Hyppää sisältöön
Mielipide
Sanoitukset

Joonas Konstigin kolumni: All you need is love ja muita syitä olla uskomatta lauluihin

Etenkin nuorena ihmiset ottavat laulujen sanoista elämänohjeensa, mutta aikuistumisen tärkeä oppi on olla skeptinen kaikkea coolia kohtaan, kirjoittaa Konstig. Cool onkin punainen varoitusmerkki.

Olimme leirinuotiolla ja puheeksi tuli The Beatlesin laulu All You Need is Love. Kaveri jäi miettimään laulun sanomaa ääneen. ”Ne sanoo että ei tarvita muuta kuin rakkautta? Mutta eihän se ole totta. Tarvitaan muutakin kuin rakkautta. Tarvitaan tulitikkuja.

Ja renkaita.

Ja voita.”

Nauroin ja mietin sen jälkeen, että olisivatpa suuret ikäluokat kuulleet tämän. He taisivat oikeasti uskoa neljää liverpoolilaista profeettaa. Rakkaus yksin riittää! Miten se riittää? Koska Beatles sanoo niin ja Beatles on cool.

Itse ryhdyin nuorena poikana punkkariksi, kun radiosta soi Bad Religionin American Jesus. Laulu haukkuu Yhdysvallat, ja loppuu sen moton One nation under God toistuvaan hokemiseen. On selvää, että se tehdään ironisesti, toisin sanoen, bändi ei tykkää niistä. Osasin lukea laulun opit: Yhdysvallat on tyhmä, samalla Suomikin, ja Jumala on tyhmä. Ja jos sinä nuori Joonas siellä radion äärellä haluat olla yhtä cool kuin mekin, olet samaa mieltä.

Musiikki ohittaa rationaalisen tarkastelun ja iskee suoraan sydämeen.

Ja voi pojat että olinkin. Pian olin vihreää otsatukkaa ja kolme kokoa liian suuria vihreitä maihareita myöten cool.

Me ihmiset otamme laululyriikat joskus niin tosissaan. Etenkin moni nuori ottaa laulujen sanoista elämän eväänsä pysähtymättä miettimään, kannattaako elämä oikeasti rakentaa kaksikymppisen muusikon säkeiden varaan. Musiikki ohittaa rationaalisen tarkastelun ja iskee suoraan sydämeen. Se hivuttautuu oman tarinan rakennuspalikaksi: tällainen minä olen, koska diggaan näistä biiseistä.

Olen miettinyt tätä sen jälkeen, kun kuulin Sanna Marinin olleen jo nuoresta yhdysvaltalaisbändi Rage Against the Machinen fani. RATM on kuulemma ollut innoittamassa (siirryt toiseen palveluun) häntä poliitikon tielle. Bändi oli myös oma suosikkini teininä, ja läpi lukion istuin aamubussissa kuuntelemassa korvalappustereoista heidän sanomaansa. Huippukohtia oli Killing in the Name, joka loppuu tunteikkaaseen toistoon ”F*ck you I won’t do what you tell me!” Tämä huudetaan kuusitoista kertaa, ja sitten Joonas kömpii bussista kemiantunnille, jossa opettaja kehottaa avaamaan luvun 14, laskekaa dipoli-dipolisidos.

Sain kemiasta viitosen. Mutta sentään opin rokkareilta, ettei pidä tehdä niin kuin käsketään, koska…

Niin, oikeastaan… Miksi?

Koska oli sellainen törkeen hyvä biisi, jossa coolit jätkät sanoivat, että olet aivokuollut jos tottelet. ’Nuff said.

Retorikot Aristoteleesta lähtien opettivat, että muiden suostuttelu lähtee ennen kaikkea puhujasta ja vasta sitten puheen sisällöstä. Jos puhuja on mieluinen, katsomme häntä ylöspäin ja uskomme. Aikuistumisen keskeinen oppi on kuitenkin, että cool ei ole argumentti. Hyvä meno tai rankka asenne ei ole argumentti. Ja että me haksahdamme keskimäärin heikompiin argumentteihin, kun ne esitetään coolisti.

Populaarimuusikot ovat ikään kuin puutarhureita, jotka viskovat nuorten aivojen kosteaan multaan omia meemisiemeniään.

Tästä seuraa se, että cooli viesti on useammin väärässä kuin uskomme. Tämän vinouman korjaamiseksi meidän tulisi antaa enemmän painoarvoa tylsälle ja harmaalle ja vähäeleiselle ja olla skeptisempiä hyvälle show’lle ja seksikkyydelle ja coolille. Cool on punainen kolmio – varoitusmerkki: tarkkana tämän kanssa.

Populaarimuusikot ovat ikään kuin puutarhureita, jotka viskovat nuorten aivojen kosteaan multaan omia meemisiemeniään. Siemenistä versoaa erilaisia kasveja, ja yksi nuorista voi alkaa uskoa, että All you need is todellakin love, ja hänen korvansa taakse kasvaa auringonkukka. Toisen hiukset muuttuvat mustiksi ja pian pitäisi polttaa kirkot. Kolmas kasvattaa hupun varjossa ajatuskaktuksia, joissa kytät on natsisikoja Ku Klux Klanissa.

Ehkä neljäs menee uskomaan Toni Wirtasta, joka Valoissa pimeyksien laidalla varoittaa uskomasta lauluihin:

Viisaus on siinä että ymmärtää

Ketä seurata pitkään, milloin kääntyä pois,

ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi

Itseesi matkustaa.

Sen hän oppii coolin popparin laulusta.

Hyvä lukija, mikä laulu teki sinusta sinut?

Joonas Konstig

Kirjoittaja on ilmeisen herkkävaikutteinen espoolainen kirjailija, joka ryhtyi myös runoilijaksi löydettyään kirpparilta Leonard Cohenin Greatest Hitsin. Viime aikoina hän on kuunnellut Bruce Springsteeniä, jazzia ja Bachia ja soittanut lapsilleen Metallicaa nostalgiset kyyneleet silmissä.

Kolumnista voi keskustella 8.6. klo 23:00 asti.