Kuin toisessa maailmassa

Haagassa alppiruusut ovat puhkeamassa täyteen loistoonsa.

Puistoon saapujaa tervehtii väriloisto, joka hehkuu metsäisen vihreyden lomasta. Nenään kulkeutuu muhkeiden kukkien tuoksu. Jossain pörrää mehiläinen.

Kukat hehkuvat vaaleanpunaisina, kirkkaan pinkkeinä, puhtaan valkoisina. Helsingissä Haagan alppiruusupuistossa lepää silmä ja mieli.

Aivan kaikki kukat eivät vielä ole auenneet. Niiden nuput kurottautuvat kohti valoa.

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun puiston alppiruusujen odotetaan puhkeavan täyteen loistoonsa. Suureen suosioon noussut puisto sai alkunsa jo 1970-luvun alussa.

Silloin Haagaan keksittiin istuttaa 3 000 alppiruusuristeymää tutkimustarkoituksiin. Tavoitteena oli luoda Suomen ilmastoon sopeutunut, kasvutavaltaan ja kukkien väriltään monipuolinen lajikkeisto.

Puiston paikalla sijaitsi ennen suo. Alue osoittautui suotuisaksi kasvupaikaksi happamasta maasta pitäville alppiruusuille sekä atsaleoille, joita siellä kasvaa myös sateenkaaren väreissä.

Aluetta kiertävät pitkospuut, joita pitkin käveli lämpimänä sunnuntaina solkenaan luonnon kauneudesta nauttivia ihmisiä.

Moni taltioi kukkaloiston myös kuviin.

Alppiruusujen ja atsaleoiden kukinta on parhaimmillaan kesäkuun alkupuolella. Kukinta ei kuitenkaan ole yhtä runsasta joka vuosi. Yleensä yltäkylläistä kukintaa seuraa vaatimattomampi vuosi.

Tämän vuoden kesäkuun alussa osa kukista komeilee jo täydessä kukassa, kun taas osa vasta tekee tuloaan.

Jo nyt niillä kuitenkin riittää ihailijoita. Korona-aika on saanut ihmiset liikkumaan luonnossa entistä enemmän. Moni on huomannut, kuinka elämyksiä voi löytää vaikka omasta kotikaupungista.

Puisto on uniikki paikka. Sen vanhimman osion alppiruusut alkavat olla sellaisia, joita näkee ulkomailla – korkeita, suuria ja metsäisiä. Siellä on ikään kuin eri maailmassa.

Katriina Arrakoski, kaupunkiympäristön tiimipäällikkö, Helsingin kaupunki

Tekijät

Teksti

Tiina Karppi

Kuvat

Jussi Koivunoro

Julkaistu 6.6.