Hyppää sisältöön
Mielipide
Köyhyys

Raisa Omaheimon kolumni: Miksi sama asia on rikkaan tekemänä cool ja köyhän tekemänä mauton?

Keskiluokkaisena olen lähtökohtaisesti luotettava ja arkiset toimeni nähdään hyväksyttävinä. Valitettavasti emme yhteiskuntana ulota samaa luottamusta ja myötäsukaista katsetta vähävaraisiin, kirjoittaa Omaheimo. Kolumnin voi myös kuunnella.

Olen nykyään tukevasti keski-ikäinen, -tuloinen ja -luokkainen. Menneisyyteni takia keskiluokkaiset silmälasit eivät kuitenkaan ole ainoat, joiden läpi maailmaa tarkastelen. Lähipiiriini kuuluu ihmisiä monenlaisista yhteiskuntaluokista, joten on helppo pysyä kärryillä siitä mitä esimerkiksi toimeentulotuen siirtäminen Kelaan (siirryt toiseen palveluun) tai lääkkeiden korvauskatto merkitsevät jos omaisuutta, rahaa tai vaikka luottotietoja ei ole.

Yhteiskuntamme on rakennettu keskiluokalle ja keskiluokkaisille arvoille. Ja se on lienee ihan luonnollista. Paitsi että keskiluokkaisia on väestöryhmistä eniten (siirryt toiseen palveluun), mediassa tekee töitä keskiluokka, joka nostaa esiin keskiluokkaisia aiheita.

On silti syytä huomata, miten keskiluokkaisuus alkaa helposti värittää katsetta ja tehdä itselle tutusta maailmasta tavoiteltavan ihannetilan. Maailma on kuitenkin paljon monimuotoisempi.

Suosittelen tarkistamaan omia silmälaseja säännöllisesti: kenen näkökulmasta maailmaa ja sen ilmiöitä tarkastelen?

Minua ilahdutti eri puolilla sosiaalista mediaa kiertävät vertailut, joissa pohdittiin, mitkä samat asiat ovat rikkaan ihmisen tekemän "classy", tyylikästä, ja köyhän ihmisen tekemänä "trashy", eli rahvaanomaista. Suomalaisessa kontekstissa (siirryt toiseen palveluun) rikkaan paikalle voi hyvin sijoittaa keskiluokkaisen.

Suhtautumisemme varallisuuteen näkyy mitä moninaisimmissa asioissa:

Urheiluvaatteiden käyttäminen julkisilla paikoilla on coolia jos olet sporttinen menestyjä, mutta naurettavaa jos olet nappiverkkareita käyttävä köyhä.

Rikkinäiset vaatteet ovat hienot, kunhan ne on rikottu jo ennen kaupan hyllylle laittamista. Revityistä farkuista voi maksaa satasia, revenneet farkut taas kertovat elämänhallinnan ongelmista.

Käytettyjen vaatteiden hankkiminen on hienoa, kunhan ostaa second hand boutiquesta (siirryt toiseen palveluun) vintagea. Ostarin kirppis on junteille.

Minimalistinen koti on ihana ja kaunis, mutta jos huoneesta puuttuu sohva siksi ettei sohvaan ole varaa, koti onkin vajavainen.

Alkoholijuoma keskellä päivää on mainio tapa rentoutua, jos juodaan työkavereiden kanssa viiniä keskustassa. Päiväkalja lähiöpubin terassilla taas on syrjäytyneiden työttömien puuhaa.

Kaksikielisyys on hieno asia! Mutta se on hienoa vain jos suomen kielen lisäksi toinen kieli on ruotsi, englanti tai muu länsieurooppalainen kieli. Jos suomalaisen toinen äidinkieli on vaikkapa venäjä, somalia tai arabia, ei siinä olekaan enää mitään hienoa.

Kikkailu byrokratiaa vastaan on yleisesti hyväksyttyä, jos kyse on verosuunnittelusta eli yrityksen maksamien verojen minimoimisesta. Jos samaa tulojen maksimointia tavoittelee toimeentulotuen saaja, hän on sosiaaliturvan väärinkäyttäjä ja yhteisellä kukkarolla käyvä pummi.

Valtion tukien vastaanottaminenkin on sitä hyväksyttävämpää, mitä varakkaampi ihminen on kyseessä.

Tukien varassa toimivat yritykset ovat osa toimivaa kapitalismia, mutta asumiseensa Kelalta tukea tarvitseva pienituloinen yksinhuoltaja on joidenkin silmissä ihminen, jonka olisi syytä tsempata.

Kun ilmiötä alkaa tarkastella, vastaavia esimerkkejä keksii helposti valtavat määrät.

Syvempiä ongelmia syntyy, kun suhtautuminen keskiluokkaan alkaa tuottaa epätasa-arvoa. Minä voin tehdä tulonhankkimisvähennyksen verotukseeni pelkällä ilmoituksella. Voin kertoa vaikkapa, että ostin tonnin läppärin ja viidensadan euron kameran. Verottaja luottaa minuun ja tarkistaa asiaa vain pistokokein, pyytää tositteita tarvittaessa. Lähtökohta on, että minä olen uskottava ja sanaani voi luottaa.

Toimeentulotuen hakeminen puolestaan vaatii joka ikisen tuloihin ja menoihin liittyvän asian sentintarkkaa todistamista kirjallisesti kuitein ja tiliottein. Toimeentulotuen hakija on lähtökohtaisesti epäluotettava ihminen, jonka oma ilmoitus ei takaa yhtään mitään.

Suosittelen tarkistamaan omia silmälaseja säännöllisesti: kenen näkökulmasta maailmaa ja sen ilmiöitä tarkastelen? Kun jokin ilmiö ällistyttää tai paheksuttaa, voi kysyä onko kyse itse asiassa tismalleen samasta ilmiöstä, joka olisi keskiluokkaisen tekemänä ihan ookoo.

Raisa Omaheimo

Kirjoittaja on keskiluokkainen toimistotyötä tekevä asiantuntija

Kolumnista voi keskustella 31.8. klo 23.00 saakka.