1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Urheiluvalmennus

Urheiluvalmennus on matkalla käskyttämisestä kommunikointiin, ja sukupuolella on merkitystä – "Joukkuelajeissa naisten valmentaminen selvästi haastavampaa", sanoo professori

Myös joukkuelajeissa pyritään valmentamaan yksilöä, mutta sukupuoli on osa yhtälöä. Kommunikaatio korostuu uudessa valmennuksessa. Professori määrittelee, että naiset ovat valmennettavina kissoja, miehet koiria.

Joukkuelajeissa eroja sukupuolten välillä on esimerkiksi ryhmädynamiikassa. Kuva: Linus Hoffman/Yle

Urheilussa on meneillään valmennuskulttuurin muutos: autoritäärisesta, valmentajakeskeistä johtamisesta siirrytään kohti urheilijakeskeistä toimintaa.

Tekemistä riittää vielä, sillä humanistinen ote vaatii erilaista osaamista. Moni tiedostaa sen, mutta ei välttämättä osaa, sanoo Suomen Valmentajien toiminnanjohtaja Sari Tuunainen.

– Autoritäärinen tapa on niin paljon helpompi: sanot asiasi ja sitten vain jätät herran haltuun sen, miten viesti otetaan vastaan. On aivan toinen juttu osallistaa urheilijoita aidosti, ja siinä vuorovaikutuksella on iso merkitys, sanoo Tuunainen.

Kyse on osin myös sukupuolesta. Joukkuelajeissa naisten valmentaminen on selvästi haastavampaa, sanoo liikunnan työelämäprofessori Sami Kalaja Edu Futurasta Jyväskylästä.

– Siinä pitää olla huolellisempi sanavalinnoissaan ja toiminnassaan. Naiset ovat tarkempia ja herkempiä, he kuuntelevat myös sävyjä.

15 vuotta joukkuelajeja harrastanut espoolainen Lien Högnäs on samaa mieltä. Viesti voidaan tulkita naisjoukkueessa eri tavalla kuin lähettäjä luulee.

– Voi olla vaikea tuoda pointti esiin niin että naiset ymmärtävät sen samalla lailla. Se millä sävyllä valmentaja puhuu, vaikuttaa enemmän naisiin kuin miehiin tai poikiin, sanoo nyt 25-vuotias Högnäs, joka pelasi aikanaan sekä poikien että tyttöjen ja naisten joukkueessa.

Suomen Valmentajat ry:n toiminnanjohtaja Sari Tuunainen luotsaa Valmentaa kuin nainen -hanketta, jonka painopiste on siirtynyt alkuvuosien joukkuepalloilulajeista kamppailulajeihin. Kuva: Anna Vlasoff / Suomen Valmentajat

Sari Tuunaisen mukaan moni valmentaja voisi kehittyä vuorovaikutustaidoissaan.Miesvalmentajilta Tuunainen on kuullut myös kommentteja siitä, että naisilla olisi lähtöjään paremmat valmiudet valmentamiseen.

– Ei silti voi yleistää. On myös miesvalmentajia, jotka osaavat kommunikoida. Lajikulttuurillakin on väliä, sillä sieltä kumpuavat tietynlaiset tekemisen tavat, sanoo Tuunainen.

Suomen Valmentajat on toteuttanut provosoivasti nimettyä Valmentaa kuin nainen -hanketta (siirryt toiseen palveluun) joukkuepalloilulajien parissa monta vuotta, nyt keskiössä ovat kamppailulajit.

Tavoitteena on saada valmennukseen lisää naisia, jotka ovat aliedustettuina erityisesti noissa lajiryhmissä – varsinkin huipulla. Epätasa-arvo korostuu siksikin, että liikunnan harrastamisessa Suomi puolestaan on hyvin tasa-arvoinen.

Tyttöjen voi olla helpompi lähestyä joukkueenjohtoa, jos mukana on myös naisia. Toisaalta tarkoitus ei ole, että naiset valmentaisivat vain naisia, vaan toiminta yleistyisi myös poikien ja miesten puolella.

– Kyse on moniarvoisuudesta. Enää ei tarvitse takoa päätään seinään tasa-arvotyössä. On huojentavaakin, että voi suosia jotain edistääkseen ihmisoikeuksia, naurahtaa Tuunainen.

SUEKin parin vuoden takainen häirintäselvitys (siirryt toiseen palveluun) kertoo paitsi seksuaalisesta häirinnästä, myös sanallisesta. Senkin taustalla on osin miehinen kulttuuri, joka nivoutuu moneen asiaan, sanoo Sari Tuunainen.

– Nyt asioista keskustellaan, ja epäkohtia tuodaan esiin. Se on muuttunut valtavasti.

Lue myös: Alaikäiselle törkeästi huutanut Ilves-valmentaja käyttäytyi täysin poikkeuksellisesti – pelaajayhdistys uskoo, että valmentaja saa kovemman rangaistuksen

Sami Kalaja on valmentanut sekä miehiä että naisia, ja monessa lajissa. Nykyään KIHUn entinen johtaja toimii liikunnan työelämäprofessorina. Kuva: Tero Takalo-Eskola / Terotemedia

Valmennuksessa erot sukupuolten välillä ovat fysiikkapuolella pienet, henkisellä ja sosiaalisella puolella selvemmät, sanoo liikunnan työelämäprofessori Sami Kalaja.

Hän on toiminut myös muun muassa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen KIHUn johtajana ja ollut rakentamassa opetussuunnitelmia perusopetuksen liikuntaan ja urheiluyläkoulujen valmennukseen.

Kalaja on itse ollut toiminut valmentajana naisten Superpesiksessä ja kilpa-aerobicissä ja miesten koripallossa, jääpallossa ja tenniksessä. Aerobicissä hän oli päävalmentaja, muissa fysiikkavalmentaja.

– Sukupuolen häivyttäminen valmennuksesta ei olisi kovin järkevää, sillä sukupuoli on iso osa yksilöä, sanoo Kalaja.

Naiset haluavat usein henkilökohtaisempaa valmennusta ja vivahdetta. Miehille taas sama ohjelma sopii yleensä aivan mainiosti.

– Jos otetaan vertaukseksi kissat ja koirat, niin naiset ovat kissoja, miehet koiria, heittää Kalaja, jonka mielestä naisurheilijat ovat myös kunnianhimoisempiakuin miehet.

Naisten kanssa enemmän ja tarkempaa puhetta

Naisjoukkueessa myös keskustellaan enemmän kuin miesporukassa.

– Tässä on sellainen Suomi–Ruotsi-ilmiö: naisjoukkueet ovat kuin ruotsalaisjoukkueet, niissä käsitellään asioita porukalla. Miehet toimivat suoremmilla kiskoilla, sanoo Sami Kalaja.

Ryhmädynamiikaltaan miesjoukkueet ovat Kalajan mukaan rempseämpiä ja suorapuheisempia. Naisten kanssa taas on oltava puheissaan huolellinen ja yritettävä tietoisesti huomioida jokainen urheilija.

25-vuotias Lien Högnäs koki kommunikaation tökkimistä juuri naisten joukkueessa.

– Pitäisi olla kokemusta tai tietoa siitä, että sukupuolten välillä on eroja ja opetella sitä, miten kommunikaatio saadaan toimimaan. Sukupuolten välinen psykologia ei aina toimi parhaalla tavalla, sanoo Högnäs.

Hän aloitti jääkiekon 5-vuotiaana pohjalaisen Alavetelin IK Kronanissa. Pikkukunnassa pelikaverit olivat pääasiassa poikia, ja Högnäs siirtyi myöhemmin Kokkolan Hermekseen päästäkseen tyttöjen ja sittemmin naisten joukkueeseen.

Kokkolassakin hän treenasi myös poikien kanssa. Siellä tahti oli kovempi ja meno fyysisempää kuin tyttöjoukkueessa. Kilpailuhenkisyys näkyi porukassa ja myös valmentaja vaati enemmän.

Poikiin ja tyttöihin valmentaja suhtautui samalla tavalla.

– En koskaan olisi toivonutkaan erilaista kohtelua, sanoo Lien Högnäs.

Lien Högnäs pelasi viimeiset vuodet Espoon Kiekkoseurassa ennen kuin laittoi luistimet naulaan. Kuva: Lien Högnäs

Sami Kalaja myös kouluttaa valmentajia. Fysiikkapuolella valmennuksen perusaatteet ovat molemmille sukupuolille samat. Eroa on lähinnä lihasmassan määrässä: miehet saavat treenistä enemmän irti ja siksi palautuvat naisia hitaammin.

Toisaalta miehet ovat yleensä teknisesti valmiimpia fyysiseen harjoitteluun, koska se on heille yleensä valmiiksi tutumpaa.

Suomen Valmentajien toiminnanjohtaja Sari Tuunainen muistuttaa, että puutteita on tutkimuksessa. Esimerkiksi voimaharjoitustutkimukset on tehty pääosin tietyn ikäisillä miehillä, eikä ominaisuuksien kehittämisestä naisilla tahdo edes löytyä tietoa.

Henkisellä puolella erot alkavat korostua. Miehet ovat suurpiirteisempiä treenaajia ja suhtautuvat kirjoitettuihin harjoitusohjelmiin vähemmän pilkuntarkasti.

Naiset noudattavat ohjelmaa tunnollisemmin, mikä on Kalajan mielestä sekä vahvuus että heikkous.

– Hyvää on, että voi tietää varmasti, että omatoiminen treeni tulee tehdyksi. Huono puoli on, että ohjelmaa toteutetaan kirjaimellisesti, vaikka joskus olisi hyvä soveltaa sitä tilanteen mukaan.

Kokkolan Nibacoksen Jussi Nissilä pitää tärkeimpänä koko joukkueen hitsaamista yhteen; myös hiljaiset on saatava mukaan, jotta yhteishenki on parhaimmillaan. Kuva: Nibacos Kokkola ry

Saman on huomannut myös junioripuolella valmentava kokkolalainen Jussi Nissilä. Hän valmensi vuosia salibändiseura Nibacoksen 05-poikia monta vuotta; nyt työsarkana on 10-vuotiaiden tyttöjen joukkue.

Hänen mukaansa tytöt noudattavat ohjeita paremmin, kun taas pojat kyseenalaistavat ja soveltavat.

– Valmentajan pitää huomioida se ja haastaa tekemään omia ratkaisuja pikemmin kuin antaa niitä valmiita. Tuki omien ratkaisumallien löytämiseen on tytöille vielä tärkeämpää, sanoo Nissilä.

Oppimisen tapa vaikuttaa niin, että tasoerot ovat tyttöjen välillä kapeammat, koska annetut harjoitteet tehdään tunnollisesti. Pojissa hajonta on isompi, ja ison keskikastin reunoille mahtuu sekä yli- että alisuorittajia.

Sukupuolen häivyttäminen ei edistäisi tasa-arvoa

Ryhmädynamiikassa näkyy se, että tytöt kannustavat koko joukkuetta avoimesti ja näkyvästi. Pojat taas hakevat pikemminkin yksilöitä, joita kannustaa, vaikka toiminta ei ole aivan niin näkyvää, sanoo Jussi Nissilä.

Sukupuoliajattelua tärkeämpänä Nissilä pitää sitä, että joukkueen hiljaisetkin saadaan mukaan.

– Olen vuosien aikana nähnyt miten tärkeää se on yhteishengen kannalta, jotta saadaan joukkue kaikille yhteiseksi.

Salibandyseura Nibacos on mennyt viime vuosina harppauksittain eteenpäin tyttöpuolella. Valmennuksessa sukupuolen merkitys ei valmentaja Jussi Nissilän mielestä kuitenkin ole erityishuomion kohteena.

Aikuistasolla fysiologiset erot ovat kuitenkin Nissilän mielestä päivänselvä asia, eikä sukupuolten häivyttäminen urheilusta olisi realistista.

– Tuntuu että siinä tasa-arvo menisi päälaelleen. Jos jotain saavutetaankin, niin enemmän menetetään.

Valmentajakoulutus tarvitsee lisäpotkua – ja saakin

Suomalainen valmentajakoulutus tarvitsisi Sami Kalajan mielestä yleisesti ottaen pientä buustia. Koulutusjärjestelmä on sirpaleinen ja kouluttamattomia valmentajia on paljon kautta linjan.

Suunta onkin jo parempaan: Jyväskylän yliopiston valmentajakoulutusta uudistetaan käytännönläheisempään suuntaan, ja Rovaniemen ammattikorkeakoulussa alkaa myös alan koulutus. Ensi kertaa kouluttavat tahot ovat myös verkostoituneet, ja kilpailun sijasta on Kalajan mukaan alkamassa yhteistyön aika.

– Osaajia pitäisi olla myös polun alkupäässä. Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna huono tilanne: urheileminen lopetetaan liian aikaisin ja liikkuminen jää liian vähiin myös niille, jotka harrastavat sitä seuroissa.

Myös sukupuolten tasa-arvo kulkee kohti parempaa. Valmentaa kuin nainen -hankkeen työ joukkuepalloilulajien parissa vuosina 2013–2019 näytti, että kohdennetuilla toimilla on vaikutusta.

Naisvalmentajien määrä kasvoi erityisesti junnupuolella. Myös naisten pääsarjoissa ringetessä, jalkapallossa ja jääkiekossa oli kasvua, mutta miesten puolella naisvalmentajat ovat yhä vähissä.

Kamppailulajeissa kasvu tulee olemaan vielä suhteellisesti suurempaa, uskoo Suomen Valmentajien toiminnanjohtaja Sari Tuunainen.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 13.6. kello 23 saakka.