisi.

– Ei tuotettaisi puhdasta suomalaista ruokaa turvepelloilla – se tarkoittaisi meidän tilalla sitä, että eihän meillä olisi evästä noille naudoille, Junnila sanoo.

Turvepelloista on tullut viljelijöiden mielestä kirosana.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Myös alan yritykset luovat painetta

EU on kiristänyt ilmastotavoitteitaan. Samoin Suomen hallitus.

Vaikka tavoitteista on syntynyt päätöksiä, käytännön toimista on vaikea saada sopua. EU:n maataloutta koskevat neuvottelut keskeytyivät viime perjantaina.

On siis yhä auki, kuinka EU suhtautuu esimerkiksi turvepeltojen päästöihin.

Turvepellot ovat merkittävä kasvihuonekaasujen päästölähde Suomessa. Paineet vähentää turvepeltojen ilmastopäästöjä eivät ole olleet kovinkaan suuret tähän saakka. Tutkijat ovat kyllä tienneet asiasta jo parikymmentä vuotta. Nyt päättäjätkin ovat heräämässä asiaan.

Tutkijat tosin pelkäävät, että poliittiset päätökset ja tuet viljelijöille ovat turhan löperöitä todellisen päästövähennyksen aikaansaamiseksi.

Painetta tulee myös kuluttajilta ja elintarvikeyrityksiltä, jotka vaativat maanviljelijöiltä yhä vähäpäästöisempää maitoa ja lihaa. Esimerkiksi Valio tavoittelee hiilineutraalia maitoa vuoteen 2035 mennessä.

Ville Junnila tuntee faktat. Hänen jalkojensa alla oleva mustanpuhuva maa aiheuttaa paljon kasvihuonekaasupäästöjä.

Ville Junnilan tila sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla. Turvepellot ovat alueen viljelijöille tärkeitä. Kuva: Ville Honkonen

Autoilulle on asetettu jo tavoitteet

Autoilun ja muun liikenteen päästöille on olemassa jo jokin rajoite. Päästöjen on määrä puolittua vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta.

Turvepeltojen päästöille ei ole moisia tavoitteita säädetty, kunnon tuista puhumattakaan.

Kasvihuonekaasujen kitkemiseksi on korotettu polttoaineveroja ja tuettu sähköautojen – sekä polkupyörien hankintaa.

Hiili karkaa turvepellosta

Turvepellon ongelma on se, että siihen on varastoitunut suuri määrä hiiltä. Turpeessa on paljon hajoamattomia kasvien jäänteitä.

Alla pyörii video, josta näet, miksi turvepelto tuottaa kasvihuonekaasuja.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Tuet kannustavat viljelemään vanhaan malliin

Ville Junnila haluaa suojella ilmastoa mutta etenkin tuottaa ruokaa. Se ei ole hänen mukaansa helppoa tämän hetken systeemissä.

Junnila kertoo useita esimerkkejä siitä, että maatalouden tuet eivät useinkaan kannusta ilmastoystävälliseen toimintaan. Turvepeltojen viljelijä todennäköisesti menettää tuloja, jos ryhtyy ajattelemaan ensimmäisenä päästövähennyksiä.

Luonnonvarakeskuksen Luken tutkimusprofessori Raisa Mäkipää on harmissaan tukipolitiikasta.

– Yhteiskunta tukee viljelykäytäntöjä, jotka aiheuttavat päästöjä.

Tutkijat ovat nimenneet useita menetelmiä, joilla päästöjä saisi vähennettyä.

Tutkijoiden ehdotukset ovat tuttuja Junnilalle. Osa niistä on jo käytössä tilalla.

Luonnonvarakeskus Lukessa tutkitaan myös sitä, kuinka kosteikkoviljelyllä voisi tuottaa ruokaa eläimille (siirryt toiseen palveluun).

Pellot ruokkivat omat eläimet

Junnilan perheen tilan varsinainen myyntituote on lihakarja. Eläinten rehu, nurmi ja vilja, kasvaa lähes sataprosenttisesti omilla pelloilla.

Eläimiä mahtuu navetoihin 230 kappaletta. Peltopinta-alaa on 200 hehtaaria, joista neljännes ehtaa turvemaata.

Puolet peltoalasta on Junnilan mukaan entistä turvemaata, joka on muuttunut jo mullaksi.

Nuori maatalousyrittäjä kertoo, että on sitoutunut tilaansa koko työuransa ajaksi. Velkaa on paljon.

Se, että turvepellot olisivat ilmasto-ongelma, on hänelle tuore tieto viime vuosilta. Niin myös monelle muulle viljelijälle.

Turvemaat keskittyvät pohjoiseen

Ville Junnilan tila sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla. Täällä päin Suomea pellot ovat erityisen usein paksua turvemaata.

Alla olevasta kartasta näet missä Junnilan tila on. Karttaan on merkitty tummalla värillä alueet, joilla paksut turvepellot ovat vallitseva peltotyyppi. Mitä tummempi alue on, sitä tärkeämpi turvepelto on alueen viljelijöille.

Kivennäismaat sijaitsevat enimmäkseen eteläisessä Suomessa. Niiden aiheuttamat päästöt ovat huomattavasti pienemmät. Oikeilla viljelymenetelmilllä niistä voi muodostua jopa hiiltä ilmakehästä varastoivia hiilinieluja.

Junnilan pelloista neljäsosa sijoittuu kivennäismaille, pääasiassa Luohuajoen varrelle.

Viljelijä Tuomo Latvalan tila tuottaa maitoa. Tiineet ja muut ei-lypsettävät lehmät pääsivät ulos. Kuva: Ville Honkonen

Latvala näkee ilmastohysteriaa

Tässä on jonkinlainen ilmastohysteria käynnissä, viljelijä Tuomo Latvala summaa ajatuksensa.

Turvemaa elättää myös Latvalan perheen. Hänen sukutilansa sijaitsee hieman etelämpänä kuin Ville Junnilan tila, mutta suopohjaista maata riittää täälläkin.

Latvalan 300 hehtaarista noin puolet on turvemaata.

Poliittiset päätökset aiheuttavat huolta tulevasta myös tällä tilalla. Tilan 170 lypsylehmää saavat ruokansa ympäröiviltä pelloilta.

Latvala toivoo, että peltojen päästöjä vähennettäisiin harkiten ja viljelijää kuunnellen.

Oma kaasulaitos on tilan ilmastoteko

Viljelijä kertoo tehneensä jo monia toimenpiteitä, jotka vähentävät tilan kasvihuonekaasupäästöjä. Latvala laski yrityksensä hiilijalanjäljen pari vuotta sitten. Raportin perusteella päästöjä syntyy yhtä maitolitraa kohden saman verran kuin suomalaistiloilla keskimäärin.

– Tulosta paransi energiantuotanto omassa biokaasulaitoksessa.

Biokaasulaitos humisee navettarakennusten vieressä. Se tekee eläinten lietelannasta ja ylijäämänurmesta energiaa. Samalla syntyy lannoitetta pelloille ja kierrätyskuiviketta eläinten alle navettaan.

– Kyllä tämäkin jonkinlainen ilmastoteko on.

Latvalan tila saa lämmön ja sähkön omasta biokaasulaitoksesta. Kuva: Ville Honkonen

Turvepeltoa vain kymmenys peltoalasta

Tilastoja katsomalla turvepeltojen merkitys maataloudelle näyttää suhteellisen pieneltä. Valtakunnan tasolla turvepeltoja on vain reilut kymmenen prosenttia koko peltopinta-alasta.

Maatalouden aiheuttamista ilmastopäästöistä suopohjaiset pellot ovat kuitenkin suurin yksittäinen päästölähde. Suurempi kuin paljon puhutut nautojen ruuansulatuksesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt.

Bryssel on kaukana pohjoisen tiloilta

Tilastojen tuijottaminen huolestuttaa Ville Junnilaa. Häntä hirvittää, jos päätökset tehdään Helsingistä ja Brysselistä käsin ymmärtämättä turvepeltojen alueellista merkitystä.

– Poliitikot ja päättäjät saattaa ajatella, että kymmenen prosenttia on vähän ja että nehän me voidaan suojella ja sillä lailla pelastaa maineemme.

Junnila on nuori viljelijä ja toiveammattissaan.

Tuomo Latvala taas uskaltaa epäillä päästölaskelmia. Hän vetoaa siihen, että turvepelloilla viljellään hyvin paljon nurmea. Se on nautakarjan pääravintoa ja monivuotinen viljelykasvi. Jos pellon pinta on vuosia jatkuvasti kasvipeitteinen, kasvihuonekaasuja pääsee karkaamaan maaperästä vähemmän kuin paljaalta pellolta.

– Tätä pitäisi tutkia lisää.

Innokkaan raivaajan viimeinen raivio

Kyllä asiaa tutkitaankin. Luken tutkijoiden mittauspömpeleitä löytyy myös Ville Junnilan nurmipelloilta.

Tuomo Latvalan tilalla työskentelee jo seuraava sukupolvi. Kuvauspäivänä Atte Latvala levittää lantaa pelloille.

Latvalat ovat kaataneet pellon viereistä metsää monta hehtaaria. Alueesta syntyy uutta turvepeltoa.

Latvala haluaa, että pellot sijaitsevat mahdollisimman lähellä tilakeskusta. Se vähentää edestakaista ajoa navetan ja peltojen välillä.

– Rehua ja lantaa ajetaan jopa tuhat kuormaa kesäkaudella.

Tuomo Latvala arvelee, että uusi pelto, raivio, jää tilan viimeiseksi. Hänestä vaikuttaa siltä, että moni seudun viljelijä luopuu ammatistaan ja saattaa myydä tai vuokrata peltonsa, jos sitä tarvitaan lisää.

– Kyllähän minäkin nuorena viljelijänä olin innokas peltoja raivaamaan.

Tilaa oli laajennettava, jotta se pysyisi elinkelpoisena.

Valtavan kokoinen kivikasa on peräisin Tuomo Latvalan tilan pelloilta. Kuva: Ville Honkonen

Eläinten määrä yli kymmenkertaistui

Uutta peltoa on todellakin syntynyt lakeuksille.

– Tuossa laskeskelin, että 20-vuotisen viljelijäurani aikana olen raivannut 85 hehtaaria.

Latvala kertoo, että sukupolvenvaihdoksen aikaan tilalla oli 15 lehmää ja 25 peltohehtaaria.

Kun eläimiä tulee lisää, myös peltoa on hankittava lisää. Jos sitä ei ole ostettavissa tai vuokrattavissa, viljelijä raivaa sitä.

Eläinten määrä Latvalan tilalla on yli kymmenen kertaa suurempi nyt kuin ura alussa. Kuva: Kuva: Ville Honkonen

Eläintiloilla uutta peltoa tarvitaan rehun viljelyn lisäksi lannan levitystä varten. Ympäristömääräysten mukaan yhtä eläintä kohden on oltava tietty määrä lannanlevityshehtaareja.

Ville Junnila näyttää kuvaajalle säätösalaojakaivoa. Viljelijä säätää sen avulla sitä, kuinka korkealla veden pinta on pelloilla.

Mitä korkeammalla vesi on, sitä vähemmän kasviperäinen aines hajoaa ja sitä vähemmän hiiltä karkaa ilmakehään.

Tutkijat ovat suositelleet, että veden pinta ei laskisi alle 30 senttiä pellon pinnasta.

Sekä Ville Junnila että Tuomo Latvala puistelevat päätään. Pelto olisi silloin liian märkä työkoneille.

– Mehän tehdään niin kuin on vuosien saatossa opittu, että on paras tapa, ja jos sitä ruvetaan väkisin muuttamaan, niin ei se ihan ongelmatonta ole, Ville Junnila sanoo.

Tuomo Latvalan mielessä pyörii turveyrittäjien ahdinko.

Turveyrittäjän tuki, maatalouden lisäpaine

Turve on aiheuttanut tänä keväänä pienoisen hallituskriisinkin.

Suomi on irtautumassa turpeen poltosta. Syynä ovat suuret kasvihuonekaasupäästöt.

Turvealan yrittäjät ovat joutuneet nopeutuneen muutoksen takia ahdinkoon. Hallituksessa syntyi riittaa siitä, kuinka yrittäjien ahdinkoon suhtaudutaan.

Oikeudenmukaisen siirtymän nimissä alaa päätettiin tukea ja turpeen poltto ei lopukaan heti. Kun päästöjä syntyy yhdessä kohtaa, paine vähentää niitä muualta lisääntyy. Vaikkapa sieltä turvepelloilta.

Turveseuduille on levinnyt pelkoa siitä, käykö turvepeltojen viljelijöille saman suuntaisesti. Katoaako elanto.

– Poliittisista päätöksistä pitäisi olla laajempi vastuu, ettei tämä jää nyt pelkästään viljelijän harteille, viljelijä Tuomo Latvala toivoo.

A-studio Yle TV1 :ssä maanantaina 31.5. klo 21. Kuinka maatalouden hiilijalanjälki saadaan pienemmäksi? Keskustelemassa ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) ja meppi Elsi Katainen (kesk.). Juontajana Petri Raivio. #yleastudio

Täsmennys. Tietografiikkaan, jonka otsikko on "Maatalouden päästöistä suurin osa syntyy turvepelloilla", on tehty täsmennyksiä 1.6.2021 kello 15:27. Grafiikan ylimpään palkkiin on lisätty Viljelysmaat-nimen perään CO2. Kyseessä on siis viljelyksessä olevien maiden hiilidioksidipäästöt. Ylhäältä päin laskettuna toinen palkki on nimetty selvyyden vuoksi uudestaan. Palkin nimi oli aikaisemmin "Maatalousmaat". Nyt sen nimi on Viljelysmaat, N2O. Palkin tieto siis sisältää viljelysmaina olevien peltojen typpidioksidipäästöt. Ylhäältä laskien myös kuudes palkki on saanut uuden nimen. Ruohikkoalueet -nimi on muutettu "Viljelystä poistuneet pellot" -nimiseksi.

Täsmennys. Tietografiikkaan, jonka otsikko on "Maatalouden päästöistä suurin osa syntyy turvepelloilla", on tehty täsmennyksiä 2.6.2021 kello 10:25. Grafiikan ylin palkki (Viljelysmaat CO2) on jaettu kahteen osuuteen, turpeeseen ja muihin. Vastaavasti toiseksi ylimmäisessä palkissa (Viljelysmaat N2O) on tehty vastaava jako kahteen kategoriaan (turpeen osuus ja muut), kuten edellisessäkin palkissa.

Kuuntele alta myös Takaisin Pasilaan -podcast: miksi turpeesta tuli hallituksen krooninen kipupiste?

Suomen hallituksen budjettineuvottelut yltyivät täysimittaiseksi hallituskriisiksi, kun hallituspuolueet eivät millään päässeet sopuun valtion budjetin kehyksistä. Mistä budjettiriidaksi muuttuneessa budjettikehyksessä oli kyse, ja miksi turve nousi toistuvasti otsikoissa esille? Politiikan kieltä suomentamassa Samille ja Toivolle on Ylen politiikan toimittaja Robert Sundman.