1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. geologia

Iisakinkirkkoa rakennettiin Suomen punaisesta kivestä – 200 vuotta myöhemmin etsitään paikkaa uudelle louhokselle, koska Venäjä haluaa sitä lisää

Pietarin vanhaa kaupunkia aiotaan korjata tulevaisuudessa. Venäläiset ovat kiinnostuneet käyttämään restauroinnissa samaa kiveä, jota on muinoin viety Virolahden seudulta Pietarin alueelle yli miljoona kuutiometriä.

Pietarin kuuluisa Iisakinkirkko on saanut pylväänsä Virolahden punaisesta graniitista. Arkistokuva. Kuva: Yle / Markku Värtö

Virolahdella Kaakkois-Suomessa on käynnissä etsinnät uusia kivilouhimoita varten.

Geologian tutkimuskeskuksen tutkijat kävelevät tämän viikon aikana pitkin Virolahden metsiä ja tutkivat paljaita kallioita löytääkseen sopivaa kiveä Venäjän-vientiä varten.

– Katsomme kiven värin ja tekstuurin sekä etsimme mahdollisimman tasalaatuista graniittialuetta, GTK:n geologi Paavo Härmä kertoo.

Härmän mukaan kallion pitää olla mahdollisimman ehjää, ja jos kalliossa on rakoja, niiden pitäisi olla vähintään kolmen metrin etäisyydellä toisistaan.

Etsinnässä on erityisesti Virolahden punainen rapakivigraniitti, jota on käytetty Pietarin vanhan kaupungin rakentamisessa. Pietarin historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintökohde.

Korjaustöihin samaa kiveä

Pietarin vanhaa kaupunkia aiotaan korjata tulevaisuudessa. Venäläiset ovat kiinnostuneet käyttämään restauroinnissa samaa kiveä, jota on muinoin viety Virolahden seudulta Pietarin alueelle yli miljoona kuutiometriä.

– Viisi vuotta sitten alkoivat ensimmäiset keskustelut siitä, että heillä oli lähtenyt kasvamaan kiinnostus alkuperäisen kiven käyttöön, Paavo Härmä kertoo.

Pyterlahden graniitista valmistettu Aleksanteri I:n muistomerkki on tänäkin päivänä olennainen osa Pietarin kaupunkikuvaa. Arkistokuva. Kuva: Walter Smith / Wikimedia commons

Härmän mukaan kiveä kyllä riittää, mutta mahdolliset kivenottopaikat ovat vähissä.

Geologian tutkimuskeskus kerää kolmivuotisessa projektissaan tiedot Pietarin kaupunkirakenteissa käytetyistä kivistä sekä restaurointiin tarvittavista kivistä ja määrittää niiden ottoalueet.

Projektissa kehitetään myös menetelmiä alkuperäisten kivien ottopaikkojen tunnistamiseksi sekä tutkitaan käsittelymenetelmiä, joilla uusi kivenpinta saadaan näyttämään vanhalta ja historialliseen kaupunkiympäristöön sopivammalta.

Hankkeessa pyritään myös elvyttämään luonnonkivimarkkinoita ja rajan yli tapahtuvaa kaupankäyntiä.

Kuuluisa louhos

Vanhoja louhimoita on pitkin Virolahden rannikkoa. Kuuluisin lienee Pyterlahden louhosalue. Sieltä kaivetusta graniitista on valmistettu muun muassa keisari Aleksanteri I:n muistomerkki ja Iisakin kirkon 48 suurta pylvästä.

Aleksanteri I:n muistomerkin yli 20 metriä korkeaa jalustaa on sanottu maailman suurimmaksi monoliitiksi, joka tarkoittaa yhdestä kivenjärkäleestä tehtyä pylvästä.

Lue lisää: Valtava aukko kalliossa kertoo tarinan kivimiehistä, jotka Suomi unohti – täällä on louhittu maailman suurin kivipylväs

Pyterlahden louhoksen toiminta loppui jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Nyt siitä on tulossa retkeilykohde.

Etsinnässä olevien louhimoiden jälkikäytöstä on tehty monenlaisia suunnitelmia, kuten virkistyskäyttöä.

– Niihin tulee aika usein vesiallas. Pyterlahdessakin on ainakin yksi vanha louhimo, joka täyttynyt vedellä ja jota käytetään kesäisin uimapaikkana, Paavo Härmä sanoo.

Pyterlahden Hevonniemestä on louhittu tsaari Aleksanteri I:n monoliitti. Se on louhittu painanteesta, missä on nyt pieni soistunut lampi. Kuva: Paavo Härmä, Geologian tutkimuskeskus

Vanhoja louhimoita ei voi avata

Geologi Paavo Härmä Geologian tutkimuskeskuksesta kertoo, että vanhoja louhimoita ei voida käynnistää uudelleen.

Vanhat louhimot sijaitsevat merenrannalla ja kesäasutuksen keskellä, joten niihin ei saada kivenottolupaa. Lisäksi alueet on muinaismuistolain mukaan suojeltu.

Geologian tutkimuskeskuksen kairaukset alkoivat tällä viikolla ja jatkuvat mahdollisesti ensi viikolla. Tarkoituksena on löytää kairausten avulla sopivia paikkoja, josta voitaisiin joskus tulevaisuudessa kaivaa Virolahden punaista graniittia.

Kiinnostus kohdistuu lähinnä Hämeenkylän alueelle lähelle Venäjän rajaa. Sielläkin mahdolliset kivenottopaikat ovat harvassa asutuksen takia.

– Jos otetaan pois kaikki suojelualueet ja vesistön läheisyydet, niin kiinnostavat alueet ovat aika pieniä.

Kallioperästä pitää löytyä ainakin Virolahden punaista graniittia, mutta myös muille kivilajeille voi olla kysyntää. Geologi Paavo Härmän mukaan tällainen on esimerkiksi ruskeansävyinen rapakivigraniitti, jota kutsutaan viborgiitiksi.

– Sitä louhitaan Ylämaalla aika paljon. Sillekin saattaisi olla ihan hyvin markkinoita, mutta enemmän kiinnostusta on ollut Virolahden punaista kiveä kohtaan.

Alueet yksityisomistuksessa

Virolahden seudulla toimii nykyisinkin useita yhtiöitä, jotka louhivat kiveä myyntiin.

– Periaatteessa niistäkin saadaan korvaava kivi tilalle, jos halutaan, mutta tässä yhteydessä ajateltiin selvittää myös tulevien raaka-ainevarantojen paikkoja, GTK:n projektin vetäjänä toimiva geologi Paavo Härmä kertoo.

Tutkittavat maa-alueet ovat yksityisomistuksessa. Geologian tutkimuskeskus on kysynyt luvat käynnissä oleviin kairauksiin maanomistajilta.

GTK:n Paavo Härmän mukaan maanomistajat ovat suhtautuneet kairauksiin vaihtelevasti: osa myönteisesti ja osa jyrkän kielteisesti.

– Jos on kielteinen, emme mene sinne alueelle. Tämä ei ole kaivoslain mukaista toimintaa.

Uuden louhimon aloittaminen on monen vuoden prosessi. Jos jokin yritys kiinnostuu louhostoiminnasta, yritys sopii maankäytöstä maanomistajan kanssa ja hakee tarvittavat luvat toiminnan käynnistämiseen.

Jos luvista valitetaan, niiden käsittely oikeusasteissa venyttää aikataulua edelleen. Kaikkiaan louhoksen käynnistymiseen voi mennä Paavo Härmän arvion mukaan noin viisi vuotta.

Pyterlahden Hevonniemessä on ollut muinoin kivilouhimo. Sieltä on louhittu tsaari Aleksanteri I:n muistomerkki. Kuva: Paavo Härmä, Geologian tutkimuskeskus

Kiveä vientiin

Geologi Paavo Härmän mukaan Pietarista ei ole saatu tarkkoja lukuja, paljonko siellä tarvittaisiin punaista graniittia. Jos kiveä käytetään vain vanhan kaupungin korjaustöihin, määrät eivät ole hänen mukaansa kovin isoja.

– Tietenkin tämä voisi olla avaus siihen suuntaan, että kiveä voitaisiin lähteä viemään sinne enemmänkin muihinkin kohteisiin, missä kiveä yleensä käytetään, Härmä sanoo.

Hänen mukaansa EU:n asettamat Venäjän-pakotteet kuitenkin hidastavat kaupankäyntiä.

Geologian tutkimuskeskuksen vetämässä hankkeessa ovat mukana myös Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Pietarin valtion yliopisto sekä kaksi pietarilaista yhtiötä Geostrom ja SC Mineral.

Lue myös: Suomesta löytyi uusia punaisen graniitin esiintymiä – nyt kaavaillaan, että niillä alettaisiin taas rakentaa Pietaria