Suomessa tulee ilmi yhä enemmän ihmiskaupparikoksia – tapausten tutkintaa tehostetaan, mutta uhrille se voi olla traumatisoivaa

Ihmiskaupan uhrit ja tekijät ovat sekä suomalaisia että ulkomaalaisia. Uusi ihmiskaupparikosten tutkintaryhmä parantaa rikosten paljastamista. Seksuaalisen hyväksikäytön uhreille tämä voi aiheuttaa myös ongelmia.

Ihmiskaupan uhriksi voi joutua kuka tahansa, iästä, sukupuolesta tai kansalaisuudesta riippumatta. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Turvalliseksi lintukodoksi usein kutsuttu Suomi ei ole turvassa ihmiskaupparikoksilta. Päinvastoin, sillä viime vuonna ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään tuli ennätysmäärä (siirryt toiseen palveluun) eli 123 uutta asiakasta.

Yhteydenottajista suurin osa on joutunut Suomessa pakkotyöhön muun muassa ravintola- tai rakennusalalla. Uusista asiakkaista 15 on joutunut seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan kohteeksi, erityisesti painostetuksi prostituutioon.

Seksi- ja erotiikka-alalla toimivien oikeuksia ajavan Pro-tukipisteen asiantuntijat neuvovat vuosittain noin pariakymmentä ihmiskaupan uhriksi joutunutta ihmistä.

– Kyse on vakavista rikoksista ja seksiä myyvien ihmisten kohdalla seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jolloin rikostutkinnat ovat jo itsessään rankkoja ja häpeää aiheuttavia, sanoo Pro-tukipisteen ihmiskaupan vastaisen työn erityisasiantuntija Essi Thesslund.

Yhdistys muistuttaa, että seksuaalisen hyväksikäytön yhteydessä ihmiskauppatapauksiin liittyy erityisen haavoittavia piirteitä. Muun muassa asenteet seksuaalisten palvelujen myymistä kohtaan saattavat vaikuttaa uhrin kohteluun ja siihen, uskotaanko häntä.

Ihmiskaupan vastaista työtä on vahvistetty

Ihmiskauppa on vaikeasti havaittavaa piilorikollisuutta ja rikoksentekijään alisteisessa asemassa olevat uhrit tekevät kohtelustaan harvoin rikosilmoituksia.

– Valitettavan moni on niin tukalassa tilanteessa, että kokee alistumisen olevan ainoa vaihtoehto. Yhteiskunnan ei aina uskota voivan auttaa, sanoo tutkinnanjohtaja Pekka Hätönen ihmiskaupparikosten valtakunnallisesta tutkintaryhmästä.

Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyy paljon häpeää ja ulkopuolisten tuomitsevia asenteita. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Sekä uhrit että rikoksentekijät voivat olla suomalaisia tai ulkomaalaisia. Ihmiskauppaa voi tapahtua myös läheisissä ihmissuhteissa.

Näiden vakavien rikosten paljastamiseksi ja ihmiskauppailmiön kitkemiseksi valtioneuvosto on tehnyt ihmiskaupan vastaisen laajan toimintaohjelman (siirryt toiseen palveluun). Se julkaistiin toukokuun alussa.

Toimintaohjelman yhtenä tavoitteena on tehostaa poliisin ihmiskaupparikosten tutkintaa. Helsingin poliisilaitokselle perustettiin vuoden alussa ihmiskaupparikosten valtakunnallinen tutkintaryhmä, jonka tarkoituksena on ihmiskauppailmiön torjuminen laajasti.

Helsingin Sanomat uutisoi (siirryt toiseen palveluun) taannoin, että takavuosina useita ihmiskauppaa koskevia rikosprosesseja on tutkittu huonosti tai esitutkinta on saatettu lopettaa kuulematta uhria.

Ihmiskaupparikosten tutkintaryhmän tutkinnanjohtaja Pekka Hätönen pitää valitettavana, että joissakin tapauksissa tutkinta on päätetty virheellisesti.

Uusi 20 tutkijan vahvuinen yksikkö on mahdollistanut myös vanhojen tapausten uudelleentarkastelun.

– Meillä Helsingissä on tarkasteltu kaikkia päätettyjä ihmiskauppatapauksia ja päädytty tarkastelemaan niistä joitakin uudelleen. Muutamissa tapauksissa rikostutkinta on aloitettu uudelleen, Hätönen kertoo.

Uudelleen aloitettu tutkinta voi vaikeuttaa uhrin toipumista

Pro-tukipiste pitää hyvänä, että vanhojakin rikoksia tutkitaan, jotta uhrien oikeusturva toteutuu. Samaan aikaan järjestössä ollaan huolissaan siitä, miten tutkintojen uudelleenavaaminen vaikuttaa rikosten kohteiksi joutuneiden nykyiseen elämäntilanteeseen.

Ihminen saattaa olla hyväksikäytön jälkeen päässyt elämässään eteenpäin. Hänellä voi olla uusi työpaikka, uusia ihmissuhteita ja hän on saanut kokemuksiinsa tarvitsemaansa apua.

Kaikki nämä voivat olla vaarassa, kun vuosien takaiset ikävät tapahtumat nostetaan uudestaan tutkinnan kohteeksi.

– Hänellä voi olla uusi sosiaalinen verkosto ihmisiä, jotka eivät tiedä hänen menneisyydestään seksin myyjänä eivätkä siinä yhteydessä tapahtunutta vakavaa hyväksikäyttöä. Kun tutkinta käynnistyy uudestaan, ihminen saattaa joutua paljastamaan läheisilleen prostituutiohistoriansa, sanoo Essi Thesslund.

Pro-tukipisteen asiantuntijat toivovatkin, että poliisi ja muut oikeusviranomaiset huomioisivat ihmisten muuttuneet elämäntilanteet.

– Rikosprosessin toivoisi tuovan ihmiselle tunteen, että valtio suojelee hänen koskemattomuuttaan ja oikeusturvaansa, mutta siten ettei hän joudu häpäistyksi.

Vanhojen rikostapausten avaaminen uuteen tutkintaan voi järkyttää elämänsä tasapainoon saanutta uhria. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Poliiseille koulutusta uhreja kunnioittavaan tutkintatapaan

Rikoskomisario Pekka Hätönen ymmärtää hyvin, että jo haudatun rikosprosessin aloittaminen uudelleen voi olla uhrille rankka kokemus.

– Moni on kokenut jo yhden karvaan pettymyksen, kun on luullut saavansa oikeutta ja sitten onkin ilmoitettu, että esitutkinta on päätetty eikä ole syytä epäillä rikosta. Kun uusi yhteydenotto sitten vuosien jälkeen tulee, se varmasti herättää monia tunteita.

Poliisin näkökulmasta on kuitenkin hyvä pyrkiä saattamaan tutkintoja kunnolla päätökseen. Näissäkin tapauksissa uhria pyritään lähestymään sensitiivisesti ja keskustellen.

-Meillä ei ole oikeutta eikä intressiä vaatia ihmisiä puhumaan. Se olisi kuitenkin tärkeää, koska ihmiskaupparikoksissa keskeistä on toisen ihmisen valtaan ottaminen ja siinä on sana sanaa vastaan, Hätönen selittää.

Seksin myymiseen liittyvä stigma vaikuttaa uskallukseen puhua

Pro-tukipisteessa toivotaan, että ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman täytäntöönpanossa ymmärrettäisiin myös asenteiden ja negatiivisten leimojen merkitys kaikilla ihmiskaupan vastaisen toiminnan osa-alueilla.

Kaupalliseen seksiin liittyy hyvin vahvoja häpeäleimoja eli stigmaa. Se saattaa estää ihmisiä puhumasta kokemuksistaan. Stigma voi myös vaikuttaa viranomaisten asenteisiin, kun ihminen tulee kertomaan kokemuksistaan.

– Lisäksi seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kajoavat rikokset voivat olla niiden kohteelle hyvinkin traumatisoivia. Siksi olisi hyvä, että ihminen voisi mahdollisimman paljon olla itse vaikuttamassa siihen, milloin ja miten kertoo menneisyydessä tapahtuneesta rikoksesta muille silloin, kun asiasta kertominen on tarpeellista, sanoo Essi Thesslund.

Ihmiskaupparikoksen uhri pyritään poliisissa kohtaamaan sensitiivisesti. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Poliisissa ihmiskaupparikollisuuden parissa työskenteleviä tutkijoita koulutaan uhrilähtöiseen esitutkintaan. Se tarkoittaa muun muassa, että uhri saa omilla ehdoillaan kertoa tapahtumista esitutkinnassa. Hänellä on myös mahdollisuus aluksi puhua anonyymisti.

– Tilanteesta pyritään tekemään mahdollisimman neutraali. Uhrille annetaan tilaa kertoa omista kokemuksistaan ja hänelle kerrotaan, miten poliisi hänen tapauksessaan alkaisi toimia, rikoskomisario Pekka Hätönen kuvailee.

Seksin ostajat mukaan ihmiskaupan vastaiseen työhön?

Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien ihmiskaupparikosten paljastamisessa seksin ostajat voisivat olla avainasemassa.

Suurin osa seksin myymisestä ja ostamisesta on Suomessa ongelmatonta. Suomessa seksuaalisten palvelujen ostaminen on laillista, paitsi alaikäisiltä ja parituksen tai ihmiskaupan uhrilta.

Seksin ostajan voi olla vaikea erottaa, onko kyseessä ihmiskaupan uhri. Samalla asiakkaat ovat kuitenkin niitä, jotka saattavat huomata jonkin olevan pielessä.

– Laki on tältä osin ongelmallinen. Samalla kun seksin ostaja tunnistaa ongelman, hän saattaa puhua itseään vastaan jos ilmoittaa epäilystään, selittää ihmiskaupan vastaisen työn erityisasiantuntija Essi Thesslund.

Lisäksi poliisille ilmoituksen tekeminen voi johtaa seksin myyjän poistamkiseen maasta. Seksuaalisten palvelujen myyminen voi olla maasta käännyttämisen peruste, jos myyjä on kotoisin EU:n ulkopuolisesta maasta.

Seksin ostamisen osittaisesta kriminalisoinnista eli seksikaupan kohteen hyväksikäyttörikoksesta on parhaillaan tekeillä selvitys (siirryt toiseen palveluun) Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

Aiheesta lisää: