Kukkabaari

Toijalassa Vanajaveden ympäröimänä kukkii yli neljätuhatta luomuomenapuuta, joita löytyy jopa 250 eri lajiketta. Kesäkuun alku on ollut pölyttäjille otollinen.

Imelä tuoksu lemahtaa vastaan Terissaareen johtavalla soratiellä. Luomuomenatarhassa eletään pölyttäjien sesonkia, kun 13 hehtaaria täyttyy kukinnoista.

Kesäkuun alun sää on ollut ihanteellinen omenan kukinnalle. Pölyttäjille on ensiluokkaiset työolot, kun on parikymmentä astetta lämpöä ja tyyntä.

Etenkin mehiläiset ovat vähän tarkempia sen suhteen, missä kelissä ne viitsivät tehdä töitä. Maa-ampiaiset ja kimalaiset lentävät huonossakin kelissä

Johannes Vuorinen, Terissaaren omenayrittäjä

Omenatarhan kukkabaarin menoa tarkkailee fysiikan tohtori Johannes Vuorinen.

Elektronispektroskopiasta väitellyt fyysikko luopui tutkijan urasta vuonna 2013 ja alkoi jatkaa vanhempiensa omenatarhayritystä.

Omenapuiden valkoinen huntu ei viettele viljelijää huumaan. Hän näkee kukat lupauksena omenoista. Nyt näyttää hyvältä sadon suhteen.

Pragmaattinen näkökohta siihen tulee väkisinkin

Johannes Vuorinen, Terissaaren omenayrittäjä

Eivätkä pölyttäjätkään hullaannu pelkästä väristä. Lounaspaikan valintaa vaikuttavat kukan muoto ja meden ja siitepölyn laatu ja määrä. Myös värikontrasti inspiroi. Mehiläinen näkee myös sitä, mitä ihminen ei näe.

Mehiläisellä on erilainen värinäkö kuin ihmisillä. Se näkee kukissa erilaisia mesilähteelle johtavia mesiviittoja, joita ihminen ei havaitse

Eeva-Liisa Korpela, tutkimusasiantuntija, Suomen Mehiläishoitajain Liitto

Yhtenäinen kukkameri on mehiläisen unelma, sillä se kuskaa pesään yhdellä lennolla vain yhden kukkalajin siitepölyä ja mettä. Se ei vie pesään sekoituksia.

Omenan kukka on erinomainen siitepölyn lähde.

Mehiläisen lempiväri on keltainen ja punavioletti. Se näkee valkoisen värin puolestaan turvallisena ja rauhoittavana.

Tummat värit pelottavat mehiläisiä. Kammo tummaa kohtaan juontaa karhujen vierailuista.

Terissaaren mehiläispesät saivat hiljaittain tuta mesikämmenestä. Emonsa karkottama karhu kävi yhdellä pesistä.

Teini söi pari kehällistä proteiinipitoisia toukkia ja mässäili hunajalla.

Mehiläispesän emo pysyi ryöstön aikana hengissä. Niinpä yhdyskunta pystyi jatkamaan.

Karhu oli ilmeisesti ohikulkumatkalla. Alueelle piipahtaa lähes joka vuosi kontio. Tätä ennen ne eivät ole käpälöineet pesiä.

Karhut eivät ole koskaan jääneet olemaan saarelle. Kerran täällä vietti talviunensa yksi karhu ihan lähellä mehustamorakennusta”.

Johannes Vuorinen, Terissaaren omenayrittäjä

Luomutarha ei käytä torjunta-aineita. Se hyödyntää muun muassa petohyönteisiä, jotka syövät omenalle tuhoisia ötököitä.

Mehiläiset auttavat myös homeen estossa. Pesän suulle asetetaan homejauhoallas, jonne ne putoavat ennen lennolle lähtöä. Niihin tarttunut hyvä home siirtyy kukkaan ja valtaa paikan, eikä paha home pääse taloksi.

Omenakäärijäiset eivät puolestaan pääse valloilleen, koska linnut ahmivat niitä.

Suurinta tuhoa aiheuttaa pihlajanmarjakoi. Sitäkin vastaan luomutila taistelee luonnon konsteilla.

Omenapuiden lähelle on istutettu satoja eri lajikkeisia pihlajapuita siinä toivossa, että joka vuosi joku lajike tekisi marjaa. Silloin pihlajanmarjokoi ei lähde etsimään korviketta omenoista.

Visiomme on, että päästäisiin mahdollisimman vähähoitoiseen tarhaan

Johannes Vuorinen, Terissaaren omenayrittäjä

Tarha käyttää lannoitteena ainoastaan lantaa ja mehustamon puristejätettä. Lannan päälle sirotellaan puuhaketta, jotta typpi pysyy maaperässä.

Nuori puu kaipaa lannoituksen lisäksi myös leikkausta. Vuorisella on yksi taimi, jonka hän on leikannut ihanteellisesti haaroittuvaksi.

Myös oksat on taivutettu narulla ideaaliin kulmaan runkoon nähden. Kaikkien trimmaus valioyksilöiksi ei onnistu, koska se on liian työlästä.

Kukinnan kesto riippuu täysin säästä. Jos on koko ajan noin 20 astetta lämmintä ja tyyntä, kukinta on ohi kahdessa viikossa. Jos on kylmempää ja sataa, omenatarhassa riittää kukintaa jopa neljäksi viikoksi.

Loppukesästä tukikepeille on tarvetta, kun puut pullistelevat omenalastissaan.

Tulevasta sadosta 90 prosenttia on hyönteispölyttäjien työn tulosta. Ja siitä yli puolet on mehiläisten ansiota. Syksyllä omenat ravistellaan alas puista ja viljelijä Johannes Vuorinen ryhtyy mehustamaan niitä muun muassa siideriksi.

Tekijät

Matias Väänänen

Outi Parikka

Lähteet

  • Pölytyspalvelut, Suomen Mehiläishoitajain liitto

Julkaistu 9.6.