1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kadonneet henkilöt

Kymmeniä suomalaisia katoaa läheisiltään joka päivä – etsintä mullistui, kun poliisi alkoi profiloida kadonneita

Suomessa tehdään joka päivä noin 50 ilmoitusta kadoksissa olevista henkilöistä. 10 vuotta käytössä olleen MSO-menetelmän ansiosta yhä useampi löytyy melko nopeasti. Mutta varsinkin muistisairaiden katoamismäärät ovat huolestuttavan korkeita.

Pelastuskoiria käytetään apuna kaikenlaisissa etsinnöissä. Maastossa koirat ovat tehokkaimmillaan, mutta taajamaetsintöjäkin harjoitellaan. Kuvassa Marika Tiermas ja Moona-koira etsintäharjoituksessa Taivalkoskella. Kuva: Taina Keinänen/SPR

Iäkäs pohjoissuomalainen mies viettää syyspäivää mökillään. Mies potee muistisairautta. Hänen päivittäisiin rutiineihinsa kuuluu lyhyt kävelylenkki lähiympäristössä. Pitkiä retkiä hän ei tapaa tehdä, koska liikkumiskyky on heikko.

Mies on jälleen lähtenyt päiväkävelylle, mutta tällä kertaa hän viipyy huolestuttavan pitkään. Kun vanhus ei iltapäivään mennessä ole palannut mökilleen, omaiset huolestuvat. Loppusyksy on kääntymäisillään talveksi. Illat ovat jo viileitä, yöt pimeitä ja kylmiä.

Poliisi saa tiedon katoamisesta. Paikalle lähetetään poliisin koirapartio, se johtaa etsintää. Alusta lähtien mukana on parikymmentä vapaaehtoista etsijää.

Etsintää tehdään haravamenetelmällä. Suuri joukko ihmisiä käy ketjussa läpi pieniä alueita.

Myös helikopteri on mukana. Havaintoja ei saada.

Päivä kuluu loppuun, miestä ei löydetä.

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa harjoittelee pimeäetsintää Ulvilassa. Kuva: Esa Kyyrö / Suomen Punainen Risti

Jokainen katoaminen on oma tarinansa

Suomalaisia katoaa joka päivä. Poliisi saa vuosittain 15 000–20 000 ilmoitusta tavalla tai toisella kadonneista, karanneista tai eksyneistä henkilöistä. Edustettuna on suomalaisen elämän koko kirjo.

Lapsia, jotka eivät ole palanneet koulusta kotiin. Vanhuksia, jotka ovat poistuneet kotoaan teille tietämättömille. Nuoria, jotka ovat unohtaneet ilmoittaa liikkeistään vanhemmilleen, tai ottaneet hatkat koulukodista. Marjastajia, jotka apajien lumoissa ovat erkaantuneet porukasta. Itsetuhoisia, joiden jäljiltä on kenties jäänyt jäähyväisviesti.

Jokainen tapaus on oma tarinansa. Taustatiedot, henkilön terveydentila ja olosuhteet vaikuttavat siihen, miten nopeasti ja millaisilla resursseilla poliisi lähtee kadonnutta etsimään.

Ylikonstaapeli Jari Seppälällä on pitkä kokemus kadonneiden henkilöiden etsinnästä. Seppälä kuvattuna lokakuussa 2019. Kuva: Annu Passoja / Yle

Hätäetsintä käynnistetään aina, kun ihmisen henki ja terveys ovat välittömässä vaarassa. Suurin osa kadonneista löytyy saman päivän aikana, usein jo ensimmäisen tehtävälle lähetetyn poliisipartion voimin.

– Mikäli kyseessä on pieni lapsi, etsintään liitetään poliisin yksiköitä hyvinkin paljon. Eksymistapauksissa henkilö voidaan paikantaa yhdellä puhelinsoitolla tai puhelimen hätäpaikannuksella. Tällaiset toimenpiteet tehdään heti alussa, sanoo ylikonstaapeli Jari Seppälä Lapin poliisilaitokselta.

Hän on erikoistunut kadonneiden etsintään sekä etsijöiden kouluttamiseen.

Jotkut katoavat lopullisesti

Mikäli hätäetsinnälle ei ole tarvetta, tai henkilö on ollut kateissa pitempään, hänestä voidaan kirjata katoamisilmoitus. Niitä tehdään Suomessa tuhatkunta vuodessa.

Katoamisilmoitusten määrä on lähes puolittunut 20 vuodessa. Yksi selitys saattaa olla siinä, että sosiaalisen median myötä ihmisten liikkeet ovat paremmin läheisten tiedossa.

Vuosittain muutama kymmenen suomalaista jää kateisiin, jotkut lopullisesti. Paikallispoliisin tiedossa on yli 300 avointa katoamistapausta.

Keskusrikospoliisi on arvioinut, että noin viisi prosenttia kaikista kateissa olevista on joutunut henkirikoksen uhriksi.

Katoamistapauksista tulee monesti julkisia. Poliisi saattaa julkaista kadonneen tuntomerkit ja pyytää havaintoja. Uutisia seuraava kansa antaa auliisti vinkkejä viranomaisille. Kadonnut voi olla silminnäkijähavaintojen perusteella samaan aikaan Kajaanissa ja Turussa.

Sosiaalisessa mediassa väitteet, huhut ja spekulaatiot liikkuvat ajatusta nopeammin. Meedioiden iänikuinen ammattikunta tarjoaa yhä toisinaan selvänäkyjään poliisille.

Poliisin työmaana on suodattaa tarinaniskijöiden joukosta oikeat silminnäkijät ja informaatiokasasta todelliset tiedot.

– Katoamisissa poliisi saa vihjeitä koko ajan. Niitä voi tulla pitkän ajan päästä, vuosienkin jälkeen, mikäli kadonnutta ei ole löydetty, Jari Seppälä kertoo.

Hän toivoo, että Lapin poliisilaitos saisi erityisen ryhmän, joka keskittyisi kadonneiden etsintöihin ja etsintäkoulutukseen.

Toinen etsintäpäivä

Iäkkään miehen etsintöjä jatketaan seuraavana päivänä. Koirapartioita on nyt jalkeilla kaksi, vapaaehtoisia etsijöitä tuplamäärä edellispäivään nähden.

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) toimintaa koordinoi Suomen punainen risti (SPR).

– Vapepa tulee mukaan hätäetsintöihin aina, kun saa poliisilta tukipyynnön, kertoo SPR:n Länsi-Suomen alueen valmiuspäällikkö Aki Valonen.

Viime vuonna Vapepa oli mukana 265 etsinnässä.

– Määrä on lisääntynyt aika rajusti, Valonen arvioi.

Etsijäryhmä haravoi mökkimaastoa ja miehelle tuttuja reittejä.

Helikopteri pörrää edelleen ilmassa.

Vuonna 1964 perustetussa Vapepassa toimii ympäri Suomea yhteensä noin 11 000 vapaaehtoista. Arkistokuva. Kuva: Yle/Linus Hoffman

Joka päivä katoaa 10 muistisairasta

Erityisesti yksi havainto poliisin tilastoissa saa hälytyskellot soimaan. Muistisairaiden henkilöiden eksymiset ovat lisääntyneet merkittävästi usean vuoden ajan. Etsintätehtävien kova kasvu alkoi 2010-luvulle tultaessa.

Poikkeuksen kaavaan teki viime vuosi, jolloin koronatilanteen vuoksi moni ikäihminen liikkui kodin ulkopuolella ehkä tavallista vähemmän.

Joka päivä keskimäärin kymmenen muistisairasta lähtee omille teilleen.

– Ongelma on selkeä, myöntää Suomen pelastusalan keskusjärjestön (SPEK) erikoistutkija Tarja Ojala.

Hän huomauttaa, ettei ilmiön koko laajuus näy tilastoissa.

– Meillä on valtava joukko tapauksia, joissa omaiset eivät ilmoita poliisille, vaan etsivät omin voimin. Myös sosiaaliseen mediaan saatetaan laittaa ilmoituksia eksyneistä läheisistä, Ojala sanoo.

Suomessa arvioidaan olevan lähes 200 000 muistisairasta. Noin puolet heistä sairastaa lievää muistisairautta, lopuilla sairaus on vaikea tai keskivaikea.

Erikoistutkija Tarja Ojalan mukaan lisäksi noin 200 000 tuhannella suomalaisella on kognitiivisia häiriöitä, jotka voivat johtua diagnosoimattomasta muistisairaudesta tai ennakoida tulevaa muistisairautta.

Muistiliitto on arvioinut, että vuonna 2060 peräti 240 000 suomalaista sairastaa keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta. Se on tuplasti enemmän kuin nyt.

Ennuste herättää huolen siitä, jatkavatko katoamistapausten määrät tulevaisuudessa rajua kasvuaan. Ojalan mukaan asiaa on vaikea arvioida.

– Muistisairaiden liikkeitä pystytään toisaalta seuraamaan esimerkiksi erilaisten paikantimien avulla. Omaisten kannalta on hyvä, että he näkevät, missä muistisairas perheenjäsen liikkuu. Seuraamisesta pitää tietysti sopia henkilön itsensä kanssa, Ojala toteaa.

Tulokseton toinen päivä

Ilta kääntyy yöksi. Etsinnät päättyvät tuloksettomina toisenakin päivänä. Muistisairas mies on edelleen kateissa. Omaisten huoli hänen kohtalostaan kasvaa.

Heikosti liikkuva ikäihminen ei päiväkausia loppusyksyn koleudessa ilman ravintoa sinnittele. Toivo hänen löytymisestään elossa on kuitenkin yhä olemassa.

Etsintöjä jatketaan kolmantena päivänä, mutta eri taktiikalla. Poliisi päättää ottaa seuraavan aamun etsintöjen avuksi verrattain tuoreen valttikortin, MSO-menetelmän.

Etsinnät aloitetaan käytännössä puhtaalta pöydältä.

Poliisi saa vuodessa parikymmentätuhatta hälytystä kadonneista, eksyneistä tai karanneista. Kuva: Tiina Jutila / Yle

MSO-menetelmä on tuonut tuloksia

MSO-menetelmä (Managing search operations) perustuu kadonneen profilointiin ja sen perusteella tehtäviin päätelmiin tämän todennäköisestä olinpaikasta. Menetelmän on huomattu nopeuttavan erityisesti alkuvaiheen etsintää huomattavasti.

Menetelmä kehitettiin Pohjois-Amerikassa, josta se sittemmin levisi laajempaan käyttöön esimerkiksi Ruotsiin. Länsinaapurin esimerkin ja hyvien tulosten myötä menetelmä otettiin käyttöön Suomessa kokeiluluontoisesti 10 vuotta sitten.

MSO-etsintä alkaa omaisten puhutuksilla, joilla saadaan tärkeitä taustatietoja kadonneesta: Millaisia ovat hänen päivärutiininsa ja mahdolliset harrastuksensa, missä hänellä on tapana liikkua, mistä asioista tai paikoista hän on viime aikoina puhunut ja millaisessa kunnossa hän on henkisesti ja fyysisesti.

Mainio hillakesä lisäsi viime vuonna etsintätehtäviä, kun osa marjastajista ei enää löytänytkään ulos marjastusmailta. Kuva: Jari Peltoperä / Yle

Etsittävän henkilöhistoria ja katoamisolosuhteet toimivat pohjana profiloinnille. Poliisi vertaa profiilia aiempiin katoamistapauksiin.

Profilointi antaa tärkeää etukäteistietoa etsintöihin lähteville yksiköille.

– He pystyvät jo etukäteen arvioimaan, että samanlaisissa tapauksissa kadonneet ovat löytyneet tietynlaisesta ympäristöstä tietyn etäisyyden päästä. Näin etsintää voidaan kohdistaa oikeaan suuntaan, ylikonstaapeli Jari Seppälä kertoo.

Tällä hetkellä profiilipankissa on noin 400 verrokkitapausta.

Lähietsintää ja lohkomista

MSO-menetelmässä seuraava vaihe on lähietsintä, jota tehdään noin 800 metrin säteellä oletetulta katoamispaikalta. Lähietsintä on järjestelmällistä.

Ensin tutkitaan järjestyksessä lähistön rakennukset, maasto ja kulkureitit. Sen jälkeen siirrytään kohde-etsintään, joka käsittää sellaiset paikat, joissa kadonneella on tapana käydä tai joista hän on puhunut.

Mikäli kadonnutta ei vieläkään löydy, tehdään lohkoetsintä. Siinä poliisit jakavat etsintäalueen muutamiin lohkoihin noin kolmen neliökilometrin laajuudelta.

– Arvioimme kadonneen henkilön profiilin perusteella, kuinka suurelta alueelta etsitään. Esimerkiksi muistisairas henkilö löytyy yleensä kolmen kilometrin säteellä katoamispisteestä, Seppälä sanoo.

Lohkot asetetaan etsintäjärjestykseen sen mukaan, mistä kadonnut todennäköisimmin löytyy. Arvioinnin pohjana toimii jälleen kerran profilointi eli millaisista paikoista kadonneet ovat verrokkitapauksissa löytyneet.

Droonit toimivat etsinnöissä tehokkaana apuvälineenä. Kuvituskuva. Kuva: Jarmo Honkanen / Yle

Kadonnut "ylisuorittaa"

Päätelmiä tehtäessä on muistettava, että katoamisiin liittyy joskus eriskummallisia piirteitä. Etenkään muistisairaat eivät aina toimi rationaalisesti.

– Rakennus- tai tietyömaat voivat sotkea muistisairaan ihmisen kartan täysin. Jos tutulle reitille tulee jokin poikkeava este, niin muistisairas voi harhailla minne tahansa, ylikonstaapeli Jari Seppälä toteaa.

Seppälä on huomannut, että kadonnut tapaa usein “ylisuorittaa”.

– Meillä voi olla tieto, että kadonnut ei kykene kulkemaan kuin ehkä 300 metriä, mutta lopulta hän löytyy kahden kilometrin päästä. Tällaista tapahtuu hyvin usein.

Seppälä arvioi, että muistisairas ihminen toimii eksyessään enemmän vaiston kuin arkijärjen varassa. Harhailijoita löytyy välillä hyvinkin vaikeakulkuisista paikoista.

Kokemusten perusteella on huomattu, että harhailevilla muistisairailla on taipumus hakeutua tiheän kasvillisuuden joukkoon.

Kolmas etsintäpäivä

Kolmannen päivän etsinnät alkavat aamuvarhaisella. Tällä kertaa poliisilla ei ole käytettävissään koiria tai helikopteria iäkkään muistisairaan miehen löytämiseksi.

Mukana on parikymmentä vapaaehtoista etsijää.

MSO-etsintä alkaa tavanomaiseen tapaan. Profiloinnin ja lähietsinnän jälkeen edetään lohkoetsintään. Sitten etsinnät pysähtyvät.

Kadonnut mies löytyy maastosta. Hän on toiseksi todennäköisimmäksi löytöalueeksi arvioidun lohkon sisällä. Mies on elossa, mutta lievästi hypotermiassa.

Mies kuljetetaan terveyskeskukseen, josta hän kotiutuu omaisten hoivaan samana iltana.

MSO-etsintä kesti kuusi tuntia.

Tehokasta etsintää pienilläkin resursseilla

Lapin poliisilaitos on ollut edelläkävijä MSO-menetelmän käytössä Suomessa. Ylikonstaapeli Jari Seppälä on vastannut menetelmän kehittämisestä ja siihen liittyvästä kouluttamisesta alusta alkaen. Menetelmä on käytössä laajalti ympäri maan, mutta ei vielä kaikkialla.

- Poliisin kannalta MSO:n erityisyys on selkeä toimintajärjestys ja se, että pelastava etsintä voidaan suunnata todennäköiselle alueelle nopeasti, Seppälä sanoo.

Koirapartio käy etsintälohkot läpi ennen suurempia ihmisjoukkoja. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Seppälän mukaan MSO-etsinnän tehokkuutta verrattuna aiempiin etsintämenetelmiin ei varsinaisesti tilastoida, mutta kokemukset puhuvat puolestaan. Esimerkiksi Lapissa etsinnät ovat selkeästi nopeutuneet sinä aikana, kun menetelmä on ollut käytössä.

– Ensimmäisten poliisipartioiden toiminta tehtävillä on tuottanut yhä useammin toivotun tuloksen.

SPR:n Länsi-Suomen piirin valmiuspäällikkö Aki Valonen sanoo, että MSO-menetelmä on tiivistänyt yhteistyötä Vapepan ja poliisin välillä.

– Väkeä voidaan jakaa pienempiin partioihin. Näin ollen saamme näkeviä silmiä paljon laajemmille alueille kuin entisillä taktiikoilla. Mitä laajemmilla alueilla etsijöitä on, sitä todennäköisempää kadonneen löytyminen on, Valonen kertoo.

MSO-etsintää hyödynnetään myös tapauksissa, joissa henkilö on ollut kateissa kuukausia tai jopa vuosia.

Ylikonstaapeli Jari Seppälä huomauttaa, että avoimien katoamisjuttujen tutkintaa ei koskaan lopeteta.

– Ne jäävät odottamaan niin pitkäksi aikaa, kunnes kadonnut löytyy.

Lue myös:

Lennokki auttaa poliisia löytämään maastoon eksyneitä, pian ihmissilmän avuksi voidaan saada myös konenäkö – "Ollaan kehityksen kärjessä"