1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. tiede

Tasa-arvo ei näy Suomen professorikunnassa – naisia on vain kolmasosa ja tilipussi ohuempi

Yliopistojen ja tutkimuslaitosten professoreista valtaosa on edelleen miehiä. Vain kolmasosa professoreista on naisia, vaikka opiskelijoista naisten osuus on kasvanut koko ajan. Professoriliiton puheenjohtaja näkee taustalla kiristyneen kansainvälisen kilpailun ja urapolkujärjestelmän.

"Åbo Akademissa minua edeltävä nainen historian professorina oli Alma Söderhjelm, joka oli henkilökohtainen yleisen historian professori 1927–1937", sanoo Johanna Ilmakunnas. Söderhjelm oli ylipäätään Suomessa ensimmäinen nainen professorina. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Kun katsotaan asiaa sukupuolten tasa-arvon kannalta, niin professorikunnan miesvaltaisuus yllättää. Viime vuoden syyskuussa kokoaikaisia professoreita on ollut 1892, joista 33,2 % oli naisia.

Professorien urapolulla on tuona hetkenä ollut yhteensä 781 henkilöä. Toisella tasolla eli associate professoreina oli 467, joista 36,0 % on ollut naisia. Aloitusvaiheessa eli assistant professori -tasolla oli 314 henkilöä, joista 35,2 % naisia.

Tiedot käyvät ilmi professoriliiton palkkaselvityksestä (siirryt toiseen palveluun), joka julkaistiin huhtikuussa.

Tenure track eli urapolkujärjestelmä on käytössä useimmissa Suomen yliopistoissa ja korkeakouluissa. Urapolulle valitut professorit arvioidaan tietyin väliajoin. Arvioinnin perusteella he voivat siirtyä urallaan eteenpäin. Lopputuloksena voi olla varsinainen full eli täysprofessorin asema.

Kysyimme syitä naisten vähäisyyteen akateemisella huipulla professoriliiton puheenjohtaja Jukka Heikkilältä, sekä kahdelta Åbo Akademin naisprofessorilta. Åbo Akademi on ruotsinkielinen yliopisto, joka toimii Turun ja Vaasan kampuksilla.

Akademin verkkosivuilla kerrotaan näin:

Toimintaamme ohjaavat akateemisen tradition mukaiset arvot, tutkimuksen ja koulutuksen vapaus ja eettinen vastuullisuus. Toimimme rohkeasti moninaisuutta, osallisuutta, tasa-arvoa ja kestävyyttä edistäen.

Solu- ja molekyylibiologian professori Lea Sistonen ja Pohjoismaiden historian professori Johanna Ilmakunnas ovat molemmat alallaan tienraivaajia. He näkevät akateemisessa maailmassa rakenteita, jotka jarruttavat naisten pääsyä professoreiksi.

Åbo Akademissa miesten osuus professoreista on noin 68 ja naisten 32 prosenttia eli lähes sama kuin valtakunnallisessa vertailussa.

Runeberg, Lönnrot, Snellman on Harry Kivijärven suunnittelema muistomerkki Turun Yliopistonmäellä. Muistomerkki kuvaa kolmea kansallista suurmiestä, jotka aloittivat opiskelunsa Turun akatemiassa vuonna 1822. Patsaan voi myös katsoa edelleen symboloivan sitä, että 2/3 professoreista on miehiä. Kuva: Markku Sandell / Yle

Yliopistojen leikkaukset osuivat huonoon aikaan

Turun yliopistossa työskentelevä liiton puheenjohtaja ja professori Jukka Heikkilä näkee tasa-arvokehityksen hidastuneen viime vuosina.

Kun edellisen hallituksen määrärahaleikkaukset supistivat yliopistojen toimintaa, naisten osuus professorivalinnoissa kasvoi hitaammin. Kehno kehitys jatkuu yhä.

Naisten osuus yliopistojen full professoreista nousi vuonna 2020 vain 0,4 prosenttiyksikön verran ja oli 33,2 prosenttia. Professoriliiton tekemän rekrytointiselvityksen (2020 (siirryt toiseen palveluun)) mukaan professorin urapolulle hakeutuu ja valitaan miehiä naisia enemmän.

Professoriliiton puheenjohtaja Jukka Heikkilä kaipaa yliopistoihin positiivista erityiskohtelua valintoihin lisäämään naisten määrää professorikunnassa. Kuva: Markku Sandell / Yle

Heikkilä ei kuitenkaan näe taustalla hyvä veli -verkostoja, jotka suosisivat miehiä. Enemmänkin on kyse kiristyneestä kansainvälisestä kilpailusta, kun akateemisia tehtäviä täytetään.

– Se tarkoittaa entistä tiukempaa metriikkaa, mittarointia ja arvostelemista tehtävään valitessa, jotka heijastelevat tieteen alakohtaisia konventioita.

Urapolkurekrytoinnista voidaan kuitenkin poiketa. Vuonna 2012 San Franciscosta alkunsa saanut DORA () on tuonut muitakin näkökohtia pätevöitymisen ja sallii vaihtelevimpia painotuksia ja normitetusta urapolusta poikkeamisia. Suomessa tämä malli on käytössä monessa yliopistossa.

Vuosi sitten keväällä 2020 julkaistu kansallinen suositus antaa ohjeita siihen, kuinka tutkijanarviointi suoritetaan alusta loppuun asti vastuullisesti: Tutkijanarvioinnin hyvät käytännöt (siirryt toiseen palveluun)

Naisten asema voisi kohentua valinnoissa positiivisella erityiskohtelulla

Professoriliiton puheenjohtaja Jukka Heikkilä nostaa esiin myös erityiskohtelun, jos valintatilanteissa mies- ja naishakija ovat tasatilanteessa. Tätä pitäisi miettiä erityisesti yksikkökohtaisesti.

– Se on jännää, että juuri Pohjoismaissa on näin, missä pitäisi olla mahdollisimman tasa-arvoiset ja tasaveroiset mahdollisuudet saavuttaa paikkoja. Näyttää, että alakohtaisesti se jakautuu enemmän, professoriliiton puheenjohtaja miettii.

Koko professorikunnan tarkastelun sijaan voisi olla hyvä tarkastella nimenomaan yksikkötason tasa-arvoa. Sieltä professoriliiton puheenjohtaja löytää sekä korjattavaa että hyödyttävää tasa-arvoisemman työyhteisön ansiosta.

Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle

Yliopistoissa on käytössä neliportainen uramalli. Kolmannella tasolla alkaa Heikkilän mukaan olla enemmistö naisia, joten sieltä pitäisi nousta enemmän naisia myös professoreiksi.

– Urapolkujärjestelmästä on tullut pääasiallinen valintareitti professoriksi kahden, kolmen vaiheen kautta. Siinä näyttää, että miehistyminen on käynnissä. Tietysti se on vähän alakohtaista, Heikkilä sanoo.

Kilpailu professorien paikoista on koventunut koko ajan. Julkaisuja ja kansainvälisiä tutkimushankkeita sekä verkostoja on pitänyt luoda.

– Myös biologiset syyt taitavat osittain olla esteenä. Ne hidastavat, mutta niitäkin pyritään ottamaan huomioon, Heikkilä sanoo.

Hänen mukaansa naisten osuuden kasvu on vaikuttanut positiivisesti työilmapiiriin ja tieteen monipuolistumiseen.

Lastenhoitoapu on aina tarpeen

Kun Lea Sistonen aloitti professorina parikymmentä vuotta sitten, hän huomasi istuvansa ainoana naisena tiedekunnan professorien pöydässä. Se oli pysäyttävä kokemus.

Hän oli jo osallistunut tutkimusryhmiin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, ja niissä oli Sistosen kokemuksen mukaan tasapuolisesti miehiä ja naisia.

– Silloin rupesin miettimään, että mistä tämä johtuu.

Nyt Åbo Akademissa biotietieteiden alalla on yhtä paljon naisia ja miehiä professoreina. Asia on korjaantunut viime vuosien aikana, mutta muutos on ollut hidasta.

Perheellisellä oli aikanaan omat haasteensa, kun lapset sairastivat. Tähän tarvittaisiin professori Sistosen mukaan esimerkiksi palveluseteleitä.

– Meillä kävi monena vuonna Folkhälsanin varaäidit hoitamassa lapsia juuri tämän takia. Olimme hyvin onnekkaita, että löysimme henkilöitä, jotka tulivat meille kotiin, kun lapsia ei voinut viedä päiväkotiin, Sistonen muistelee.

Myös mahdollinen miehen urakehityksen asettaminen perheessä etusijalle voi tarkoittaa sitä, että nainen menettää työvuosia, jolloin hänen pitäisi panostaa tutkimukseen ja kansainväliseen näkyvyyteen.

Åbo Akademin professori Lea Sistosen mukaan naiset ryhtyvät tutkijoiksi, mutta eteneminen professoriksi on hidasta.

Naiset eivät ole yhdenvertaisia valinnoissa

Naisprofessorien vähyys ei kuitenkaan johdu Lea Sistosen mukaan biologisista tai luonnontieteellisistä syistä. Lahjakkaita ja kyvykkäitä nuoria naisia on Sistosen mielestä aivan yhtä paljon kuin miehiä, joten syiden täytyy olla muualla.

– Jos ne olisivat yksinkertaisia syitä, ne olisi varmasti jo ratkaistu ja meillä olisi tasapuolinen tilanne Suomen yliopistoissa. Mutta ilmeisesti on vielä paljon tehtävää, jotta tilanne korjaantuisi.

Professoriksi pätevöityminen ja professorien valinta ovat prosesseja, joissa naiset eivät Sistosen mukaan ole yhdenvertaisia miesten kanssa. Valintakriteerit ja aika, missä nuori tutkija pätevöityy, painottuvat.

Sistosen näkemyksen mukaan edelleen vaikuttaa siltä, että miehet valitsevat mieluummin miehiä, koska he ovat yleensä enemmistönä valintapaneeleissa tai päättämässä rahoituksesta. Paneeleissa olevat harvat naiset ylityöllistyvät helposti, sillä kansainvälisistä tehtävistä ei Lea Sistosen mukaan ole tapana kieltäytyä.

Naisten osuudet yliopistojen hallinnon päättävissä tehtävissä ovat edelleen pieniä. Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle

Yliopistoissa naisia on opiskelijoina yhä enemmän. Monet heistä väittelevät tohtoreiksi ja jatkavat tutkijoina. Suuri pudotus tulee Lea Sistosen mukaan kuitenkin silloin, kun haetaan professuureja.

– Siinä näkyy myös se, kuinka ympäristö tukee ja kannustaa. Meillä ei aina ole kannustava ilmapiiri yliopistoissa. Menetämme lahjakkaita naisia sen takia, hän pohtii.

Sistonen haluaa, että nuoret naiset pyrkisivät professoreiksi entistä enemmän, koska hän pitää sitä hienona ammattina ja toimenkuvana kaikesta esimerkiksi rahoitukseen liittyvästä nurinasta huolimatta.

Muuttiko vuoden 2010 yliopistolaki valintoja?

Yliopistolain muutos toi tiedekunnan dekaaneille ja laitosjohtajille paljon päätösvaltaa. Pohjoismaisen historian professori Johanna Ilmakunnas pitää tätä muutosta merkittävänä, kun mietitään naisten määrän pienuutta professorikunnassa.

– Tämä näkyy täysprofessori- ja urapolkurekrytoinneissa. Näkyy rakenteellisia syitä siihen, että valtaosa professoreista on edelleen miehiä.

Professori Johanna Ilmakunnas arvioi, että valintakriteerit suosivat miehiä. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Enää ei Ilmakunnaksen mukaan tarvitse valita vain meriittien perusteella, vaan voidaan valita sopivin. Tilastollisesti usein käy niin, että rekrytoinneissa valitaan kahden hyvin tasavertaisen hakijan väliltä mieshakija. Jokainen professuurin täyttö on tietenkin omanlaisensa.

Johanna Ilmakunnas näkee eroja myös rahoituksen myöntämisessä. Suomen Akatemian myöntämien luonnontieteiden alan rahoituksia naiset saivat vähemmän kuin professorien osuus edellyttäisi.

– Olen osallistunut useaan professorin viran hakuun, joissa hakijoiden joukossa on ollut paljon miehiä. Ehkä tässä saattaa olla sitä, että naiset voivat olla hyvinkin meritoituneita, mutta arvioivat omia saavutuksiaan ja mahdollisuuksiaan vähän vaatimattomimmiksi kuin vastaavilla meriiteillä olevat miehet, Ilmakunnas pohdiskelee.

Omalla alallaan professori Johanna Ilmakunnaksella oli edellinen historian naisprofessori miltei sata vuotta sitten.

– Åbo Akademissa minua edeltävä nainen historian professorina oli Alma Söderhjelm, joka oli henkilökohtainen yleisen historian professori vuosina 1927–1937.

Historia on ollut miesvaltainen oppiaine, mutta nyt opiskelijoista puolet on naisia.

Palkkaero on selvä miesten eduksi

Eroja löytyy myös naisten ja miesten palkkauksessa. Professoriliiton selvityksen mukaan palkkaero miesprofessoreiden hyväksi oli 345 euroa.

Palkkaero kasvoi vuonna 2020 edelliseen vuoteen verrattuna.

Naisprofessorin euro on työnantajaselvityksen mukaan 95,3 senttiä. Myös professorin urapolulla olevat naispuoliset niin assistant kuin associate professorit ansaitsevat jonkin verran miehiä vähemmän.

Lue myös:

Kehysriihen 35 miljoonaa euroa on vasta alkua – rehtori Keijo Hämäläinen: "Puhuisin kyllä katastrofaalisesta tilanteesta, jos tieteen rahoitusleikkaukset moninkertaistuvat"