"Se on asetettava kauniiseen ympäristöön, viihtyisään paikkaan."

Helsingin Munkkiniemen rantakalliot olisivat kovin toisennäköiset, jos Kalevalatalo olisi toteutunut.

"Kalevalatalo on suomalaisen ja koko Suomen suvun kulttuurintutkimuksen tyyssija sekä tältä pohjalta versonnutta taidetta kuvastava museo ynnä vihdoin Suomen kansakunnan Pantheon."

Näin visioi kansatieteilijä U.T. Sirelius jättimäisen Kalevalatalon ideaa tasan sata vuotta sitten, kesällä 1921.

Mahtitalo oli vuonna 1911 perustetun Kalevalaseuran idea. Taustalla olivat aikansa mahtimiehet, lääketieteen uranuurtaja Matti Äyräpää (vas.), taiteilijat Alpo Sailo ja Akseli Gallen-Kallela sekä Suomen itsenäisyysjulistuksen kirjoittaja E.N. Setälä.

"Gallen-Kallela löi ensimmäisen satamarkkasen pöytään, Setälä teki samoin, rahavartia Äyräpää itse liitti lompakkonsa samaan osastoon niin ikään sata markkaa... niin oltiin varmat, että siitäpä nyt tie menevi, ura uusi urkenevi.”

Talohanke säilyi seuran sääntökirjassa 2000-luvun alkuun asti.

Kalevalatalon suunnittelijaksi saatiin mainetta niittänyt arkkitehti Eliel Saarinen. Nuoren Saarisen läpimurtoteos oli Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn paviljonki.

Se oli kuitenkin tuhoutunut näyttelyn päätyttyä. Samalla katosivat Axel Gallénin paviljongin kattoon maalaamat Kalevala-freskot.

Kuvassa Saarinen kotitalossaan Kirkkonummen Hvitträskissä.

"Rohkea, ehkä naurettawa lienee monien mielestä ehdotus että rakennettaisiin rakennus johon tällä kertaa etupäässä G.-Kallelan Kalewala-aiheiset maalaukset freskoina maalautettaisiin."

Alkuvaiheessa talon johtoajatus oli tarjota näyttämö Gallen-Kallelan freskoille, kuten Alpo Sailo kirjoitti vuonna 1911. Pariisissa tuhoutuneiden freskojen luonnoksia säilytetään Ateneumissa.

Kalevalatalon piirustukset julkaistiin alkukesästä 1921. Ne herättivät heti suurta kiinnostusta. Iltalehti esitteli talohanketta laajassa artikkelissa 30. kesäkuuta 1921.

"Se on asetettava kauniiseen ympäristöön, viihtyisään paikkaan, jossa tutkijat kesälläkin, tarvitsematta edemmäs matkustaa, saavat tilaisuuden nauttia Suomen lyhyen kesän tarjoamista suloista."

Luonnonihana paikka löytyi noin viiden kilometrin päästä Helsingin keskustasta. Osakeyhtiö Stenius lahjoitti Kalevalaseuralle kallioisen rantatontin Munkkiniemestä - sillä edellytyksellä, että talo nousisi kohtuullisessa ajassa. Kuva on vuodelta 1964.

"Rakennustyön viimeisenä ja vaativimpana osana olisi itse Pantheon 80 metriä korkeana tornina kohoava koko rakennusryhmän ylle. Sen juurella, syvässä kallion sisässä, sijaitsisi "tuonela", viimeistä lepoaan nauttivien suurmiestemme vaikenevat hautakomerot"

Kalevalatalosta oli tarkoitus tulla myös hautaholvi. Esikuvina olivat Rooman ja Pariisin Pantheon-kirkot, joihin on haudattu tieteen, taiteen ja politiikan suurmiehiä.

Kalevalatalo liittyi osana Saarisen vuonna 1915 julkistamaan laajaan kaupunkisuunnitelmaan. Taustalla oli samainen suurmaanomistaja M.G. Stenius, joka lupasi Kalevalatalolle ilmaisen tontin.

Kalastajatorpan kallioille Saarinen kaavaili "jotakin suurta sivistystarkoitusta palvelevaa rakennusta."

Kartassa Kalevalataloa ei vielä näy, mutta sen paikalle, alhaalla näkyvään niemen kärkeen, on jätetty rakentamatonta aluetta.

Munkkiniemi-Haaga -suunnitelma on kaupunkisuunnittelun toteutumattomia klassikoita. Siitä rakennettiin vain muutama rakennus, muun muassa tämä sittemmin kadettikouluna toiminut pensionaatti.

Pensionaatti liittyy myös Kalevalatalon historiaan.

Kesällä 1921 Kalevalaseura kestitsi siellä joukkoa amerikansuomalaisia. Taka-ajatuksena oli saada talohankkeelle rahoitusta.

Kalevalaseuran puheenjohtaja E.N. Setälä muistutti, kuinka Unkarissa oli vireillä vastaavanlainen talohanke ja kuinka siellä koko rakennusprojekti oli tarkoitus toteuttaa Amerikan-unkarilaisten rahoilla.

"Vastaavaa vaatimusta emme voine asettaa...mutta avustus olisi erittäin suuriarvoinen."

Kalevalatalosta oli siis tarkoitus tulla tutkimuslaitos, taide- ja historiallinen museo sekä hautapaikka. Pitkien käytävien varsilla oli kymmenittäin työtiloja.

Lopulta kuitenkin huomattiin, ettei huoneisiin ollut tulijoita. Kansatiedettä tutkittiin jo yliopistossa ja taiteilijat viihtyivät galleriossaan. Rahaakin uupui ja siitä kisasi Turkuun haviteltu yliopisto.

Kaiken lisäksi Etu-Töölöön oli vuonna 1916 avattu Kansallismuseo. Sen Kalevalahuoneeseen sijoitettiin muun muassa Alpo Sailon veistämiä runonlaulajien patsaita. Larin Paraske (kuvassa) päätyi puistoon museon läheisyyteen.

Lopullinen niitti talohankkeelle oli Akseli Gallen-Kallelan mielenmuutos: hänen mukaansa suunnitelma oli "edennyt liian kauaksi muinaisuuden tunnusta" ja siitä puuttui Kalevalan henki.

Pariisissa tuhoutuneiden freskojen uudet versiot toteutuivat lopulta Kansallismuseon sisääntuloaulan kattoon. Kuvassa Gallen-Kallela vuonna 1928 "Sammon puolustus"-freskon edessä.

Kalastajatorpan kalliot säilyivät vuosikymmeniä rakentamattomina. 1970-luvun alussa Kalevalatalon paikalle alkoi nousta hotelli.

Tänä päivänä Munkkiniemen alue on rauhallinen asuinlähiö, jossa sijaitsevat muun muassa valtion vierastalo sekä tenniskentät. Kalevalatalo olisi sijainnut jotakuinkin taustalla näkyvän hotellin paikalla.

Tekijät

Toimittaja

Mikko Pesonen

Kuvatoimittaja

Jyrki Lyytikkä

Lähteet

  • Petja Kauppi: Kiehtova Kalevalatalo. Kuvalähteet: Kalevalaseura, Arkkitehtuurimuseo, Finnan kuva-arkisto, Museovirasto, Kansalliskirjasto.

Julkaistu 14.6.