1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. avaruusromu

Kansainvälinen avaruusasema sai osuman avaruusromusta

Romun määrä maapallon kiertoradalla uhkaa tehdä siitä käyttökelvottoman satelliiteille, joihin ihmiskunta on tottunut luottamaan niin kommunikaatiossa kuin esimerkiksi sääennusteissa.

Canadarm2-robottivarteen tullut pieni vaurio kertoo, että romun aiheuttama uhka on Maan liepeillä koko ajan läsnä. Nasan arkistokuva robottivarresta. Kuva: Nasa

Kansainväliseen avaruusasemaan ISS:ään on osunut kappale avaruusromua. Vaurio jäi pieneksi mutta se osoittaa, miten suuri riski maapallon ympärillä pyörivä ja kaiken aikaa kasvava romumäärä on ISS:lle ja satelliiteille.

Reikä ISS:n Canadarm2-roborttikäsivarren lämpösuojassa ja puomissa eivät vaikuta toimintakykyyn, kertovat käsivarren suunnitellut Kanadan avaruushallinto CSA (siirryt toiseen palveluun) ja Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa, jotka tutkivat tilanteen yhdessä. Seurantaa jatketaan.

Canadarm2 on moninivelinen titaanivarsi, joka auttaa ISS:n kylkeen telakoituvia rahtialuksia ja tekee huoltotöitä aseman ulkopuolella.

Vaurio havaittiin rutiinitarkastuksessa, eikä ole selvää, koska törmäys on tapahtunut. Törmääjä oli liian pieni, jotta sen liikkeitä olisi voitu pitää silmällä. Nopean vauhdin vuoksi jo vähäisin maalihitunen voi tehdä avaruudessa pahaa jälkeä. Merkitystä on myös osuman kulmalla.

Tarkkailtuja avaruusromun kappaleita on noin 28 300. Alle pesäpallon kokoisia palasia ei kuitenkaan ole mahdollista seurata.

Euroopan avarushallinnon Esan tilannekatsaus (siirryt toiseen palveluun) romun kertymisestä näyttää tältä:

  • 6 060 laukaistua rakettia sitten vuoden 1957
  • 11 670 avaruuteen vietyä satelliittia
  • 7 200 satelliittia yhä avarudessa, 4 300 toiminnassa

Vaikka ISS:llä tällä kertaa oli onni onnettomuudessa, riski on jatkuva. Viime vuonna ISS teki kolme kertaa väistöliikkeen liian lähellä kiitäneen avaruusromun vuoksi.

ISS ja useimmat satelliitit kiertävät Maata noin 400 kilometrin etäisyydellä. Kierros kestää puolitoista tuntia. Tuntivauhtina se tarkoittaa kymmenen kertaa Maassa laukaistavan luodin vauhtia, laskee Nasa. Sellaisella energiamäärällä pienimmänkin romuhitusen osumalla on iso tuhovoima.

Viisi vuotta sitten Esan astronautti Tim Peake lähetti avaruudesta kuvan runsaan puolen sentin mittaisesta kuopasta ISS:n ikkunassa. Syypää oli häviävän pieni, ehkä hädin tuskin suurempi kuin isoimmat bakteerit.

"Onpa hyvä, että ISS:llä on nelinkertaiset ikkunat", kommentoi Peake avaruusromun iskeymää. Kuva: Esa

Romua kertyy kantorakettien kappaleista ja toimintansa lopettaneista satelliiteista. Toisiaan kolhiessaan kappaleet hajoavat entisestään. Pientä sälää ihmisten laitteista hilseilee avaruuden ultraviolettisäteilyn vuoksi.

Näin Esa arvioi romunkappaleiden määrää:

  • 34 000 yli kymmensenttistä
  • 900 000 sentistä kymmeneen
  • 128 miljoonaa millistä senttiin

Kuolleiden satelliittien kalastamiseksi on kehitteillä keinoja verkosta harppuunaan ja lassosta robottivarteen. Vielä tärkeämpää olisi estää lisäromun kertyminen.

Siihen tähtää myös Suomen Akatemian huippuyksikkö kahdella tavalla. Yhtäältä pyritään lisäämään satelliittien kykyä kestää säteilyä, toisin sanoen antamaan lisää elinikää. Toisaalta ne saisivat kyvyn jarruttaa, minkä vuoksi ne laskeutuisivat elämänsä lopussa Maan ilmakehään tuhoutumaan hallitusti.