1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. puolueet

Kuolevatko vanhat puolueet, kun Suomi ikääntyy? Mikä puolue saa kasvavan vieraskielisen väestön äänet? Selvitimme, mitä muutokset Suomen väestössä tarkoittavat puolueille

Suomen väestö kaupungistuu, vanhenee ja moninaistuu. Selvitimme, kuoleeko keskusta sukupuuttoon ja tuleeko kaikista vihreitä. Keskustalaisen Joonas Soukkion, 24, ja vihreän Sirkka-Liisa Korkalan, 82, mielestä ikä tai asuinpaikka eivät kuitenkaan yksin määrää mielipiteitä.

Sirkka-Liisa Korkala, 82, äänestää vihreitä. Viime eduskuntavaaleissa niin teki hänen ikäryhmästään vain 4 prosenttia. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Joonas Soukkio, 24, asuu kilometrin päässä Tampereen keskustorilta. Hän viihtyy kaupungissa, koska kaikkialle pääsee jalan, pyörällä ja ratikalla.

Soukkio äänestää keskustaa ja aikoo jatkossakin tehdä niin.

Se tekee hänestä tilastollisen poikkeuksen kahdellakin tavalla.

Kevään 2019 eduskuntavaaleissa keskustaa kannatti täällä kaupunkien keskustoissa vain 13 prosenttia äänestäjistä, kun maaseudun haja-asutusalueilla kannatus oli yli 30 prosenttia.

Samoissa vaaleissa keskustaa äänesti Joonaksen ikäryhmästä vain 3 prosenttia, kun taas 65-vuotiaista niin teki joka neljäs.

Iällä, asuinpaikalla ja taustalla on merkitystä poliittisten mielipiteiden kannalta.

Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n uuden väestöennusteen mukaan suomalaisten ominaisuudet kuitenkin muuttuvat seuraavan 20 vuoden aikana melko jyrkästi.

Esimerkiksi Soinin ja Jämijärven asukasluku pienenee, kun taas Sipoon ja Kaarinan kasvaa.

Lapsia syntyy vähemmän ja monissa kunnissa yli 75-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu.

Myös vieraskielisten määrä lähes tuplaantuu nykyisestä 400 000:sta.

Kun äänestäjät muuttuvat, kuinka paljon muuttuu politiikka?

Kuihtuuko keskusta kaupungistumisen myötä, ja tuleeko samalla kaikista vihreitä? Kuolevatko demarit sukupuuttoon, ja kuka voittaa satojen tuhansien vieraskielisten äänet itselleen?

Entä miksi kaikista puolueista juuri perussuomalaiset pärjää tasaisimmin eri-ikäisten ja eri puolilla maata asuvien keskuudessa?

Liiketaloutta opiskeleva Joonas Soukkio uskoo asuvansa koko ikänsä kaupungissa. Kuva: Matias Väänänen / Yle

Väestö ikääntyy – kuinka käy nykyisille nuorten puolueille?

60-luvun lopussa Sirkka-Liisa Korkala pisti jalkansa Espoon Pitkäjärveen lähellä vanhempiensa kotitaloa. Vaikka varpaankynnet oli lakattu punaisiksi, ne eivät erottuneet vedestä.

Kemiaa opiskelevaa Korkalaa huoletti, miten paljon puunjalostus saastuttaa vesiä. Hänen mielestään puolueet eivät puolustaneet ympäristöä riittävästi, joten hän lähti mukaan syntymässä olevaan vihreään liikkeeseen.

82-vuotias Korkala ei ole mikään tyypillinen vihreiden kannattaja. Viime eduskuntavaaleissa alle 24-vuotiaista vihreitä äänesti viidesosa, yli 65-vuotiaista vain neljä prosenttia.

Tuore väestöennuste toistaa taas kerran sen, mitä jo uumoilimmekin: lapsia syntyy entistä vähemmän, nuoret ikäryhmät pienenevät ja suomalaisten keski-ikä nousee.

Siksi tämänhetkisten nuorten puolueiden, kuten juuri vihreiden, on pysyttävä kannattajakuntansa hermolla heidän vanhetessaan.

On avoin kysymys, unohtavatko nuoret ilmastolakkoilun, kun keittiöremontti, lasten ylioppilasjuhlat ja vanhempien hoivakotipaikka vievät huomion.

– Vihreidenkin pitäisi ottaa enemmän huomioon kaikenikäiset ihmiset vauvasta vaariin, Sirkka-Liisa Korkala toteaa.

Vaikka Korkala itse pitää sosiaalista oikeudenmukaisuutta tärkeänä, vihreiden ajamat asiat ovat hänelle niin läheisiä, ettei hän vaihtaisi puoluetta.

Vihreiden ajatuspaja Vision Simo Raittilan mukaan vihreät yrittävätkin parhaillaan päästä eroon leimastaan ainoastaan kaupunkilaisten, korkeakoulutettujen ja nuorten puolueena.

Maaseutu- ja erävihreät puhuvat puurakentamisesta, suojelualueista, turvepelloista ja koko maan elinvoimaisuudesta.

Puheenjohtaja Maria Ohisalo korostaa, että turpeen alasajon on oltava oikeudenmukainen myös turpeentuottajille.

Sirkka-Liisa Korkala uskoo, että vihreät arvot voivat kiinnostaa iäkkäämpiäkin ihmisiä.

– Voi olla, että jatkossa yhä useampi huolestuu omien lasten ja lastenlasten maapallon säilymisestä.

Sirkka-Liisa Korkala on ollut mukana perustamassa Espoon Vihreitä. Hänet on kuvattu kotonaan, yhteisöllisessä kerrostalossa Jätkäsaaressa. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Entä kuolevatko vanhat puolueet sukupuuttoon?

Jos taas puolueilla on paljon iäkkäitä äänestäjiä, kuten demareilla ja keskustalla, heidän on selvitäkseen houkuteltava nuoremmista ikäryhmistä uusia äänestäjiä samaa tahtia, kun vanhoja kuolee pois.

Mutta miten se tehdään?

Tamperelainen Joonas Soukkio uskoo, että nykyistä useampi nuori voisi olla kiinnostunut keskustasta.

Hänen mielestään puolueen pitäisi esimerkiksi uudistaa ilmastokantojaan ja puhua nykyistä enemmän korkeakoulujen ja opiskelijoiden puolesta.

Demaritkin voisivat etsiä sosiaalidemokraattisia vastauksia suuriin, nuoria puhuttaviin kysymyksiin, ehdottaa puolueen ajatushautomon, Kalevi Sorsa -säätiön hankevastaava Maija Mattila.

Mikä on tasa-arvoinen vastaus ilmastonmuutokseen? Miten puretaan nuorten työelämään liittyvää epävarmuutta? Miten tasoitetaan erilaisia eriarvoisuuksia suomalaisten väliltä?

Väestö kaupungistuu – kuka voittaa ja kuka häviää?

Ennusteessa voittajia ovat erityisesti yliopistokaupunkien ympäryskunnat, häviäjiin kuuluu syrjäisempiä pikkupaikkakuntia, jotka eivät ole mökkeilijöiden tai muiden matkailijoiden suosiossa.

Tämä ei tietenkään lupaa hyvää keskustalle. Puolueen kohtalon kysymys on, lakkaavatko maalaiset äänestämästä keskustaa, kun he muuttavat lähemmäs kaupunkeja.

Joonas Soukkiolle näin ei tapahtunut. Hän muutti Pälkäneeltä Tampereelle kahdeksan vuotta sitten tekemään kaksoistutkintoa. Hän tutki eri puolueita, ja päätyi keskustaan osittain siksi, että hänen isänsä oli toiminut keskustan kunnanvaltuutettuna.

Politiikan tutkijoiden mukaan pelkkä kaupunkiin muutto ei välttämättä heilauta kenenkään poliittisia mielipiteitä, ainakaan heti.

Monia äänestäjiä ohjaavat tottumukset, ja he reagoivat muutoksiin hitaasti.

Tutkija Jussi Westinen E2 Tutkimuksesta kertoo, että nuoruutensa keskustan ydinkannatusalueilla, kuten Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla, viettäneet jatkoivat keskustan äänestämistä muita ahkerammin myös muutettuaan Uudellemaalle.

Åbo Akademin valtio-opin professori Kimmo Grönlund arvioi, että monen kaupungistuneen keskustalaisen äänestyspäätöstä ajaa nostalgia ja huono omatunto maaseudun tyhjentämisestä.

Toinen kysymys on, alkavatko kaupunkiin muuttavat äänestää vihreitä heti totuttuaan ratikan kirskunaan.

Tämäkin riippuu monesta asiasta. Osa kaupungistuneista tuntuisi muuttavan mielipiteitään sopeuduttuaan uuteen elinympäristöön ja tutustuttuaan sen ehdokasvalikoimaan.

Erityisesti nuorten keskuudessa mielipiteet ovat vielä joustavia. Westinen kertoo tutkimuksestaan, jossa maalta muuttaneista Tampereen yliopiston opiskelijoista vain 14 prosenttia kannatti keskustaa ja jopa 30 prosenttia vihreitä, vaikka vihreiden suosio heidän kotipaikkakunnallaan on vähäistä.

Entä miten keskusta voi vedota kaupunkilaistuneisiin äänestäjiinsä?

Maaseudun puolueeksi profiloituneen keskustan pitäisi siis muotoilla viestinsä uudelleen, jotta se ei kuihdu pois.

Yhteiskuntatieteiden dosentti Aki Koivula ehdottaa, että keskusta voisi keskittyä edistämään maakuntakeskuksien elinvoimaisuutta.

Vaihtoehtoisesti se voisi korostaa näkemyksiään asioissa, jotka keskustalaiset ottavat mukanaan muuttaessaan maaseudulta kaupunkiin, ehdottaa tutkija Jussi Westinen.

Sellaisia ovat esimerkiksi puurakentaminen, kotihoidontuki ja kotimaisen ruoan suosiminen päiväkodeissa, kouluissa ja vanhainkodeissa.

Keskustalaisessa ajatuspaja Alkiossa ajatellaan, että keskustan kannattaisi korostaa suomalaisten moninaisia identiteettejä. Tutkimuskoordinaattori Pauliina Maukosen mielestä koronan korostama monipaikkaisuus ja keskustelu kaksoiskuntalaisuudesta voivat kasvattaa keskustan suosiota.

Tamperelaisen Joonas Soukkion mielestä keskustan painottama alueellinen tasa-arvo sopii myös kaupunkeihin. "Pidän siitä, että keskusta pyrkii kehittämään eri kaupunginosia tasaisesti. Uusia asuntoja pitää rakentaa kaikkialle ja joukkoliikenteestä huolehtia." Kuva: Matias Väänänen / Yle

Vieraskielisten määrä kasvaa – mutta ketä he äänestävät?

Kun Waqar Zafar muutti Pakistanista Suomeen syyskuussa 2015 opiskellakseen kemiaa Itä-Suomen yliopistossa, hän kävi läpi kaikkien puolueiden ohjelmat.

Kuukautta myöhemmin hän oli liittynyt sosiaalidemokraatteihin. Demareilla oli paljon vieraskielisiä jäseniä ja Zafar tunsi olonsa tervetulleeksi.

Vasemmistopuolueiden ajatukset tasa-arvosta ja laajoista oikeuksista vetosivat Zafariin, joka oli tottunut omassa kotimaassaan oikeistolaisempaan politiikkaan.

MDI:n ennusteessa vieraskielisten määrä kasvaa vuoteen 2040 mennessä jopa puolella miljoonalla maahanmuuton ja suuremman syntyvyyden vuoksi.

Kuntavaaleissa saavat äänestää kaksi vuotta Suomessa asuneet muiden maiden kansalaiset, esimerkiksi eduskuntavaaleissa taas vaaditaan Suomen kansalaisuutta.

Koska nämä uudet äänestäjät eivät ole vielä urautuneet minkään puolueen leiriin, heidän valintansa voivat muuttaa puolueiden valtasuhteita nopeastikin.

Valtio-opin tutkijatohtori Josefina Sipinen kertoo, että pääkaupunkiseudulla asuvat vironkieliset kertovat kannattavansa useimmin perussuomalaisia, siinä missä somalin- ja arabiankieliset kertovat äänestävänsä vasemmistopuolueita.

Puoluekanta voi toki kieliryhmän lisäksi kertoa muistakin tekijöistä: esimerkiksi Suomessa työskentelevillä vironkielisillä on usein duunaritausta.

Sipinen kuitenkin arvelee, että keskimäärin moni vieraskielinen tukee vasemmistoa, koska se korostaa yhdenvertaisuutta. Näin toivotaan myös SDP:n ajatushautomossa Kalevi Sorsa -säätiössä.

– Vieraskielisten keskuudessa voisi olla kasvupotentiaalia demareille. Laaja julkinen sektori, työntekijöiden oikeuksien puolustaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen voisivat hyvinkin resonoida heidän keskuudessaan, toteaa projektitutkija Maija Mattila.

Heti saavuttuaan Suomeen Waqar Zafar pyrki ja pääsi mukaan ylioppilaskunnan edustajistoon täällä Itä-Suomen yliopistossa, Joensuussa. Kuva: Ari Haimakainen / Yle

Miten puolueet voivat houkutella vieraskielisten ääniä?

Arvot eivät kanna kauas, ellei puolue onnistu kertomaan niistä myös vieraskielisille.

Waqar Zafar oli itse kiinnostunut politiikasta jo ennen Suomeen saapumistaan, ja hän löysi puolueensa nopeasti.

Harvalle kuitenkaan käy yhtä hyvin. Erityisesti Euroopan ulkopuolisten kielivähemmistöjen äänestysaktiivisuus jää usein melko matalaksi.

Sille on Zafarin mukaan monta syytä.

Monella kestää kauan oppia suomea, mutta harva puolue viestii itsestään edes englanniksi, arabiasta tai somalista puhumattakaan.

Suomalaiset puolueet eivät myöskään ota äänestäjiinsä yhteyttä.

– Monista muista maista tulevat ovat tottuneet siihen, että ehdokkaat lähestyvät heitä ja kertovat itsestään. Suomessa näin ei käy koskaan.

Zafar ihmettelee myös, ettei suomalaisilla puolueilla ole vähemmistöille suunnattua toimintaa.

– Kun koko virallinen systeemi on outo, tuttujen henkilöiden rooli korostuu. Siksi vieraskielisten ääniä kalastelevien puolueiden olisi hyvä nimetä laajasti erilaisia ehdokkaita, toteaa myös tutkijatohtori Josefina Sipinen.

Mitä pidempään maahan muuttaneet asuvat Suomessa tietämättä mitään puolueista, sitä epätodennäköisempää on, että he enää innostuvat mukaan. Kuilu on yksinkertaisesti kasvanut liian suureksi.

Tähän ei tulevaisuuden puolueilla pitäisi enää olla varaa, Zafar toteaa.

Mikä tekee perussuomalaisista tasaisen suorittajan?

Tutkijoiden mukaan yksi puolue erottuu vertailussa joukosta: perussuomalaiset.

Se saa kannatusta tasaisesti eri ikäryhmistä ja erilaisista asuinpaikoista. Vaikka väestö muuttuu, perussuomalaiset todennäköisesti säilyttää asemansa.

Toisin kuin monet vanhat puolueet, perussuomalaiset voi nimittäin mukautua monenlaisiin ympäristöihin.

Se on esimerkiksi yhtä aikaa duunarien ja yrittäjien, sekä maaseudun ja lähiöiden puolue, toteaa Jussi Westinen.

Lisäksi perussuomalaiset saavat kannatusta myös urautuneilta, keski-iän ylittäneiltä äänestäjiltä.

Tämä voi johtua osin siitä, että puolue jatkaa Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) perintöä, Jussi Westinen toteaa. Osa SMP:n vanhoista kannattajista on siirtynyt äänestämään perussuomalaisia.

Toinen mahdollinen selitys ovat perussuomalaisten arvot, jotka vetoavat paremmin konservatiiviseen, vanhempaan väkeen.

Perussuomalaiset itse selittää onnistumista sillä, että he ovat “monenlaisten kakuntekijöiden puolue”.

– Meillä ei ole erityistä ideologiaa, vaan olemme kaikkien suomalaisten puolella, toteaa perussuomalaisten ajatuspaja Suomen Perustan toiminnanjohtaja Marko Hamilo.

– Suurimmalla osalla kantasuomalaisista ja myös hyvin integroituneilla maahanmuuttajilla intressit ovat lopulta aika samankaltaiset.

Hamilon mielestä perussuomalaiset edustaa Suomen kansallista intressiä, jota kaikki puolueet ajoivat vielä kolme vuosikymmentä sitten.

Hamilon mukaan muut puolueet ovat pikku hiljaa unohtaneet tämän konsensuksen ja alkaneet tukea globalisaatiota, jolloin perussuomalaiset on kerännyt uuteen linjaan tyytymättömien äänet. Heitä on kaikissa väestöryhmissä.

Mitä kaupungistuminen, vanheneminen ja moninaistuminen tarkoittavat puolueille?

Tutkijat muistuttavat, että äänestäjien ominaisuuksiin perustuvat analyysit menevät harvoin prikulleen oikein.

Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että äänestämisen syyt ovat nykyään aiempaa moninaisemmat.

Vanhat suuret puolueet eli kokoomus, keskusta ja demarit ovat jossain määrin menettäneet otettaan heitä tukeneista ryhmistä: porvareista, viljelijöistä ja duunareista.

Samalla tietysti ryhmienkin rajat ovat hämärtyneet. Liikkuvia äänestäjiä ja äänestämättä jättäviä on koko ajan enemmän.

Yhteiskunnallinen kehitys myös näkyy puolueiden valtasuhteessa viiveellä, koska asenteet muuttuvat hitaammin kuin elämäntilanteet.

Hitaudesta kertoo esimerkiksi se, että kaupungistumisesta ja koulutustason noususta huolimatta kokoomuksen tai vihreiden suosio ei ole singonnut nousuun, huomauttaa Jussi Westinen.

Iän, asuinpaikan ja äidinkielen vaikutuksia puoluevalintaan on siis yhä vaikeampi arvioida. Siksi myös puolueiden on entistä vaikeampi hahmottaa, ketä niiden kannattaisi tavoitella ja millä viestillä.

Korjaus 20. kesäkuuta kello 16.40: Juttuun korjattu tieto, että Waqar Zafar toimi Itä-Suomen yliopiston opiskelijakunnan edustajistossa, ei ylioppilaskunnan hallituksessa.

Aiheesta voi keskustella maanantaihin 21.6. kello 23 saakka.

Lisää aiheesta:

Iäkkäiden määrä kasvaa voimalla, lapsia ei synny, vieraskielisten osuus nousee – tällainen on oman kuntasi arki 20 vuoden päästä