1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. koronavirus

Suomen toinen koronakesä näyttää viime kesän kaltaiselta mutta paljon on myös toisin – vaa'assa on sekä uutta toivoa että varianttien uhkaa

Kesä todennäköisesti sujuu rauhallisesti, mutta syksyllä virus levinnee jossakin määrin uudelleen, ennakoi immunologian professori Seppo Meri. Vielä on odotettava, ennen kuin selviää, miten kauan rokotukset hillitsevät COVID-19:ää.

Hyvän matkan toivotus Helsingin rautatieasemalla 13. kesäkuuta. Koronatilanteen rauhoittuessa pääkaupunkiseudullakin rajoituksia on purettu ja kohtaamiset helpottuneet. Kuva: Silja Viitala / Yle

Viime vuonna tähän aikaan Suomen COVID-19-tartuntojen R-luku oli painunut selvästi alle yhteen, eli jokaisesta tartunnasta ei enää seurannut jatkotartuntaa. Hyvältä näytti.

– Kesän rauhallisen jakson aikana monet taipuivat siihen uskoon, että “tässä se nyt sitten oli eikä pahemmaksi tule.” Mutta tulipa kuitenkin, sanoo Helsingin yliopiston immunologian professori Seppo Meri.

Vuosi sitten Ylen haastattelussa myös Meri oli optimistinen. Hän arvioi, ettei toista suurta aaltoa tulisikaan, koska virus oli alkanut käydä tutuksi ja sen leviämistä oli opittu hillitsemään. Sen jälkeen pandemiavuosi yllätti maailmalla ja meilläkin monta kertaa.

– Kesä todennäköisesti menee rauhallisesti ja tartuntamäärät luultavasti pysyvät matalalla. Mutta mitä sitten syksyllä taas tapahtuu? Meri pohtii.

Yhä suurempi osa meistä on rokotettu ja jotkut ovat COVID-19:n sairastaneetkin, mutta syksyyn mennessä tuskin olemme niin immuuneja, etteikö jotakin leviämistä vielä tapahtuisi, hän arvelee.

Lämpimän sään vaikutuksista kansainväliset tutkimukset eivät ole yksimielistä. Esimerkiksi Brasilian kesän aikana – joulu–maaliskuussa – koronatartuntakäyrä jatkoi jyrkkää nousua.

– Kausivaihtelut ovat paikallisia. Suomessa voidaan kyllä mielestäni puhua kausivaihtelusta. Kesät ovat hengitystieinfektioiden suhteen rauhallisia. Niin on ollut influenssassa, ja niin on oleva myös koronassa mitä ilmeisimmin, Meri perustelee.

Koronapotilaita Rio de Janeirossa kesäkuun alkupuolella. Brasiliassa on todettu kaikkiaan yli 17,5 miljoonaa koronatartuntaa. Puoli miljoonaa ihmistä on kuollut. Kuva: Fabio Teixeira / Anadolu / AOP

Suomessa ilmasto-olosuhteet ovat radikaalisti erilaiset kesällä kuin muina vuodenaikoina ja etenkin alkutalvesta. Brasilian kesässä sellaiset tekijät kuin väestötiheys, kontaktit ja puuttuva immuniteetti jyräsivät kausivaihtelun alleen, selittää Meri.

Ensimmäisen koronarokotteensa on toistaiseksi saanut hieman yli neljännes brasilialaisista. Suomessa vastaava prosenttiluku on kaksinkertainen.

– Kyllä kausivaihtelu on yksi tekijä, joka säätele viruksen leviämistä, mutta ei ollenkaan ainut eikä päätekijä. Suomessa voi sanoa, että kesä pelastaa osittain mutta ei lopullisesti, sanoo Meri.

Tällä hetkellä Suomen koronatilanne on R-luvultaan varsin samanlainen kuin vuosi sitten, jopa parempi. Yhtäläisyysmerkkejä ei voi silti suoralta kädeltä vetää, sillä vaa'assa on paljon uutta viime kesään verrattuna, sekä negatiivista että positiivista.

Mutaatioiden synnyttämät variantit ovat olleet pandemian ikäviä yllätyksiä, jotka tuskin ovat ohi. Ensimmäinen todettiin Englannissa viime syksynä.

– Koska RNA-virusten tiedetään mutatoituvan hyvin paljon, ihan alkuperäinen odotusarvo oli, että mutaatioita olisi tullut vieläkin enemmän. Ensimmäinen yllätys oli, että niitä ei alkuun paljon tullutkaan. Mutta sitten niitä lähti kuitenkin tulemaan, sanoo Seppo Meri.

New Yorkin yliopiston tutkijat esittelivät viime kuussa mallinnuksen, jonka avulla voidaan heidän mukaansa selvittää SARS-CoV-2:n mutaatioita paljon aiempaa tehokkaammin. Mutaatioita syntyy tuon tuosta eivätkä ne yleensä hyödytä virusta, mutta niissä voi olla myös uusien varianttien alku. Kuva: Hin Hark Gan ja Kristin Gunsalus / New Yorkin yliopisto

Viruksen piikkiproteiinissa kriittisiin kohtiin osuneet mutaatiot muuntavat aminohappoja, joilla on funktionaalisia vaikutuksia. Tuloksena on ollut virusvariantteja, jotka tarttuvat tehokkaammin kuin aiemmat.

– Sellaista muutosta ei ole vielä tapahtunut, joka vaikuttaisi virulenssiominaisuuksiin niin radikaalisti, että viruksesta tulisi vieläkin patogeenisempi, enemmän tautia ja vaurioita aiheuttava.

Vain beeta- eli eteläafrikkalaisessa variantissa on hieman lisää immuuniväistöominaisuuksia, etenkin kykyä vastustaa vasta-aineiden aiheuttamaa neutralisaatiota, Meri sanoo.

WHO alkoi vastikään kutsua SARS-CoV-2-viruksen variantteja kreikkalaisilla aakkosilla. Listalla on neljä varianttia, joita WHO pitää huolestuttavina, alfasta deltaan. Nimen on saanut jo kuusi muutakin, epsilonista kappaan. Ne ovat tehostetussa seurannassa.

Varianttien jäljillä ollaan sen ansiosta, että viruksen perimää on luettu eli sekvensoitu erittäin uutterasti, ja pitää sekvensoida vastakin, vaikka tartuntaluvut olisivat laskussa.

Suomessakin viruskanta muuttui ensin kertaalleen alfa- eli englantilaiseksi variantiksi, ja tällä hetkellä delta- eli intialainen variantti ottaa nopeasti jalansijaa. Pääkaupunkiseudulla jo kolmasosa tartunnoista on sen aiheuttamia.

– Sekvensointi on helpottanut dramaattisesti epidemian leviämisen analysointia. Määrittelemällä sekvenssit tarkkaan voidaan luoda virusten sukupuu ja päätellä, mitä reittiä pitkin mikin variantti on minnekin mennyt ja mihin osaan väestöä levinnyt, sanoo professori Seppo Meri.

Edespäin katsottuna sekvensointi hyödyttää uusiin tartuntaketjuihin varautumisessa ja myös tehosterokotteiden kehittelyssä. Niillekin oletettavasti tulee käyttöä.

– Ilman muuta se hyödyttää. Kun pysytään hyvin kärryillä siitä, miten virusvariantit leviävät ja millaisia ominaisuuksia niillä on, nykyisillä keinoilla voidaan tehdä nopeasti uusia rokotteita huomattavasti aiempaa helpommin ja saadaan entistä tehokkaampi rokote, joka tehoaa variantteihinkin.

Varsinkin RNA-rokoteteknologialla se on hyvin mahdollista eikä edes kauhean monimutkaista, Meri sanoo.

Professori Seppo Meri Kuva: Mårten Lampén / Yle

Rokotteiden – saati kokonaisten rokoteknologioiden – kehittäminen on normaalisti hidasta. Koronapandemian aikana vauhti on lyönyt ällikällä. On vain vuosi siitä, kun Ylen jutussa mainittiin, että Oxfordin yliopistossa oli kehitetty uudenlainen rokote, johon oli alettu kiinnittää paljon toiveita.

"Siitä on julkaistu ensimmäisiä tutkimuksia, joiden mukaan se aikaansaa immuunivasteen, mutta epäselväksi jää, onko se riittävän tehokas", kommentoi Seppo Meri tuolloin. Tuon Astra Zenecana tuntemamme rokotteen jälkeen on tullut vieläkin tehokkaampia valmisteita.

– Yllätys on ollut todella positiivinen. Ei olisi kyllä etukäteen uskonut, että pelkästään viruksen yhden proteiinin geneettistä koodia ruiskuttamalla saadaan aikaan näin voimakas vaste, joka päihittää perinteiset rokotuskeinot ainakin siksi ajaksi, kun nyt on pystytty tutkimaan, sanoo Meri.

Jos rokotteella on 95 prosentin teho tartunnan ja vaikean taudin estämisessä, niin ei se siitä enää paljon paremmaksi tule. Ja valmistaminenkin on suhteellisen yksinkertaista; on pystytty tekemään nopeasti ja tehokkaasti valtavia rokotemääriä.

Professori Seppo Meri mRNA-rokotteesta

Länsimaissa ei mRNA-rokotteiden läpilyönnin jälkeen ehkä enää ole suurta tarvetta uudentyyppisille rokotteille, mutta maailman mittakaavassa ne ovat tärkeitä, ja joskus niitä on edullisempi valmistaa kuin geeniteknologisia tuotteita, sanoo Seppo Meri.

Vaihtoehtoja on: heikennetty SARS-CoV-2-virus tai toisen viruksen kuljetettaviksi siirretyt proteiinit ja geenit – kuten Astra Zenecan adenovirusrokotteessa – tai puhdistetut pintaproteiinit.

– Suurelle osalle rokotteista, jotka on pystytty tuottamaan, löytyy maailmassa kyllä käyttöä. Kliinisissä tutkimuksissa on varmaan satakunta rokotetta. Kyllä sieltä monia rokotetyyppejä on tulossa, Meri kertoo.

Varteenotettavaa on myös se, että monet maat harkitsevat omavaraisuutta, jotta ne eivät olisi riippuvaisia kaupallisista toimittajista, hän lisää.

Alfa, beeta, gamma ja delta, SARS-CoV2-virusvariantit tieteellisine nimineen, jotka kertovat variantin kehityshistorian. Kuva: Sue Rae Edmondson / Alamy / AOP

Noudattamalla turvatoimia ja ottamalla rokotteen, tai sairastumalla, ihmiset ovat rajoittaneet SARS-CoV-2:n elintilaa.

Mitä vähemmän virusta on liikkeellä, sitä vähemmän siihen ehtii tulla mutaatioita ja niistä variantteja ja sitä pienemmät mahdollisuudet viruksella on muuttua yhä vakavammaksi.

Voittajaa ei kuitenkaan ole vielä julistettu, eikä virus lakkaa yrittämästä löytää uusia polkuja.

– Sairastumisten ja rokotteiden aiheuttama immuunivasteen kehittyminen luo virukselle painetta kehittää keinoja, joilla se voisi kiertää immuunivastetta. Silloin sieltä voi seuloutua variantti, jota immuunivaste ei kykene torjumaan, sanoo Seppo Meri.

Koska virus on evoluutionsa aikana jo kehittynyt sellaiseksi, että se voi aiheuttaa ihmiselle taudin, Meri arvelee, että ihmiskunta on saattanut törmätä tähän viholliseen joskus aikaisemminkin, mutta sen voittokulku on pysähtynyt – sillä kertaa.

SARS-CoV-2-viruksia elektronimikroskoopin kuvassa. Suttu virusten ympärillä on koronapandemian syy eli piikkejä, joiden avulla koronavirukset tarttuvat ihmisen soluihin. Piikit ovat 25 nanometrin pituisia. Nanometri on millimetrin miljoonasosa. Kuva: NIAID

Puolitoista vuotta korona-aikaa on ollut monelle rankka kokemus, vaikka sairastumiselta olisi säästynytkin. Aika on ollut kuitenkin myös opettavaista, sanoo immunologian professori Seppo Meri.

Ehkä myönteisintä on ollut se, että ihmiset ovat oppineet ymmärtämään, että keholla on puolustautumiskykyä, kun siihen annetaan mahdollisuus, hän tuumii.

– Se, että tulee ykskaks tällainen virus, jota kukaan ei ole aikaisemmin kohdannut, ja aiheuttaa kaaoksen immuniteetiltaan naiivissa väestössä, ja koko maailma näkee, miten immuunijärjestelmä alkaa toimia ja ihmisille kehittyy immuniteetti aste asteelta.

Immunologina ja perustutkjiana Merta kiinnostavat mekanismit, joilla virus pystyy aiheuttamaan tautia. Mitkä loppujen lopuksi ovat ne virulenssitekijät, jotka edesauttavat näin nopeaa leviämistä? Kiinnostavaa on myös varianttien funktionaalinen vaikutus.

Kivan kirjava taideteos onkin 3D-malli maailman tämän hetken kuuluisimmasta proteiinista. Piikkiproteiinillaan SARS-CoV-2 huijaa ihmissolua ja pääsee sen sisään monistautumaan. Kuva: NIH

Viruksen pintaproteiini S on kolmesta samankaltaisesta alayksiköstä koostuva molekyyli. Liikkuva kärkiosa on ikään kuin keihään kärki. Vasta-aineet pystyvät estämään viruksen tarttumista soluun tulemalla kärkeä vastaan, Meri selittää.

– Beeta-variantissa on uloimman kärjen aminohapon mutaatio. Se muuttaa negatiivisesti varautuneen aminohapon positiivisesti varautuneeksi. Vastaavasti käy, kun magneetin suuntaa käännetään tai muutetaan miinusvaraus positiiviseksi.

Muutos on niin radikaali, etteivät elimistössä kehittyneet vasta-aineet enää osaakaan estää virusta tarttumasta solun reseptoriin.

– Tällaiset seikat ja niiden ymmärtäminen ja selvittäminen ovat tutkijoille hyvin kiehtovia, ja myös käytännössä ollaan ydinasioiden äärellä. Ne auttavat ymmärtämään, miksi joku variantti muuttuu niin, ettei immuunipuolustus enää tehoa siihen yhtä hyvin, Meri sanoo.

Seppo Meri vertaa viruksen piikkiproteiinin ja immuunijärjestelmän kehittämän vasta-aineen keskinäistä reaktiota lapsenlapsensa leikkijunan magneetteihin. Ne saavat vaunut tarttumaan yhteen tai hylkimään toisiaan siitä riippuen, ovatko vastakkain saman- vai erimerkkiset navat. Vasta-aine ei pysty torppaamaan piikkiproteiinia, jos aminohapon varaus onkin muuttunut mutaatiossa. Kuva: Afif Hardians / Alamy / AOP

Yksi erittäin tärkeä kysymys on, miten pitkäkestoisen immuniteetin COVID-19:n sairastanut tai kahteen kertaan rokotettu saa.

Yleensä immuniteetti on virusinfektioiden jälkeen varsin kestävä, ellei kyseessä ole sellainen virus, joka suoraan tuhoaa immuunijärjestelmää, kuten HIV.

– Odotusarvot ovat olleet suuret, ja kyllä ne oikeastaan ovat pitäneet kutinsa tämänkin epidemian yhteydessä, kertoo Seppo Meri.

Vasta-aineita kehittyy ensimmäisten viikkojen jälkeen paljon, ja vaikka määrä laskee seuraavien kuukausien aikana, lasku tasaantuu ja tuotantoa säilyy pitkiäkin aikoja.

Seuranta-aikaa on nyt ollut runsas vuosi. Toipuneiden verenkierrossa on yhä havaittavissa pieniä määriä vasta-aineita, ja luuydinnäytteissä ja veressä on niitä tuottavia soluja. Elimistölle siis jää potentaalia ja kapasiteettia valmistaa vasta-aineita, jos niille tulee uutta tarvetta.

Entä rokotusten jälkeen? Sairastumisesta todennäköisesti saa monipuolisemman ja laajemman immuunisuojan, joka aikaa myöten vielä kypsyy ja kehittyy, Meri sanoo.

– Vastaavaa ei todennäköisesti saada aikaiseksi rokotteella. Sitä nyt tutkitaan, ja vain aika näyttää, miten on. Ehkä parin vuoden päästä voidaan tutkia tarkemmin, miten infektion ja rokotteen jälkeiset immuniteetit vertautuvat toisiinsa, hän arvioi.

Koronarokotus Ankaran kaupunginsairaalassa Turkissa viime viikolla. Kuva: Güven Yilmaz / Anadolu / AOP

SARS-CoV-2:lla on ihmiseen pyrkiessään suuntana keuhkot. Infektiossa virusta on hengitysteissä kauttaaltaan. Sitä päätyy runsaasti myös suolistoon, jonne se voi jäädä pitkiksikin ajoiksi stimuloimaan immuniteettiä.

Käsivarren lihakseen annettu pistos herättää immuniteetin lähialueiden imusolmukkeissa.

– Se tarjoaa rokotekehitykseen haasteen: Onko mahdollista jäljitellä luontaista infektiota antamalla limakalvorokote nenäsuihkeena? Kypsyttääkö se immuunijärjestelmää paikallisesti paremmin ja pitkäaikaisemmin? Onko se turvallista? miettii professori Seppo Meri.

Kysymyksiä myös immunologeilla riittää niin ikään COVID-19:n seuraamuksissa. Taudista toipuminen voi kestää pitkään, ja siihen voi liittyä väsymysoireita, hengitysvaikeuksia tai neurologisia häiriöitä, ja elinvaurioita voi koitua keuhkojen lisäksi muuallekin, muun muassa sydämeen.

– Millä mekanismilla niitä kehittyy? Viipyykö elimistössä viruksia ärsyttämässä immuunijärjestelmää? Miten seurauksia saadaan hoidettua? Vai häviävätkö ne aikaa myöten itsestään? listaa Meri.

Runsas vuosi koronatutkimusta on ollut täynnä tieteen virstanpylväitä, kuten tiedelehti Nature (siirryt toiseen palveluun) vastikään otsikoi tutkimusten koosteen. Vastaamattomia kysymyksiä, isojakin, taitaa silti olla edelleen enemmän.

Voit keskutella tästä aiheesta torstaihin klo 23:een asti.

Lue myös:

Täältä löydät kaikki tuoreimmat uutiset koronaviruksesta.

Seuraavilla viikoilla suuret määrät rokotteita Suomeen – THL: Kesäkuussa saapuvilla rokotteilla saadaan 80 prosenttia ensimmäisen annoksen suojaan