1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kylvö

Eräänä päivänä alkoi sataa, ja se vain jatkui ja jatkui – nyt pelloilla lilluu ilmiö, jota 40 vuotta kylvöjä seurannut asiantuntija ei ole koskaan nähnyt

Toukokuussa satoi Suomessa monin paikoin lyhyessä ajassa poikkeuksellisen paljon vettä. Kylvetut siemenet tuhoutuivat, eivätkä koneet pääse vetisille pelloille korjaamaan tuhoja.

Haminalaisella pellolla on niin paljon vettä, ettei siellä kasva mitään. Kuva: Kiira Ikävalko / Yle

Vielä toukokuun alussa kaikki näytti hyvältä. Säät olivat maanviljelijän puolella – Ilmassa olivat kaikki ennusmerkit hyvästä sadosta.

Mutta sitten alkoi sataa, ja sitä sadetta riitti viikon päivät. Paikoin Kaakkois-Suomessa tuli vettä yli 100 millimetriä.

– Se pisti maat ihan liejuksi, kertoo haminalainen maanviljelijä Ismo Kiuru.

Osa viljelijöistä pääsee vasta nyt päästään kylvötöihin. Jotkut ovat joutuneet jättämään kylvön kokonaan välistä, koska sato ei ehtisi kesän aikana kypsyä.

Normaalitilanteessa oraat olisivat Ismo Kiurun mukaan jo hyvässä kasvussa ja käynnissä olisi torjunta-aineiden ruiskutus.

– Nyt on paljon kylvämätöntä maata. Kasvukausi on Suomessa se mikä se on, ja syyspimeät tulevat yllättävän äkkiä vastaan, tuumii Kiuru.

Ismo Kiuru yrittää suhtautua säähän huumorilla, kun valittaminenkaan ei auta. Kuva: Kiira Ikävalko / Yle

Nyt olisi kiire saada esimerkiksi vehnä viimeistään maahan. Se tarvitsee tietyn vuorokausilämpötilan ja yli sata vuorokautta kasvuaikaa, jos mielii kesän aikana valmistua.

– Ei varmaan kenenkään kannata enää vehnää kylvää. Ne ajat olivat ja menivät. Nyt kylvetään rehuviljaa, kuten kauraa tai ohraa, sanoo Ismo Kiuru.

Outo tilanne

Kaakkois-Suomen viljelijät eivät ole ainoita, jotka ovat kärsineet rajuista vesisateesta. ProAgrian kasvintuotannon asiantuntija Eino Heinolan mukaan ongelmia on tasaisesti ympäri Suomen.

Jopa Varsinais-Suomessa kylvöjä on vielä tekemättä.

– Minä olen tehnyt näitä hommia yli 40 vuotta. Uraltani en muista kertaakaan, että näin hankalaa kevättä olisi ollut, kertoo Heinola.

Sadetuhot näkyvät erityisesti niillä pelloilla, joihin vilja on kylvetty äitienpäivän jälkeen. Tiiviillä savimailla oraat muuttuvat keltaisiksi.

– Pellot kärsivät vesimäärän takia hapen puutteesta. Satanut vesi on myös liottanut maasta typpeä syvemmälle maaperään tai haihduttanut sen taivaan tuuliin. Siksi sato jää normaalia pienemmäksi.

Heinola arvioi, että normaalitilanteessa hehtaarilta voisi saada satoa noin 4 000 kiloa. Nyt se jäänee noin 3 000 kiloon.

Kasvukausi jää lyhyeksi, jos vilja kylvetään vasta nyt. Kuva: Kiira Ikävalko / Yle

Paikoin vilja joudutaan kylvämään uudelleen. Pelloilla on laikkuja, joissa vilja ei kasva vesilammikoiden takia ollenkaan.

Ihan kaikille peltolohkoille ei välttämättä edes päästä, sillä paikoin maa on sateiden jäljiltä vielä niin märkää, ettei niille voi työkoneilla mennä.

Heinolan mukaan monella tilalla onkin jouduttu vaihtamaan kylvösuunnitelmia. Edessä on viljalajin vaihto tai pellon muuttaminen kokonaan nurmiviljelylle.

– Vehnä on vaihdettu ohraksi tai viherlannoitusnurmeksi. Rypsi tai rapsi on vaihdettu aikaiseksi ohraksi, kauraksi tai nurmeksi.

Valoakin näkyy

Ihan kaikki ei sateiden takia kuitenkaan mennyt pieleen. Syysviljasta eli viime syksynä kylvetystä viljasta näyttäisi tulevan hyvä sato.

– Ne ovat selvinneet kohtuullisen hyvin. Niillä on maassa vanha juuristo ja vahingot ovat vähäiset. Ovat paikoin jopa erittäin vahvassa kasvussa, kertoo ProAgrian kasvintuotannon asiantuntija Eino Heinola.

Myös kesän ensimmäinen nurmisato vaikuttaa hyvältä, ja sitä päästäneen korjaamaan hyvässä säässä.

Sateet ovat myös olleet hyvin paikallisia. Niinpä osassa Suomea sadevahingoista ei ole kärsitty ollenkaan.

Ismo Kiuru kylvää tähän peltolohkoon rehukauran mahdollisimman pian. Kuva: Kiira Ikävalko / Yle

Ismo Kiuru äestää Haminassa pellot kylvökuntoon. Rehukauraa pitäisi päästä kylvämään saman tien.

– Nyt kun olisi sateetonta, että saataisiin nämä kylvöhommat vihdoin etenemään, sanoo Kiuru.

Ismo Kiurukin on toki vuosikymmenien aika nähnyt monenlaista säätä. Näin pitkä sadekausi toukokuussa oli kuitenkin hänellekin uutta.

– Eihän sille mitään voi. Luonto elää omalla tavallaan ja me joudumme olemaan sen armoilla niin hyvässä kuin pahassa, tuumii Ismo Kiuru.