1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. huippukokous

Kirjeenvaihtajien analyysi: Kun Putin ja Biden tapaavat, vastakkaiset maailmankuvat törmäävät

Odotukset USA:n ja Venäjän huippukokousta kohtaan ovat matalalla ja mahdollisuudet yhteistyöhön harvassa. Tapaaminen on silti merkittävä, sillä se antaa suuntaa koko maailmanjärjestykselle, arvioivat kirjeenvaihtajat Iida Tikka ja Erkka Mikkonen.

Mitä Bidenin ja Putinin tapaamiselta voi odottaa?
Mitä Bidenin ja Putinin tapaamiselta voi odottaa?

WASHINGTON / MOSKOVA Maailman katseet kohdistuvat keskiviikkona Geneveen, jossa Yhdysvaltojen Joe Biden kohtaa ensimmäistä kertaa presidenttinä venäläisen virkaveljensä Vladimir Putinin.

Päämiehet tapaavat tilanteessa, jossa Venäjän ja lännen välit ovat jäätävät. Ylen Washingtonin- ja Moskovan-kirjeenvaihtajat Iida Tikka ja Erkka Mikkonen ennakoivat huipputapaamisen kulkua ja analysoivat sen laajempaa merkitystä.

1. Miten ulkopolitiikan konkarit suhtautuvat toisiinsa?

Iida Tikka:

“Minä tunnen sinut, ja sinä tunnet minut.”

Näin Biden kuvaili hiljattain (siirryt toiseen palveluun) suhdettaan Putiniin. Presidenteillä on pitkä keskinäinen historia, sillä Putinin valtakauden aikana Biden on toiminut senaatin ulkoasiainvaliokunnassa, varapresidenttinä ja nyt presidenttinä.

Tässä tapauksessa vuosien painolasti on vaikuttanut selvästi Bideniin. Hän on ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti sitten kylmän sodan, joka ei ole lupaillut suhteiden lämmittelyä Venäjän kanssa. Tavoitteena on suhteiden ennakoitavuus.

Joe Biden ja Vladimir Putin tapasivat Moskovassa vuonna 2011. Silloin Biden toimi varapresidenttinä ja Putin pääministerinä. Kuva: Maxim Shipenkov / EPA

Putinille Biden edustaa kenties ärsyttävintä yhdysvaltalaispoliitikkojen alalajia, sillä hän on liberaali haukka. Biden näkee Yhdysvaltain roolin demokraattisten arvojen puolustajana maailmalla ja on uransa aikana tukenut Naton laajentumista Itä-Eurooppaan Venäjän rajalle.

Toisin kuin edeltäjänsä, Biden on ottanut napakasti kantaa Venäjän sisäpolitiikkaan ja oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin kohteluun. Biden on myös asettanut uusia, tiukkoja pakotteita Venäjää vastaan. Ne hiertävät suhteita tapaamisen kynnyksellä.

Erkka Mikkonen:

Kun Biden tulee läksyttämään Putinia Genevessä demokratian tukahduttamisesta ja ihmisoikeuksien polkemisesta, ei Venäjän presidentillä mene jauhot suuhun. Hän voi kiepsauttaa tilanteen päälaelleen vertaamalla Valko-Venäjän protesteja Capitol-kukkulan valtaukseen ja kääntämällä huomion Yhdysvaltain poliisiväkivaltaan.

Putin lähtee tapaamiseen muutenkin itsevarmasti karismaansa ja neuvottelukykyihinsä luottaen. Muistissa on se, kuinka monen mielestä Putin sai Donald Trumpin päänahan kolme vuotta sitten Helsingissä. Silloinen huipputapaaminen päättyi skandaaliin, kun Trump tuntui luottavan enemmän Venäjän presidentin kuin oman turvallisuuspalvelunsa tietoihin.

Alkuasetelmat eivät ole nytkään Venäjän kannalta huonot. Putinin voi nähdä onnistuneen kiristämään Bidenilta kahdenkeskisen huipputapaamisen sotavoimalla uhittelemalla, kun maa keskitti keväällä joukkojaan Ukrainan rajalle. USA ei voinut jättää enää öykkäröivää Venäjää huomiotta, mikä tulkitaan Kremlissä voittona.

Trumpin väistyttyä ennakoimattomuus, riskinotto ja uhkailu ovat jälleen yksin Putinin valttikortteja neuvottelupöydässä. Kevään linjapuheessaan presidentti lausui, että Venäjä määrittää turvallisuuspolitiikassaan itse sen “punaisen linjan”, jonka ylittyessä maa vastaa nopeasti ja epäsymmetrisesti. Toisin sanoen Venäjä varaa aina itselleen mahdollisuuden yllätykselliseen toimintaan, eikä kaihda ylimääräistä voimaa.

Esiintyessään kesäkuun alussa Pietarin kansainvälisellä talousfoorumilla Putin sanoi Venäjän ja USA:n suhteiden olevan poikkeuksellisen alhaisella tasolla. Kuva: Dmitry Lovetsky / AFP

2. Mitkä ovat huipputapaamisen tärkeimmät tavoitteet?

Iida Tikka:

Yhdysvallat näkee Venäjän häirikkönä kansainvälisellä kentällä, mutta ei merkittävänä kilpailijana. Tavoitteena on strateginen tasapaino eli se, että maat voisivat keskustella ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurista linjoista, kuten ydinasesopimuksista. Silloin Yhdysvallat voisi keskittyä enemmän Kiinaan.

Keskinäisten sanktioiden ja karkotusten takia perusdiplomatia Venäjän kanssa yskii pahasti, sillä maiden suurlähetystöt toimivat vajaalla miehityksellä.

Lisäksi Yhdysvallat haluaa keskustella Venäjän kanssa kyberturvallisuudesta, ennen kaikkea siitä, miten maiden pitäisi vastata kyberrikollisten toimintaan. Monet hakkeriryhmistä toimivat Venäjältä tai Itä-Euroopasta käsin, mutta hyökkäävät ensisijaisesti oman maansa ulkopuolelle.

Kyberrikollisuuden hillitsemiseen liittyvät keskustelut ovat erityisen kiinnostavia voimakkaasti digitalisoituneiden Pohjoismaiden näkökulmasta.

Toinen Bidenille tärkeä keskustelunaihe on ilmastonmuutos, jonka torjuminen vaatii yhteistyötä Venäjän kanssa. Yhdysvalloissa tapaamista kohtaan ei kuitenkaan ole suuria odotuksia.

Erkka Mikkonen:

Venäjälläkin odotukset on laskettu mahdollisimman alas, eikä juuri mihinkään konkreettisiin tuloksiin tai suhteiden lämpenemiseen uskota. Kyse on “objektiivisesta välttämättömyydestä mielipiteiden vaihtoon korkeimmalla tasolla siitä, millaisia uhkia maailman kaksi suurinta ydinasevaltaa Venäjä ja USA näkevät kansainvälisillä areenoilla”, kuten ulkoministeri Sergei Lavrov asian ilmaisee (siirryt toiseen palveluun).

Putin ja Biden tapaavat toisensa keskiviikkona Sveitsin Genevessä, jossa huippukokouksen järjestelyt ovat parhaillaan käynnissä. Kuva: Martial Trezzini / EPA

Venäjälle jo maiden johtajien välinen huippukokous on sinänsä saavutus, jolla se nostattaa arvovaltaansa niin kotiyleisön kuin kansainvälisen yhteisön silmissä. Tapaamisen tunnelmaa kiristävät osaltaan Venäjän tuki yhä röyhkeämmin käyttäytyvää Valko-Venäjän Aljaksandr Lukašenkaa kohtaan sekä umpisolmussa oleva Ukrainan konflikti.

Konkreettisia yhtymäkohtia Venäjä ja Yhdysvallat voivat etsiä asevalvonnan alalta. Venäjä on toistanut ehdotuksensa lyhyen- ja keskipitkänmatkan ohjusten rajoittamisesta Euroopassa.

Myös ilmastokysymykset tarjoavat yhteisen agendan: Putin osallistui jo aiemmin videoyhteydellä Bidenin järjestämään ilmastokokoukseen ja asiasta voisi jatkaa Arktisessa neuvostossa, jonka kaksivuotisena puheenjohtajana Venäjä juuri aloitti.

3. Mikä merkitys tapaamisella on Suomelle ja Euroopalle?

Erkka Mikkonen:

Putin visioi uutta maailmanjärjestystä, jonka suuntaviivat laatisivat Venäjän kanssa muut YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet Yhdysvallat, Kiina, Ranska ja Britannia. Tätä ajatusta Putin yrittää nyt istuttaa Bidenin päähän.

Venäjä pyrki täyttämään Neuvostoliitolta jääneet saappaat ja sementoimaan roolinsa moninapaisen maailman avainpelurina. Tässä maailmanjärjestyksessä ei olisi tilaa Putinin halveksimalle EU:lle, eikä Venäjän “lähiulkomaiksi” kutsumilla Ukrainalla, Valko-Venäjällä tai muilla entisillä neuvostotasavalloilla olisi omaa liikkumatilaa.

Suomikin jäisi omilleen, kun kansainvälisen oikeuden merkitys kutistuisi. Putin markkinoi siis Genevessä ajatusta siitä, että ydinasearsenaali korvaisi sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen.

Bidenin on määrä hioa yhteistä Venäjä-linjaa tavatessaan EU:n ja NATO-maiden johtoa juuri ennen Geneven huipputapaamista. Se, kuinka hanakasti Yhdysvaltain presidentti on valmis puolustamaan liberaaleihin arvoihin perustuvaa läntistä maailmankuvaa, tullaan mittaamaan nyt Putinin edessä.

Biden tapaa Euroopassa ennen Putinia rikkaiden teollisuusmaiden G7:n johtajia sekä EU- ja Nato-kumppaneitaan. Biden on kuvattu Yhdysvalloissa juuri ennen Euroopan-kiertueensa alkua. Kuva: Brendan Smialowski / AFP

Iida Tikka:

Bidenin Euroopan kiertueen aikana korostuvat nimenomaan kansainväliset organisaatiot, joiden painoarvon hän haluaa palauttaa. Bidenin toive on muodostaa liberaalien demokratioiden liittouma, joka vastaisi yhdessä kansainvälisiin haasteisiin ja sopisi pelisäännöistä.

Suomi olisi tällaisen liittouman reunalla, viimeisenä valtiona ennen kerhon ulkopuolelle jäävää Venäjää.

Kuten EU, myös Biden myöntää, että yhteistyötä sekä Venäjän että Kiinan kanssa tarvitaan. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä Suomen Venäjän kanssa tekemät ympäristöprojektit voisivat toimia mallina hapuilevalle yhteistyölle. Yhdysvaltojen lisääntynyt kiinnostus arktisia alueita kohtaan tarjoaa niin ikään mahdollisuuksia esimerkiksi yhteiselle tutkimukselle.

Kokonaan toinen kysymys on, kokeeko Eurooppa, että Yhdysvallat voisi tällaista demokratioiden liittoumaa johtaa ja millä meriiteillä. Perinteisesti Yhdysvaltojen merkitys eurooppalaisten maiden liittolaisena on korostunut suhteessa Venäjään, kuten myös Krimin valtauksesta alkaneen “uuden normaalin” aikana.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin kello 23:een saakka.

Lisää aiheesta:

A-studio: Mitä Bidenin ja Putinin tapaamiselta odotetaan?

Bidenin Euroopan-kiertuetta seurataan Yhdysvalloissa “kolmen C:n” kautta – valokeilassa korona- ja ilmastotoimet sekä Kiina