1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. influenssa

COVID-19 antoi odottamattoman lahjan influenssarokotteiden osumatarkkuudelle – kaksi influenssavirusta on kadonnut jäljettömiin

Koronantoimet ovat osoittautuneet huipputehokkaaksi influenssantorjunnaksi. Käsienpesu, välimatkat ja maskit olisivat erittäin pätevä tapa riskiryhmien hengen suojelemiseksi tulevilla influenssakausilla, sanoo tutkija.

Yleispätevä rokote influenssaa vastaan on iso tulevaisuudentoive. Influenssakausien suitsiminen on kuitenkin mahdollista muutenkin, kertovat koronapandemian aikaiset tilastokäyrät. Kuva: Ilkka Kemppinen / Yle

Koronapandemian aikana ihmiset ovat pesseet ja desinfioineet käsiään niin uutterasti ja tavanneet toisiaan niin paljon vähemmän kuin normaalisti, ettei se ole hillinnyt pelkästään SARS-CoV-2-virusta hyppäämästä uusiin isäntiin.

Loogisesti ja ehkä odotetusti influenssatartuntoja on ollut koronavuonna paljon tavallista vähemmän. Suomessa influenssa-A-tapauksien määrä lähes puolittui, kertoi THL tänään keskiviikkona. Mutta tätä ei sentään saattanut arvata: kahden influenssaviruksen leviämisreitit näyttävät katkenneen kokonaan.

Yhdysvaltalaisen terveysuutissivuston STATin (siirryt toiseen palveluun) mukaan yhdestä B-influenssaviruksen kehityslinjasta ja yhdestä A-viruksen alatyypin haarasta ei ole rekisteröity yhtään ainoaa ilmoitusta yli vuoteen. Mitään vastaavaa ei ole tapahtunut ikinä ennen.

B-virukset ja A-viruksen alatyypit H1N1 ja H3N2 aiheuttavat vuosittain laajoja epidemioita, H1N1 ja H3N2 pahimmillaan pandemioita. Niistä ankarin, espanjantauti, vei sata vuotta sitten kymmenien miljoonien ihmisten hengen.

Kadoksissa vai kadonneet?

A-virusten jaottelu perustuu niiden kahteen pintaproteiiniin. B-virukset puolestaan jaetaan kahteen kehityslinjaan, Yamagataan ja Victoriaan. Viimeiset rekisterimerkinnät Yamagatasta ja A-viruksen H3N2 kehityshaarasta 3c3.A ovat viime vuoden maaliskuulta.

– Luullakseni on vallan mahdollista, että se on kadonnut. Mutta maailma on suuri, sanoo yhdysvaltalaisen FHCRC-tutkimuskeskuksen biologi Trevor Bedford H3N2:n 3c3.A-haarasta.

Mount Sinain lääketieteellisen yliopiston mikrobiologian professori Florian Kammer, joka on etsinyt tietokannoista merkintöjä B/Yamagata-viruksesta, panee sanansa eri järjestykseen mutta päätelmä on sama.

– Vaikka kukaan ei ole nähnyt sitä, ei se välttämättä tarkoita sen kadonneen kokonaan. Mutta saattaapa tarkoittaakin, Kammer sanoo.

Vaikka tällaisia viruksia yhä piileskelisikin jossakin, jo määrän romahtaminen on erinomainen uutinen Maailman terveysjärjestölle WHO:lle ja kaikille, jotka saavat sen päätösten perusteella influenssarokotteen tulevilla influenssakausilla.

Viime syksyn influenssarokote antoi suojaa myös sikainfluenssapandemian aiheuttajan jälkeläisvirusta vastaan. Tässä sikainfluenssavirus on mikroskoopissa ANTSZ-laboratoriossa Unkarissa pandemiavuonna 2009. Kuva: EPA

WHO:n tehtävänä on päätellä maailmalta saamiensa seurantatietojen perusteella, millaiset influenssaviruskannat todennäköisimmin ovat seuraavan kauden riesa. Lääketehtaat valmistavat rokotteet WHO:n valintojen pohjalta.

Viime kädessä voidaan vain toivoa, etteivät virukset ehdi mutatoitua ennen seuraavaa kautta tai sen aikana niin paljon, että ne luistavat rokotteen tähtäimestä. Viime vuosina H3N2 on ollut rokotteille yhä vaikeampaa riistaa.

Ennen kuin koronapandemia tuli ja hillitsi, H3N2:n kehityshaarat olivat kahdeksan vuoden ajan loitonneet aina vain kauemmaksi toisistaan. Mitä suuremmat haarojen geneettiset erot ovat, sitä pienemmäksi käy rokotteen teho, ellei WHO:n valinta satukaan osumaan täsmälleen oikeaan.

Influenssakaudella 2017–2018 kävi niin. Yhdysvalloissa kaksi kolmannesta rokotetuista jäi vaille suojaa kauden H3N2-kantaa vastaan, kertoi STAT (siirryt toiseen palveluun). Suomessa THL (siirryt toiseen palveluun) raportoi rokotteen suojatehon laskeneen edellisestä kaudesta pikkulapsilla 38 prosentista 14:ään ja yli 65-vuotiailla 21 prosentista 12:een.

Kaikissa ikäryhmissä A(H3N2) -komponentin suojatehon heikentyminen verrattuna aiempaan johtunee kiertävien epideemisten influenssa A(H3N2) -virusten geneettisestä kirjavuudesta sekä rokoteviruksen antigeenisten ominaisuuksien muuttumisesta.

THL:n seurantaraportti influenssakaudesta 2017–2018

Influenssarokotteeseen oli pitkään tapana sisällyttää B-viruksista vain joko Yamagata- tai Victoria-kehityslinja. Viime vuosina rokote on kuitenkin ollut useimmiten nelivalenttinen eli tarkoitettu nujertamaan yksi kanta niin molemmista B-viruksista kuin H1N1:stä ja H3N2:sta.

Jos Yamagata todella on poissa pelistä, kolmivalenttinen rokote riittää jälleen. Ja jos H3N2 on menettänyt 3c3.A:n myötä geneettistä kirjavuuttaan, tulevien rokotteiden osumatarkkuus on aiempaa todennäköisempi.

Askel kohti yleispätevää rokotetta

Influenssaa vastaan on pitkään haettu yhtä yleispätevää rokotetta. Se olisi valtava lääketieteellinen läpimurto. Tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa puntaroidaan oppeja, joita saatiin vuoden 2009 sikainfluenssapandemian aiheuttaneesta H1N1-viruksesta.

Chicagon yliopiston (siirryt toiseen palveluun) ja Scrippsin biolääketieteellisen instituutin tutkimuksen mukaan vastaus voi piillä siinä vahvassa ja tehokkaassa immuunivasteessa, joka sikainfluenssan sairastaneissa tai sitä vastaan rokotetuissa heräsi viruksen vähiten vaihtelevia osia kohtaan.

Havainnon perusteella on laadittavissa strategioita universaaliksi influenssarokotteeksi, Science Translational Medicine (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa päätellään. Universaali rokote tehoaisi kaikkiin viruskantoihin kullakin kaudella tai jopa pitempään.

Tutkijat havaitsivat, että sairastuneiden tai rokotuksen saaneiden immuunijärjestelmä herätteli B-solut, joihin oli vuosia tai jopa vuosikymmeniä aiemmin tallentunut muisto H1N1-infektiosta.

B-muistisolut olivat silloin erikoistuneet tuottamaan sellaisia valkuaisaineita, jotka hillitsevät piikkiproteiinin vakaita osia. Piikkiproteiinit ovat viruksen ase, jolla se tarttuu isäntäsoluun ja tekee siitä kopiokoneensa. Juuri piikkiproteiini on koronarokotteidenkin kohde.

Piikkiproteiinin vakaisiin osiin osunut rokote veisi virukselta leviämiskonstit, vaikka mutaatiot muissa osissa tekisivät viruksesta uuden ja mahdollisesti vaarallisemmankin variantin, tutkimuksessa päätellään.

Viruksen hemagglutiniini-pintaproteiinin vakaat osat, jotka kuvassa on väritetty, ovat viruksen tuhoksi, toivovat tutkijat. Kuva: Guthmiller et al.

Jo aiemmassa Chicagon yliopiston tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) tehtiin universaalin rokotteen mahdollisuutta lupaileva havainto. Viime syksynä Immunity (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa löytyi polyreaktiivisia vasta-aineita. Ne kykenevät sitoutumaan yhden tietyn antigeenin sijasta useisiin.

Nyt jatkotutkimuksessa ei ainoastaan nähty noita vasta-aineita, vaan löydettiin keino synnyttää niitä, iloitsee tutkimusartikkelin pääkirjoittaja tutkijatohtori Jenna Guthmiller yliopistonsa verkkosivulla.

Jäljellä on kuitenkin yksi ongelma: kohdatessaan viruksen tai sitä vastaan annetun rokotteen uudelleen ihmisen elimistö ei enää reagoi läheskään yhtä tehokkaasti vasta-aineillaan.

Jostakin syystä immuunijärjestelmä käykin mieluiten uusien varianttien kimppuun, tutkimus kertoo. Taktiikka voi olla tehokas yhdessä taistelussa mutta ei koko sodassa. Tutkijoille se aiheuttaa vielä paljon päänvaivaa, myöntää Guthmiller.

Pelissä on paljon, etenkin kun muistetaan espanjantauti ja sen aiheuttanut H1N1-virus.

– On todennäköistä, että jokin H1-virus aiheuttaa elinaikanamme uuden pandemian. Mutta jo se on kannustavaa, että nyt meillä todellakin on immunologinen työkalupakki. Pitää vain saada aikaan rokote, sanoo Guthmuller.

Influenssakäyrästä tuli suora

Ennen kuin käytössä mahdollisesti on rokote, jonka takia influenssat muuttuvat flunssien kaltaisiksi pikkuriesoiksi, runsas vuosi koronapandemiaa on osoittanut, että meillä on jo keinoja käsillä, sananmukaisesti.

Tuoreessa kanadalais-australialaisessa tutkimuksessa todettiin, että ihmisten oma huolellisuus torppaa influenssaviruksia erittäin tehokkaasti.

Frontiers in Public Health (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä ilmestyneen analyysin aineisto saatiin WHO:n FluNetistä, (siirryt toiseen palveluun) virusten liikkeitä seuraavasta tietokannasta. Tutkijoita kiinnosti, miten kehotus koronatoimiin – käsien ahkeraan pesemiseen ja käsidesiin, välimatkoihin ja maskeihin – mahdollisesti vaikutti influenssan esiintyvyyteen.

Kuvio osoittautui selväksi: influenssatapaukset kääntyivät jyrkkään alamäkeen. Viime syksynä, jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla olisi normaalisti alkanut influenssakausi, Kanadassa ja Yhdysvalloissa rekisteröitiin vain satunnaisia tartuntoja.

COVID-19 sen sijaan oli samaan aikaan yltymässä kakkosaalloksi.

Etelässä influenssakausi on yleensä touko-marraskuussa. Tällä kertaa tilastopiikki jäi tulematta. Tutkitut maat olivat Australia ja Brasilia.

– Huomasimme COVID-19:n aaltoilevan monella tavoin, mutta influenssa likipitäen nollaantui sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla, kertoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, tutkijatohtori Jovana Stojanovic Concordian yliopistosta. (siirryt toiseen palveluun)

Kuvio vertailee Brasilian COVID-19-tapauksien (punaisella) määrää viikko viikolta ja samaan aikaan todettuja influenssatapauksia (vaaleansinisellä). Sininen katkoviiva kertoo positiivisten influenssavirusnäytteiden määrästä vuosina 2016–2020 keskimäärin, haaleat siniset viivat yksittäisistä influenssakausista niiden aikana. Kuva: Stojanovic et al. / Frontiers in Public Health

Tulokset osoittavat, miten paljon tarttuvaisempi COVID-19 on influenssaan verrattuna, Stojanovic toteaa. Terveysviranomaisille tämä on helppo oppi koronapandemian jälkeiselle ajalle, sanoo puolestaan professori Simon Bacon.

– Tiedämme, että influenssa on erityisen ongelmallinen iäkkäille ja muun muassa hengityselinsairauksista kärsiville. Riskiryhmäläisiä tavatessa olisi hyvä idea pitää kiinni keinoista, joihin olemme nyt COVID-19:n aikana jo tottuneet, Bacon sanoo.