1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Jari Lindström

Kun Jari Lindström halusi näyttää, miten duunari pärjää ministerinä, hän sai historian kummallisimman salkun: "En suosittele kenellekään"

Kaksi kautta kansanedustajana, ja neljä vuotta ministerinä. Politiikan jättänyt Jari Lindström muistuttaa kokemuksensa kautta kuntavaaliehdokaita, että joskus on pakko tehdä päätöksiä, joista omat äänestäjät suuttuvat.

Ministeripestinsä jälkeen Jari Lindström etsi töitä – ja lopulta sai. Kuva: Kirsi Lönnblad / Yle
Jari Lindström oli Radio Suomen sunnuntaivieraana 6.6.2021. Häntä Kouvolassa haastattelee Kirsi Lönnblad.

– Onneksi verisuoni repesi silmässä, eikä jossain muualla.

Entinen ministeri ja kansanedustaja Jari Lindström istuu lempikahvilassaan Kouvolan Kuusankoskitalon sisäpihalla.

Taustalla virtaa Kymijoki. Aurinko paistaa, mutta lippalakki peittää silmiin pyrkivät pahimmat auringonsäteet.

Nyt Lindström pystyy jo puhumaan yhdestä uransa vaikeimmista hetkistä ilman romahtamista.

Jari Lindström oli aloittanut Juha Sipilän (kesk.) hallituksen perussuomalaisena oikeus- ja työministerinä 29.5.2015. Hän oli tuore kansanedustaja ja ensikertalainen ministeri, kun sai äkkiä hoitaakseen kaksi raskasta ministeriötä.

Moista ei oltu nähty missään muualla. Kollegatkin huomasivat, että työmäärä on epäinhimillinen.

– Sen ensimmäisen vuoden jälkeen huomasin, että tämä on ihan järkyttävä pesti. Rima valittaa siitä oli tosi korkealla. Itsepähän olin siihen suostunut, kertaa Lindström.

Vielä melko tuore työ- ja oikeusministeri Jari Lindström jaksoi hymyillä kotiseutunsa Kuusankosken kirjastossa 28.12.2015. Kuva: Pyry Sarkiola / Yle

Pian hän huomasi, että aika ei riitä ja kohta menee oma terveys. Oli myönnettävä, että enää ei pysty. Luonto ei kuitenkaan antanut periksi mennä lääkäriin tai hakea apua.

– Välttelin lääkärissä käyntiä, kun ajattelin, että en viitsi rasittaa systeemiä. Mitä minä pienistä valitan.

Eduskunnan kyselytunnilla kansanedustajat hiillostivat ministeriä monta kertaa. Puolustettavana oli hallitukselle isoja ja vaikeita asioita, kuten maahanmuuttopolitiikkaa, aktiivimallia ja kilpailukykysopimusta.

Lindström pelkäsi romahtavansa siihen paikkaan – hän arveli pyörtyvänsä ja samalla tunsi ministeriaitioon saakka, miten jokainen läsnäolija sen tunteen myös huomaa.

Jari Linström kävi keväällä 2016 oikeus- ja työministerinä kotinurkillaan Kouvolassa. Kuva: Minna Heikura / Yle

Kahta ministerinpestiä hoitava Lindström halusi kuitenkin hoitaa työnsä. Kukaan ei saanut päästä vinoilemaan miten käy, kun ammattikoululainen laitetaan ministeriksi.

– Olihan siinä sellainen uho, että perkele, minähän näytän noille ja pystyn tämän hoitamaan.

Lopulta oli pakko nöyrtyä. Kun Lindström vihdoin kevättalvella 2017 meni lääkäriin, oli jo melkein liian myöhäistä.

Aluksi Lindström oli pari päivää sairauslomalla, kunnes maaliskuussa 2017 lääkäri määräsi hänet lepoon reiluksi viikoksi.

– Eivät riittäneet tunnit, minuutit, sekunnit. Mikään ei riittänyt. Kahden ministeriön hoitaminen oli niin kova homma, että sitä on vaikea edes selittää. En suosittele kenellekään.

Ministerin vastuu ja työtaakka vetivät vakavaksi. Kuva: Petri Krook / YLE

Pian Lindströmin sairausloman jälkeen Sipilän hallitukseen nimitettiin erikseen oikeusministeri ja työministeri. Jari Lindström hoiti työministerin tehtävää kevääseen 2019 saakka.

Poliittinen ura olisi hänen puolestaan voinut jatkua. Toisin kävi. Äkkiä hän huomasi soittavansa työvoimatoimistoon.

Ei poliisia, ei kokkia

Ei Jari Lindströmistä tietenkään pitänyt ministeriä tulla. Isä ja isänisä olivat molemmat olleet 40 vuotta paperimiehinä Kuusankoskella Voikkaan paperitehtaalla. Peruskoulussa valinnaisaineina olivat saksa ja kotitalous. Päättötodistuksella olisi päässyt lukioon, mutta mieli veti muualle.

– Kun menin ammattikouluun prosessiteollisuuden peruslinjalle, en edes tiennyt, mitä se tarkoittaa. Minulle valkeni, että tämähän on samaa hommaa, mitä isä on tehnyt tehtaassa jo vuosikaudet. Olin vain mennyt kavereiden mukana.

Haaveammattina oli poliisi tai kokki, ei suinkaan paperimies tai poliitikko.

Kun Jari Lindström vuonna 1965 syntyi, oli Kouvolan kupeessa oleva Kuusankoski vielä oma itsenäinen kuntansa. Asukkaat sanovat itseään kuusaalaisiksi.

– Olen niin umpikuusaalainen kuin vain voi olla. Olen käynyt jokaisessa entisen Kuusankosken kaupunginosassa asumassa.

UPM:n vanhan paperitehtaan tiilirakennuksissa Kuukankoskella on nykyisin Taideruukki. Kuva: Yle / Kiira Ikävalko

Koulukaverit kiusasivat. Isä ja äiti erosivat. Edelleen Jari Lindström ihmettelee, miten hänen siivooja-äitinsä pystyi elättämään ja ruokkimaan kolme poikaa.

– Se panee aina miettimään, että miten kovilla on oltu ja silti selvitty.

Isien jalanjäljissä

Kouvolan Voikkaalla Kymijoki virtaa nyt erityisen voimakkaana, kun talven lumien sulamisvedet matkustavat kohti Itämerta.

Ajalleen tyypilliseen tapaan 1800-luvun lopulla joen varteen perustettiin paperikone ja sellutehdas. Hiljalleen sen ympärille kasvoi kokonainen tehdasyhdyskunta. Tehdasrakennukset suurenivat. Työntekijät rakensivat asuntoja, tuli kauppoja ja ajanvietettä.

Voikkaalle nousi työläisten asuntoja. Tämä kuva on syksyltä 1946. Kuva: Museovirasto

Niinpä lähes 100 vuotta myöhemmin myös nuori Jari Lindström asteli myös Voikkaan tehtaan portista sisään. Ensin opiskelijana vuonna 1983 ja sitten seuraavan vuoden kesällä vakituiseen työsuhteeseen.

– En ollut paperimiehenä, kun olin hiomolla töissä, mutta paperitehtaalla kuitenkin.

Jälleen hän huomasi olevansa isänsä jalanjäljissä. Kun isä oli ollut pääluottamusmiehenä, niin toki pojastakin sellainen tulee.

1990-luvulla alkoi tulla kriisipalavereja ja pakkolomia.

– Silloin avautuivat silmät, että voiko käydä huonosti tällaiselle tehtaalle, jonka olemassaoloa on pidetty itsestäänselvänä. 2000-luvulla sellaiset puheet vain lisääntyivät.

Niin Jari Lindström lähti mukaan luottamustehtäviin. Hän koki olevansa ennen kaikkea henkilö, joka puhuu muiden, erityisesti hiljaisten miesten ja naisten, puolesta.

– Monella ihmisellä on mielipide, mutta he eivät saa suutaan auki. Itse olen kuitenkin saanut suun auki jopa liiankin kanssa. Niinpä ajattelin, että pitäisikö tämä turpavärkki saada yhteiseen käyttöön.

Tuore kansanedustaja Jari Lindström marraskuussa 2011. Kuva: Antti Kolppo / Yle

Jonkinlainen oppi-isä Lindstömin turpavärkkiin lienee Suomen maaseudun puolue SMP:n perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja Veikko Vennamo, jonka puhetapaan hän jo nuorena ihastui.

– Kun muut poliitikot puhuivat, en oikein ymmärtänyt, mistä he höpöttävät. Tykkäsin Veikon ulosannista.

SMP ajautui konkurssiin, ja sen raunioille perustettiin vuonna 1995 Perussuomalaiset-puolue, jossa Lindströmiin vetosivat erityisesti Tony Halme ja Timo Soini.

– Tonylle tapahtui elämässään kaikenlaista. Mutta miten hän tuli lähiöstä, sai 16 000 ääntä ja meni eduskuntaan. Tuli olo, että kuka tahansa voisi tehdä tuon saman ja nousta eduskuntaan.

Voikkaalla suurin osa kannatti työläisten puolueita, joko SDP:tä tai Vasemmistoliittoa.

– Minä olin kummallinen mörkö, kun en liittynyt kumpaankaan. Minulla on aina ollut takaraivoon iskostettuna, että puolustetaan omia, mutta pitää nähdä myös työnantaja, joka antaa meille töitä ja maksaa palkkaa.

Perussuomalaiset sai Lindströmin jäsenekseen noin 15 vuotta sitten. Ammatiltaan hän oli nyt painehiomomies ja työyhteisössä painehiomon varaluottamusmies.

Sitten Voikkaalle jysähti pommi.

Suomen metsäteollisuus ilmoitti laajoista irtisanomisista ja tehtaiden lakkauttamisesta maaliskuussa 2006. Katso, mitä TV-uutiset kertoi mm. Voikkaan tehtaasta.

8.6.2006 Jari Lindström oli kuntosalilla. Hänen viereensä käveli kaveri, joka kuiskasi Lindströmin korvaan: “Oletko kuullut. Ne meinaa lopettaa Voikkaan tehtaan”.

Jari Lindström käveli saman tien pukuhuoneeseen ja katsoi kännykkäänsä.

– Puhelin oli täynnä viestejä ja vastaamattomia puheluita.

Noin 600 tehtaan työntekijää menetti työpaikkansa. Ison työnantajan päätös näytti olevan kuolinisku koko Voikkaalle, Kuusankoskelle ja Pohjois-Kymenlaaksolle.

Kaikkiaan UPM ilmoitti tuona päivänä vähentävänsä Suomesta 3 600 työpaikkaa. Metsäteollisuuden suuri murros oli alkanut, eikä se ole vieläkään päättynyt.

Viime elokuussa UPM ilmoitti lakkauttavansa Jämsän Kaipolan paperitehtaan. Huhtikuussa Stora Enso puolestaan kertoi sulkevansa Veitsiluodon tehtaan. Yhteensä yli 1 200 ihmistä menetti työpaikkansa.

– Voikkaan jälkeen näitä uutisia on tullut toistakymmentä. Aika usein minulle soitetaan, vaikka en ole mikään asiantuntija. Yritän kuitenkin rohkaista, että elämää on sen tehtaan sulkemisen jälkeenkin.

Eduskuntaan

Vaikka työpaikan menettäminen on suuri käänne ihmiselle jo oman taloutensa ja tulevaisuutensa takia, muistuttaa Lindström, miten tärkeä myös koko työyhteisö on.

– Sitä sosiaalista ympäristöä ja ihmisiä on ikävä. Kaikissa lopetuksissa ikävä on sitä työyhteisöä, jota ei enää takaisin saa.

Jari Lindström olisi saanut työpaikan reilun 300 kilometrin päästä Raumalta.

– Sieltä tarjottiin vain määräaikaista sopimusta, joten lähteminen jäi sitten siihen. Pitkään sitä perheessä harkittiin.

Lindström jäi kotiin Kuusankoskelle, tuli valituksi kunnanvaltuustoon ja keväällä 2011 eduskuntaan. Itseluottamus kasvoi.

Kirveleviäkin muistoja

Jari Lindström päättää ottaa toisen kupin kahvia, sellaista ihan tavallista, eikä mitään lattea. Pulla on jo syöty.

– Minä olen huono häviäjä, oli sitten kyse vaikka Afrikan tähdestä.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini vierellään ministeri Jari Lindström syksyllä 2016. Kuva: Jouni Immonen / Yle

Ei siis ihme, että Perussuomalaisten puoluekokous Jyväskylässä kesäkuussa 2017 kirveltää edelleen.

– Minulta lähti puolue lähti alta. Se puolue, jonka arvot olin jakanut ja joka oli ollut minun kotini, muuttui sen viikonlopun aikana radikaalisti.

Lindström ymmärtää, että Perussuomalaisten kannatus oli hallitusvastuun takia laskenut huimasti. Siihen vaikuttivat niin maahanmuuttokriisi kuin kilpailukykysopimus eli kiky.

– Siitä huolimatta sanon, että sellaista se on kun hallitukseen menee. Mutta varmasti yhteydenpidon kenttään ja rivikansanedustajiin olisi pitänyt olla tiiviimpää, että vastuu olisi yhdessä kannettu.

Ministeri töitä etsimässä

Jyväskylän puoluekokouksen jälkeen Perussuomalaisten ministerit ja osa kansanedustajista perustivat Sininen tulevaisuus -puolueen. Sen riveistä ei jatkopaikkaa enää eduskuntavaaleissa keväällä 2019 tullut kenellekään.

Toiseksi viimeisenä työpäivänään työministeri joutui soittamaan työvoimatoimistoon.

– Asiakaspalvelija kysyi minulta, mitä töitä olen viime aikoina tehnyt. Sanoin, että olen ollut työministerinä. Hän meni aivan puihin ja pyysi anteeksi, kun ei tajunnut. Sanoin, että ei tarvitse pyytää anteeksi, on varmaan harvinainen tilanne, nauraa Lindström.

Kun Kuntaliitto sekä työ- ja elinkeinoministeriö etsivät viime talvena työllisyyden kuntakokeiluun projektikoordinaattoria, päätti Lindström hakea paikkaa.

– Silloin hain oikein tosissani.

Se kannatti. Työ alkoi tämän vuoden alussa ja kestää syksyyn 2023.

Nyt keväällä Lindström on jättänyt taakseen loputkin luottamustoimet ja valtuustopaikan. Enää hän ei ole ehdolla.

Kymijoen varrelta Jari Lindström on saanut virtaa elämäänsä – ja näyttää saavan edelleen. Kuva: Kirsi Lönnblad/Yle

Eikä ole enää Kuusankoskeakaan sellaisena kuin Lindström sitä lapsuudessaan katsoi. Jo reilut 12 vuotta Jari Lindströmin Kuusankoski on ollut osa Kouvolan kaupunkia, kun vuoden 2009 alusta kuusi pohjoiskymenlaaksolaista kuntaa liittyivät yhdeksi Kouvolaksi.

Kuntaliitos on ollut täällä, kuten monilla muillakin paikkakunnilla, joillekin vaikea pala hyväksyä. Jari Lindströmin mielestä valitettavan moni haikailee menneeseen.

– Pitäisi pikkuhiljaa oppia ajattelemaan, että tämä on yksi kaupunki eikä kuusi vanhaa kuntaa. Itsekin sorruin tällaiseen kyläpolitikointiin valtuustokauden alussa, mutta se ei vie tätä kaupunkia eteen päin.

Kahdeksan vuotta kansanedustajana, ja siitä ajasta suuri osa ministerinä ja julkisuuden valokeilassa olivat raskaita, mutta opettavaisia. Ne opettivat muun muassa sen, mitä päätöksenteko tarkoittaa ja mitä seurauksia sillä voi olla.

– Joskus pitää tehdä päätöksiä, joista omat äänestäjät suuttuvat. Jos sitä pelkää, ei kannata lähteä politiikkaan ollenkaan, sanoo entinen kansanedustaja ja ministeri Jari Lindström.

Lue seuraavaksi: Jari Lindströmin muistelmat kertovat perussuomalaisten keskinäisistä kahinoista, "omaan pesään kusemisesta" ja ex-ministerin tiestä kortistoon